Mummouden toiveista?
En ymmärrä, kun nämä ihmiset jotka on saaneet lapsensa 37-45v ikäisinä, alkavat sitten 60-70 vuotiaana itkeä kun eivät ole tulleet mummoksi ja "Voi kun minä niin kovasti haluaisin lapsenlapsia".
Ettekö yhtään ajattele, mille tuo nuorista pareista tuntuu? Mikä oikeus sinulla on tuputtaa lasten saamista parikymppiselle, jos itsekin olet saanut lapsen vasta vanhemmalla iällä?
Tuossa tapauksessa ei nyt ollenkaan ole syytä katsoa vinoon sitä parikymppistä lastasi, vaan sinua itseäsi. Ja jos se lapsi niitä lapsia saakin 20-30-vuotiaana, niin luuletko että painostuksesi jälkeen tuo niitä riemusta kiljuen luoksesi?
Kommentit (5)
Oho. Esikoiseni odottaa ensimmäistä lastaan ja kotona on vielä kaksi nuorinta, ovat alakouluikäisiä. Ei ole tarvinnut tuputtaa mitään ajatuksia kenellekään.
Mulla on sellainen kokemus, että nuo vähän vanhempana lapsen saaneet isoäidit päinvastoin toivovat, että heidänkin lapsensa saisivat omia lapsia vähän vanhempina. Ainakin minun äitini olisi halunnut, että opiskelen ja matkustelen ja kerään kaikenlaisia elämänkokemuksia ennen kuin sitoudun ja hankin lapsia. Kuten hän itse teki. Mutta kun en tykkää matkustelusta, enkä työnteosta, niin jätin luvut lyhyeen ja hankin perheen alle kaksvitosena. Sori mutsi, en ole uraputkinainen.
Ehkäpä tärkeintä perheenlisäyksen suhteen on tehdä niin, että se sopii omaan nykyiseen perheeseen ja parisuhteeseen, vaikka isovanhemmiksi toivovilla omia odotuksia olisikin. Kuitenkin lapsen vanhemmat suurimman työn siinä tekevät ja eniten vastuuta kantavat.
Toivon rohkeutta kulkea omia polkuja ja lempeyttä ja jämäkkyyttä suhteessa läheisiin ja edellisiin sukupolviin!
Minä olen kaksvitonen ja 40+ vuotiaana nyt parikymppisen poikansa saanut anoppi alkoi inkuttaa niitä lapsenlapsia jo 2 vuotta sitten. Koko tuo kaksi vuotta ollaan yritetty, mutta ei ole tärpännyt ja syykin on tiedossa. Tekisi mieli paukauttaa päin näköä, että ei niitä lapsia niin vain tule aina nuorillekaan, mutta kun anoppihan tietysti "pahoittaisi mielensä" ja elämä olisi pilalla.
Mä olen kolmevitonen ja kuunnellut anopin lapsenlapsipainostusta nyt kohta 15 vuotta :/ Hänellä on vain yksi lapsi (=minun mieheni), joten anopin mummoutuminen on siis täysin meidän käsissämme. Harmi vaan anopille, että olemme päättäneet olla tekemättä lapsia. Voit varmaan kuvitella, kuinka pettynyt anoppi tähän päätökseen on!