Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveyteni ei kestä työelämää
Huoh
17.09.2020 |
Olen ollut poissa työelämästä nyt noin 2,5 vuotta mielenterveysongelmien takia. Nyt tuntuu, että eri tahot yrittävät väen väkisin saada minut puskettua takaisin työelämään lääkäreitä myöten. Voi olla aamuja, että pelkästään sängystä nouseminen on vaikeaa ja mieli on maassa. Aamukahvin keittäminenkin tuntuu jo saavutukselta. Tuntuu etteivät lääkäritkään ymmärrä, että ei tällainen henkilö ole valmis työelämään. En minä pysty tässä terveydentilassa antamaan työnantajalle sitä panosta, jota työelämässä vaaditaan, mutta kuuroille korville tuntuu asiat menevän.
Kommentit (55)
Tää vaiva on aika yleinen. Niin kauan kun tilille napsahtaa tukirahoja niin työ alkaa tuntua yhä enemmän ylitsepääsemättömältä. Paras lääke löytyy siitä jos tukisummat pienenisi, alkaa kummasti tuntua helpommalta se työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista tuntuu tolta. Muut vaan tajuavat, että pakko yrittää eikä loisia muita.
Olet ollut pois työelämästä vasta 2,5 vuotta, joten on täysin ymmärrettävää, ettei tuo aika riitä toipumiseen ja itsensä tasapainoon saattamiseen.
Jees. Itse ollut poissa työelämästä nyt 11 vuotta, josta tk-eläkkeellä mt-syistä reilu 7 vuotta. Sitä ennen saikulla ja kuntsarilla. Tosin hiljattain olen tehnyt muutaman päivän keikan yksinkertaista hommaa. Lisäksi jaksan opiskella jo, mutta kyllä se imee mehut kun kyse yliopistosta.
Ainakin sentään passelista opintotuesta käy tuo eläke ja töitäkin saa tehdä rinnalla reilun tonnin arvosta. Ei myöskään huolta opintomenestyksestä. Tosin täytyy sanoa, että sydämeni pohjasta olisin mieluummin ottanut normaalin elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan mielenterveyteni. Mutta silti töissä on yksinkertaisesti vain käytävä, koska ilman rahaa ei ole mahdollista nykyään elää.
Keskivaikea/vaikea masennus kaikkine mukavine lieveilmiöineen diagnosoitu ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten. Pahenee (uusiutuu) säännöllisesti.
No toivottavasti et vaan oleskele kotona koko päivää. Silloin et ikinä pääse tosta pois. Aloita vaikka 15min päivittäisellä metsäkävelyllä, ja sitten enemmän ja enemmän ohjelmaa joka päivä. Aloitat sitten kun voimia on kertynyt jonkun uuden (edullisen/ilmaisen) harrastuksen, vaikkapa leivonnan tms.
Tsemppiä paranemiseen! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää vaiva on aika yleinen. Niin kauan kun tilille napsahtaa tukirahoja niin työ alkaa tuntua yhä enemmän ylitsepääsemättömältä. Paras lääke löytyy siitä jos tukisummat pienenisi, alkaa kummasti tuntua helpommalta se työnteko.
Entäs sitten kun työnantaja potkii pois, kun työntekijä ei tuota riittävästi? Ei saa palkkaa eikä tukea.
Kaiketi sua patistetaan sen takia, ettet pääse liiaksi tottumaan vaan kotona piileskelyyn. Ja se nostaa kynnystä palata työelämään. Mitä kauemmin on kotona, sitä vaikeammaksi töihin paluu muuttuu. Niin käy ilmankin että on mielenterveys ongelmia.
Mutta jos et kertakaikkiaan tunne vielä kykeneväsi, kysy olisiko jokin kevyempi vaihtoehto, vaikka kuntouttava? Et ehkä ole vielä valmis tulosvastuulliseen työhön, mutta jotain puuhastelua (johon on pakko mennä) olisi hyvä kuitenkin olla päivisin.
Äläkä vaadi itseltäsi liikoja, sillä useimmat ei palaudu täysin entiselleen. Silti ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jees, mua vaivaa keskivaikea laiskuus. Ei huvita mikään muu kuin dokaaminen, pleikan peluu ja nussiminen. Oon tämmönen, väkisin työtoimintaan pakotettu jannu. Tein alkuun kuntouttavaa työtoimintaa 2 pvä viikko 4h kerrallaan, tuota rääkkiä kesti 2 vuotta. Nyt olen saanut sopparin yhteen 4 tuntiseen päivään viikko. Kävin viime viikolla kirjoittaa tästä sopparin ja olen ryypännyt sen kunniaksi toista viikkoa, joten tämän viikon työt meni siinä. Yritän ensi viikolla taas töihin, rankkaahan se on. Se hyvä puoli tässä koronassa on, että pienenkin nuhan takia voi jäädä hommista pois ja laitoinkin poissaolon sen piikkiin. Mä oon kyllä toisaalta tyytyväinen tähän kuntouttavaan, kun ei tartte edes itte huolehtia töihin menosta, kun kyyti tulee mennentullen kotiovelle. Eikä tartte mitään oikeastaan tehdäkään, ainoastaan kantaa jokunen kaapin ovi silloin tällöin ja loppuaika menee puhelimella. Et oikeastaan mulla on kaikki jees.
Harvalla kestää, mielenterveyssyyt yleistyvö eläköitymissyy, varsinkin naisilla. Jossain lienee jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on ok. Itse olen palkkatyössä, ollut jo samalla työnantajalla 26 v. En perkele tekisi päivääkään töitä, mikäli saisin rahat jostain muualta, mutta kun on nää lapset asuntolainat, autot ja mökit. Jollainhan tää kulissi on pidettävä pystyssä. En olisi aikoinaan tähän rumbaan lähtenytkään, mikäli rakastamani vaimo ei olisi päätäni pistänyt pyörälle ja saanut houkuteltua asuntolainan hakuun. Nyt on avioero tuloillaan, jatkossa siis katsotaan kuka saa mitä, ja kuka menee minnekin. Yksi asia on varma,lainat pankille. Tässä kohtaa mietinkin, että mitäpä jos olisin tehnyt nuoruudessani toisin ja valinnut kumppanikseni sen ensirakkauteni, komean kotikylän Petterin.
Suurin osa näistä ns masentuneista parantuisi juuri työelämässä kun elämässä olisi rytmi ja tuntisi itsensä tärkeämmäksi. Jokainen masentuu kotona maatessa. Ei ihmistä ole luotu kotiin märehtimään. Ongelmahan tietty on että niitä oikeita töitä ei saa vaan pitää ilmasisöissä sun muisssa kuntoutuspaskoissa ravata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilta työhaluttomilta tuet pois niin alkaa työnteko kiinnostaa. Onneks tulee uusi aktiivimalli.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä ns masentuneista parantuisi juuri työelämässä kun elämässä olisi rytmi ja tuntisi itsensä tärkeämmäksi. Jokainen masentuu kotona maatessa. Ei ihmistä ole luotu kotiin märehtimään. Ongelmahan tietty on että niitä oikeita töitä ei saa vaan pitää ilmasisöissä sun muisssa kuntoutuspaskoissa ravata.
Töissä käyvänä joudun toteamaan väitteesi epävalidiksi ja kaiken päälle varsin turhanpäiväiseksi. Työssä ei ole mitään vikaa, vaan niissä muissa kollegoissa ja heidän standardeissaan, eli ei työ vaan se työyhteisö.
Mmmm,onhan suomalainen työelämä aika syvältä, tuttu tekee kaupassa töitä ihan älyttömillä vuoroilla esim : ma 05 alkaa työt, sitten tiistaina iltakassaa, ja ke taas 05 paistovuoroon.
Saa n. 1400 käteen + jatkuvaa narinaa ja temmon-nostovaatteita, asuu kimppakämpässä ja maksaa 650 e omasta pikkuhuoneestaan.
Kaikki alle 3 donan hommat, ei kiitti...
Vierailija kirjoitti:
Kaikilta työhaluttomilta tuet pois niin alkaa työnteko kiinnostaa. Onneks tulee uusi aktiivimalli.
Töitä tuskin löytyy jokaiselle työttömälle. Sehän ei sitten tuokkaan lisää ongelmia jos jättää työttömät ilman rahaa.
Tietysti kuka tahansa jää mieluummin pötköttelemään kuin menee kello kuusi tuonne säkkipimeään ja vaakatasossa satavan rännän sekaan (tätä luvassa seueaavat 6 kk). Mutta pakko se on meidän muidenkin jaksaa.
Fyysinen terveys pitää myös laittaa kuntoon. Nykyisin vain tarjotaan psyykediagnoosia, kun ne ovat nuorilla niin yleisiä. Ja vakaviakin terveysongelmia voi jäädä havaitsematta.
Jännä juttu. Oon itse ollut kuntoutustuella nyt saman verran ja poissa työelämästä. Minut tosin irtisanottiin vielä eli ei työpaikkaa. Ei ole hoitajat ja lääkärit töihin laittamassa. Mutta voi olla että ongelmani ovat vakavammat. Oon ollut mm psykoosissa yleensä keväisin iskee mania.