***ELOisat toiveikkaina torstaihin***

Meillä oli eilen varsinainen megapino, taisi olla ennätyksellinen. Kaikille uusille tervetuloa vaan mukaan.



Helteet ovat vähäksi aikaa historiaa ja se on varmaan suurimmalle osalle aikamoinen helpotus. Yöt ovat ainakin minulle paljon helpompia, vaikka vessareissut niitä hieman pätkivätkin. Saan kuitenkin nukuttua ihan eri tavalla kuin helteillä. Lapsetkin vetelevät komeasti hirsiä.



Piihe: Minulle on noita kremppoja kertynyt, viides raskaus ja kolmas neljän vuoden sisällä. Kroppa alkaa sanoa vuokrasopimusta vähitellen irti...En valita vaivojani muualla kuin täällä, mutta helpottaa kun jossain voi hieman ruikuttaakin. Miehelle on turha yrittää ja minulla ei ole omassa ystäväpiirissä tällä hetkellä vertaistukea. Ystävillä on joko isoja lapsia tai ei lapsia lainkaan. Kenelläkään ystävistä ei ole edes näin monta:) Onneksi mikään vaivoistani ei ole mitenkään elämää kovin pahasti vaikeuttava tai raskauden kannalta mitenkään vaarallinen, kunhan nyt valitan...:)



Meillä isommat lapset kyselevät kovin milloin vauva syntyy, pienemmät eivät asiasta taida paljon välittää tai ymmärtää. Saa nähdä mikä on reaktio kun nyytti ilmestyy taloon... Pientä mustasukkaisuutta saattaa olla ilmassa. Onneksi minulla on kantoliina, sillä selviää monesta tilanteesta.



Nyt lähden taas kahvin keittoon. Pirteää päivää kaikille!



Opemamma ja vimpula rv 34+2

Kirjoittelempa muutaman rivin ennen lääkäri neuvolaan lähtöä. Eilen oli tosiaan ennätys pitkä pino. Ilmat ovat olleet suotuisat kun ei oo enään niin kuuma. Eilen jopa varjossa hieman palelin kun tuuli vielä siihen päälle.



Täällä myöskin isommat kyselevät kovasti koska vauva syntyy. Aamu puuroa kun syötiin niin katoin 5 lautasta pöytään niin lapset tuumivat että kohta on 6 lautasta. Muistutin vaan ettei vauva syö heti puuroa niin siitä lähti sitten keskustelu mitä vauva syö minkin ikäisenä.



Kaikista eniten vauvan syntymä kiinnostaa keskimmäistä joka on kanssa syntynyt elokuussa 25.8 syntyykö vauva ennen vai jälkeen hänen synttäreidensä. Hänestä oli La 18.8 ja syntyi 25.8 nyt LA on 17.8. jännäksi menee. Muutenkin meillä on elokuu ollut suosittu syntymä kuukausi.



Isommat ovat päivät koulussa niin mulla on silloin aikaa olla vauvan ja kuopuksen kanssa ja nelosen. Isommat kun ottaa huomioon illalla niin eiköhän siinä kaikki saa kaikkea. Mulla kanssa liina odottaa kovaa käyttöä. Liinassa tuo kuopuskin keikkui että sain isomat iltaisin nukkumaan kun just samaan aikaan oli aina huuto konsertti vatsan puruista tai jostain.



Isompien reaktiota vauvaan en niin pelkääkään kun heille tää sisarusten syntyminen on tuttua. Kuopus on 1v7kk kun vauva syntyy ja on muutenkin aikas tättä häärä. Katsotaan miten käy. Onneks on tosiaan liina niin saan vauvan sine turvaan tarvittaessa.



Joku puhui että on vatsa sekaisin. Mulla on noin viikko ennen synnytystä niin vatsa ihan löysällä ja saa muutenkin ravata vessassa jatkuvasti. Toinen mikä tietää mulla synnytykseen lähtöä että nukun pari edellistä yötä kuin tukki en herää edes vessaan.



Kukas (katzu?) se oli synnyttävässä kanssa khks:ssä. Ja puhui siitää ponnistus vaiheen puudutuksesta. Se oli jo käytössä 1/05 kun meijän kuopus syntyi mutta en sitä huolinut/tarvinut sitä. Mutta mitä olen kavereilta kuullut niin se on ollut tosi hyvä.



Jaahas nyt meen juomaan kupin kahvia ja valmistautumaan lääkäriin lähtöö. Tarvii toi mieskin herättää tuolta että pääsee lähteen kun oli yövuorossa töissä.



Palaillaan



Puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 36+0

Aamupalalla syöty taas mansikoita yms...vauvakin tottuu nyt näihin marjaherkkuihin :)



Eilen yöllä tulikin joitain pikkasen kipeämpiä supistuksia enkä oikein saanut unta. Sattui selkään ja vatsaan ja vauvakin tuntui möyrivän jotenkin inhottavasti melkein poikittain tai sitten oli vaan peppu ja jalat välillä tosi selvästi erottuvia ylhäällä kun supisti niin paljon. Tai sitten johtui vaan kaikki tosta vauvan huonosta asennosta. Mutta aamulla heräsin hyvin nukkuneena ja virkeänä taas uuteen päivään. Nyt ei tule muuta kuin kivutonta kiristystä.



Eipäs mulla tässä torstaina ole mitään mielenkiintoista. Huomenna vasta taas neuvolaankin. Mäkin katselin HM:n nettisivuilta noita pitkähihaisia imetyspaitoja, jotka oli vaan 19,90 eli pikkasen eri hinta kuin niillä boob paidoilla. Kaipa niitä ihan sieltä kaupastakin voisi löytyä niin pääsisi sitten ihan testaamaan päälle. Pikkasen näytti olevan erilainen systeemi kuin boobeissa. Mutta ehkäpä hankin vasta kun vauva on ilmestynyt :)



Pia 38+2

poikavauvan johdista. Niin niitä uusia elokuisia alkaa putkahtelemaan maailmaan. Malttamattomana itsekin vuoroani odotan



Kerrankin aikaisin hereillä, myös minä olen menossa neuvola lääkäriin. Nyt kai sitä pitäis tehdä jonkinlainen synnytystapa-arvio. Mulle ei oo kyllä puhuttu mitään koko asiasta ja joillekin jotka kulkee samassa synnytysvalmennusryhmässä siitä on jauhettu ja pitemmän aikaa.. Johtuneeko tuo sitten siitä että minulla vauva alaspäin ja kaikki on " normaalisti" ? Kaippa se tänään selviää, mitä siellä tapahtuu. Tuli vaan aikamoisena yllätyksenä, kun käytiin tiistaina synnytyssairaalaan tutustuun, niin moni oli tulossa sinne ennakkotarkastukseen viikolla 35 ja mulla menossa jo 36s viikko ja kukaan ei oo puhunut mitään *vali vali* pitäis kai olla vaan tyytyväinen.



Mut mä lähen nyt viemään lehdet ja muovit ja kartongit kierrätykseen että ehtii sit aikanaan neuvolaankin. Saapa nähä miten paljon on painoa tullut, kun on tuo suklaakin maistunut taas vähän liian hyvin!



Ikarus 35+2

MYRYLLe isot onnentoivotukset isosta pojasta! Aikamoinen synnytyksen loppu, kun oot joutunu kinastelemaan kätilön kanssa. En tiedä miten ite moiseen pystyisin, kun miulta aina kivut vie puhekyvyn..tuntuu vaan ettei riitä voimia puhumaan ja jokainen sanakin vaatii hurjasti ponnisteluja.



OPEMAMMA tais eilen puhua, et maha on sekasin. Miulla on ollu sama vaiva jo parisen viikkoa. Vähän väliä maha möyrähtää ja se on menoa. Mie kyllä luulen sen johtuvan vauvan laskeutumisesta. Neuvolassa eilen terkkari sano vauvan pään olevan jo tosi alhaalla ihan valmiina synnytykseen!



Mie innostuin eilen niin terkkarin sanoista et illalla käytiin miehen kanssa kävelyllä (se on jo aika hankalaa..supistelee yhtenään) ja pestiin sauna. Yö meni sit pyöriessä ja jännätessä. No, supistuksia kyl tuli mut täällä vielä kirjotellaan ja olo on nyt aamusta ihan normaali. Huomenna pitäis lähtee mökille ja se vähän jännittää. Jotenkin en nyt uskaltais lähteä sinne, vaikka esikoisen aikaan siellä käytiin vielä lasketun ajan jälkeenkin. Tuntemukset on vaan nyt sellaset ettei tällä kertaa taideta mennä parilla viikolla yli. Muutenkin nää supistukset on tuntunu kivuliaammilta ja hieman alkaa jo pelottaa, et miten niistä selviytyy kun tosi koitos alkaa.



Nyt on pakko lopettaa, kun kakrut alottaa tappelun heti aamusta..Argh!

Palaan myöhemmin lukemaan. Tuleekohan yhtä hurja pino kuin eilen?



Hipsuhiiri ja Pipana 37+4

Täällä yksi viestienne lukija, mutten kertaakaan saanut itseäni kirjoittamaan mitään.. saas nähdä osasinko nytkään oikein tätä tehdä..:)

(enkä mikään hyvä ole muutenkaan kirjoittamaan, mut yritetään jotain...)



Oikein paljon ONNEA teille jo nyyttinsä saaneille !! Poikia näyttää tulevan..

Itsellä vielä jokunen viikko jäljellä " lusimista" ;) Viikkoja taitaa olla kasassa tasan 37.

Kolmatta teen, saas nähdä meneekö yli tämäkin niinkuin muut. Ei kyllä jaksais enään yhtään tän mahan kanssa, alkaa olee tosi vaikeeta ja sitten ku yöitäkään ei saa enään nukuttua, parhaillaan alle tunti ja taas mennään veskiin tai sitten kolottaa jotain paikkaa.. Plääh.

Kohta olis neuvolaan lähtö,saas nähdä mitä arvot näyttää tällä kertaa. Hyvin on mennyt , mutta nyt jotenki tuntuu että paino olisi noussut...ainakin ruoka maistunut paremmin :)

Ihanaa! ku ei helteitä enään ja toivottavasti ei tulekkaan ku vasta sitten ku vauva jo syntynyt.

No, nyt hörppää vielä kupilinen sumppia ja vaatteen vaihtoon...

Neuvolakäynti takana, viimeinen täällä Suomen puolella. Sitten taas Ruotsissa jatketaan. Nyt oli terkkari sitä mieltä, että vauva olisi tunnustelun ja sydänäänien perusteella vihdoin selkeämmin pää alaspäin. Hieman vinossa kuitenkin, siis ei selkeästi raivotarjonnassa. Hb oli tippunut raudan syömisestä huolimatta 117:sta, mikä on minulle huono arvo. Ennen raskautta hyvinkin 150+. Verenpaineet ok. Sf-mitta on ja pysyy pienenä. Nyt 36+1 oli 30,5 cm.



Onnea Myrylle pojasta!!



Kummeista: Meilläkin vaikeutena keksiä kakkoselle kummeja. Sisaruksia ei haluttaisi pyytää, kun yhteys heihin varmasti säilyy ilman kummirooliakin ja ovat kiinteästi mukana meidän arjessa. Lähimmillä ystävillä on jo niin monta kummilasta, ettei tunnu kivalta pyytää. Sitten on muutamia ystäviä, jotka ollaan tunnettu niin vähän aikaa (muutaman vuoden), ettei oikein tiedä olisiko sopivaa pyytää kummiksi. Tytöllä on kummina minun pitkäaikainen ystävä ja yksi miehe lapsuudenkaveri.



Todella ahkeraa porukkaa täällä kotitöiden suhteen ja pinokin oli eilen mittava. Minä olen uhrannut vähemmän aikaa kotitöille ja pyhittänyt tämän loman enemmän sosiaaliselle kanssakäymiselle.



Täällä ei kroppa vielä kovasti kremppaa, mutta silti tuntuu, että elämä mahan kanssa ei ole enää ihan niin harmoonista. Tekisi mieli liikkua enemmän, saada kunnon hiet pintaan ja sitä kautta paremman ruokahalun, paremmat yöunet ym.



Velho78 rv36+1

Taas ollaan yksi päivä lähempänä laskettua aikaa. Huomenna onkin mittarissa jo kokonaiset 38 viikkoa!



Mä en meinaa millään uskoa edelleenkään että meistä tulee oikeasti perhe, ja saadaan ihka oma pieni ihmisenalku hoidettavaksemme. Siis aikuisten oikeesti!



Kääks! Nyt tuli UPS pihaan, pitää mennä, pitää mennä!!! Ollaan odotettu vaunuja melkein 10 viikkoa... ...pakko mennä!!!



Tuun jatkaa myöhemmin!!!





:)

Pinoudumpa minäkin näin loppu metreillä.

Kovasti olen seurannut teidän muiden eloisten odotusta jaksamatta kuitenkaan itse kirjoittaa.



Nyt menossa rv 35+4 ja pikku mies vääntää mahan välillä poikittain.

Nopea referaatti kuluneesta ajasta: Alku ongelmien jälkeen tästä raskaudesta on nautittu vasta rv 23 jälkeen. Pikku mies tuntuu jo todelliselta kun ei tarvitse enään pelätä joutuuko raskauden keskeyttämään. Meidät kun pistettiin kaikkiin mahd tutkimuksiin kun luultiin että pojassa on jotakin vakavasti vialla.

Tutkimustulokset kun tuli kaikki oli niin normaalia kun vaan voi olla.

Kyllä itku pääsi kun kirje tuli kotiin ja tietty sen jälkeen migreeni kun stressi laukesi. Enpä ole ennen ollut iloinen migreenistä!



Liitoskivuilta ei ole vältytty eikä närästyksestä. Tää on kolmas raskaus ja ollut kaikista vaikein fyysisesti. Maha on VALTAVA vaikka painoa ei ole tullut kuin 10kg. Joka kerta kun katson itseäni peilistä alkaa mielessä soimaan, nyt muumi laaksoon.....

Suppareita on tullut usein viime viikkoina ja tosi kipeitä sellaisia. Nyt on ollut myös maha sekaisin. Jokos se tietäis alkavaa synnytystä?

Edellisissä odotuksissa on irronnut limatulppa ja pojat syntynnyt molemmat vuorokauden sisällä.



Muuten olen voinnut hyvin ja kovasti odottelen tätä uusinta tulokasta joka ilmeisesti jää meidän viimeiseksi. Haikeus iski eräänä iltana kun laitoin pieniä vaatteita kaappiin. Totesin miehelle et tän jälkeen ei enään kotona ole vauvan ihanaa tuoksua. Vauva aika on niin lyhyt.

Nyt nuorimmainen on 1v 8kk ja vanhin jo 18v 7kk joka muuttaa pois kotoa. Hassua kun yksi lähtee niin toinen tulee... Mutta silti napanuora on kireellä esikoiseen!



Nyt pitää mennä! Kaikille Elokuisille tsemppiä ponnistuksiin ja onnea kaikille jo nyyttisä saanneille.



-Vimppu-

Ompa tullut monia uusia eloisia kirjoittelemaan loppuajan tunnoista, pysykäähän loppuun asti mukana, kiva lueskella teidän kaikkien kuulumisia:)



Täälä miehellä alkoi kesäloma, jee!! Olinkin jo melko rasittunut juoksemaan tuon vilkkaan parivuotiaan perässä yksin kaiken päivää...Ainoo harmitus oli, kun miehen kans alko kamala tappelu jo tiistai-iltana (tiistai oli vielä työpäivä) ja sitä yritettiin moneen otteeseen sovitella, mut jatku mökötyksinä ja välillä raivoisana huutona vuoron perään koko eilisen päivänkin:( Tänä aamunakin oli vielä ilmapiiri kalsean oloinen, kunnes aamukahvin jälkeen saatiin vihdoin ja viimein sovittua tää typerä riita, ainakin se nyt tuntu siltä et ei enää jatkuis. Mies lähti siitä sit kaverinsa kaa kierteleen autokauppoja, kunhan tulee niin näkee pysyykö tää meidän sopu...Meil on välillä tämmöstä ongelmaa, et riidat tuppaa venymään monen päivän pitusiksi, kun kumpikin odottaa että toinen tekee sen alotteen sopuun. Nyt varsinkin raskaana olen herkempi ja haluaisin et mies on se, joka pystyy tuleen ja halaamaan riidan jälkeen, varsinkin kun mua jäi painamaan miehen inhottavat haukkumiset eilen riidan aikana. Itkeä vollotin monta kertaa niitä sanoja:(Pidin sit miehelle eilen illalla luennon siitä, kun se ei ollenkaan ota huomioon MUN tunteita, ei muista et MINÄ olen raskaana ja herkässä mielentilassa eikä MULLE sais huutaa ja nimitellä, ei edes riidan aikana vaikka kuinka olis raivona...Tais se sit jotain tajuta ja pyyteli häpeissään kovasti anteeksi sanomisiaan, kun ei hän niitä tarkoita mitä vihastuksissaan sanoo. Harmittaa vaan, ku tuntuu et mies ei ollenka ymmärrä et raskaana sitä on paljo haavottuvampi ja muutenki alakynnessä nois riitatilanteissa, et sitä odottas miehen olevan vähä varovaisempi sanoissaan ja ymmärtäväisempi mua kohtaan... Onkohan liikaa vaadittu? Mites teiän muitten miehet, ottaako ne paremmin huomioon teidän raskauden? No, lauantaina lähetään mökille viikoksi, ehkä se tuo kaivattua loman tuntua meidän perheelle eikä toivon mukaan sielä riideltäs. Mua ainaki ahistaa jo nää kotiseinät ja samat ympyrät, kaipaa vaihtelua...Anteeksi tämä valitus, mut oli pakko vähä purkaa sydäntä.



Neuvolassa kaikki oli maanantaina ok. Oikeestaan nyt on semmonen suvantovaihe, et suppailujakaan ei oo tullu moneen päivään, olo on melko hyvä, ainoostaan kaikki liikkuminen tän mahan kaa on hankalaa, kumartelut, kyykkimiset, liikkeellelähdöt sattuu ja on kankeaa, mut sehän nyt on täs vaihees täysin normaalia:) Yötkin on tosiaan helpompia kun ei oo hellettä kiusana.



Kummeista; Meillä tulokkaalle on kaavailtu kummeiksi mun siskoa (17v), yhtä ystäväpariskuntaa tästä läheltä ja miehen siskon poikaa (joku parikymppinen) Täytyy nyt vielä vähän miettiä noita...



Mut nyt pääsen hypisteleen tulevan vauvan vaatteita, kun laittelen noi ystävältä saadut pesemäni pikkuiset nutut kaappeihin omille paikoilleen...=) Hyvää torstaipäivän jatkoja kaikille ja jaksamisia!!

Kaikki oli ihan hyvin. verenpaine hyvä, pissa puhdas, painoa oli tullut 700g/viikko alusta asti nyt 16kg hui!! Tää on kyl nyt sitten ennätys muista on tullut 7-14kg. kohdun pohjan korkeus 33cm. Sentin enemmän kuin muista näillä viikoilla. Kohdun suuntilanne oli pehmennyt 3cm sormelle auki. supparit ovat olleet vaan niitä harjoitus sellaisia. Tosin muutama kipeäkin on mahtunut mukaan. Tämä tilanne on kahdesta viimeisestä ollut vikassa lääkärissä ja silti menty yliajalle. Hyvillä mielin päästän miehen matkoille. Lähtee viikoksi bulgariaan pe ja la välisenä yönä ja on viikon.



Mulle tuli nyt sitten yksi ultra käynti vielä ennen h-hetkeä. Lääkärin kanssa mietittiin miten päin vauva on. lääkäri meinasi et on pää alaspäin mutta kun ei ollut varma niin meen ens viikolla lääkärille ultrattavaksi.



Nyt on viikon verran ollut sellanen kova kohta tässä ylhäällä. Keikkuu puolelta toiselle. Välillä se kova kohta(pää tai peppu) tuntuu inhottavalta kun painaa tonne kylkiluiden alle. Epäilin itse pääksi kun potkut tulee tonne aikas alas. Lääkärikin sitä kokeili ja veikkasi kuitenkin pepuksi. Mutta ei ollut varma. vauva oli vielä niin ylhäällä ettei pystynyt sisätutkimusta tehdessä varmistamaan kumpi siellä alhaalla on pää vai peppu.



no ensi viikolla ollaan viisaampia ja mulle on sit ihan sama kumminpäin se vauva syntyy. Kunhan syntyy alakautta. Siis jos vaan ei vauvan terveys siinä vaarannu. MUAHAN EI LEIKELLÄ. No murehditaan näitä ens viikon ultran jälkeen.



Nyt meen laittamaan ruokaa. Siskon tyttö tulee kans kohta hoitoon. Viikon olis tyttö vielä hoidossa sit alkaa siskolla loma. Tässä just kattelin kelan papereita niin mä olisin jo äitiyslomalla. Eipä sitä tässä huomaa kun on koko ajan kotona.



Puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 36+0

Kirjoiteltiin samaan aikaan Puuhapetet;) Mullakin on tos vasemmalla puolella ylhäällä välillä TOSI kipee kohta, painaa joku inhottavasti, neuvolassa oli sitä mieltä et peppu se on. Täytyy istuessa oikeen keskittyä istumaan ihan selkä suorassa, ni sattuu kaikkein vähiten. Nukkuessakin täytyy tukee mahaa ja selkää, ettei siitä painais välillä ihan ku veistä joku työntäis sisältä päin8(



Raskausviikot muuten 36+5

Myrylle ONNEA!!! Saadaankohan tällä viikolla vielä lisää uutisia syntyneistä eloisista :)?



Mulle ilmaantui eilen perin ikävä vaiva.... kipeä peräpukama :( En saanut oikein edes nukuttua kun tuo s****in pukama kipuili >:( Eilen kävin ostamassa apteekissa Sheriproctia ja sitä olen nyt ahkeraan käytelly, yölläkin piti käydä laittamassa helpotuksen toivossa. Vielä ei ole apua ollut. Tänään olis vielä lääkärineuvolakin, ei varmaan jää lekurilta huomaamatta ;)



Olin eilen lasten kanssa Korkeasaaressa kun mies laitteli vihdoin ja viimein lattilistoja lasten huoneisiin (ollaan asuttu tässä reilu vuosi). Ihan hyvin meni reissu vaikka etukäteen vähän jännäsin. Onneksi tuosta esikoisesta on paljon apua :)



Nyt pitää taas mennä!



Peeveli rv 35+6

Mulla on nyt ollu muutaman päivän ajan ihan karmivia pistokipuja vasemmalla puolella (nivusissa) äsken tuli taas sellanen vihlonta et oli pakko oikeen istua mahtaakohan olla ihan normaalia??

Nyt täytyy lähtee kauppaan mut palaillaan vähän myöhemmin



angelika87 ja vaavi rv34

Vaunut tosiaan saapuivat lähes 10 viikon odottelun jälkeen. Tilattiin siis uutuusmalli, eli Teutonia Spirit S3 PingPong Onlinesta. Malli on ollut kuulemma todella suosittu ja Teutonialla on ollut ongelmia valmistaa niitä kysyntää vastaavasti.



Ja ne on kyllä NIIIIIIIIN HIENOT! (vaikka itse sanonkin). Väri on turvallisen tylsä musta + kaksi harmaan sävyä (ihan ajattoman ja tyylikään näköiset kylläkin). Sateenvarjorattaat haluan kyllä sitten jotkut iloisen värikkäät. Tässä vielä linkki, jos haluatte käydä katsomassa millaiset ovat!



www. teutonia. fi/spiritS3kombi. htm

(muistathan poistaa välilyönnit pisteiden perästä).



IH! Nyt puuttuu sitten enää vauva!



*onnesta soikeana*

Karmiini

Juu, neuvolasta kotiuduttiin ja syy väsymykseenkin selvisi, hemppa 116. Pitänee käydä hakemassa se obsidan kuuri, että on sitten hyvässä kuosissa synnyttämään lähtiessä. Muuten arvot oli ok, painoa on tullut nyt kaiken kaikkiaan 15 kg. Aika reippaasti. Nyt päätin olla loppuajan erittäin terveellisellä ruokavaliolla, kun lapsen painoarvio oli jo nyt 2800 g ja en mitään yli nelikilosta välttämättä haluu puskee tuolta ulos, et jos tuo sokerin syönnin vähentäminen hidastas vauvankin kasvua.. Sf-mitta oli 32, ja muutenkin kaikki vauvalla hyvin. Meinasin taas vaan pyörtyä, aamulla jotenkin tuo selällään makaaminen on liikaa, yritin siinä sitten jotenkin kylellään olla, että lääkäri sai ultrattua loppuun. Nyt alkaa vasta voimat palautuun reisuun jäljiltä, sen verran heikkoon kuntoon se aina vetää, kun taju meinaa mennä. Kohdunkaula oli jo pehmennyt, ja vauva oli tanakasti raivotarjonassa, että kaikki näyttäis olevan ihan hyvällä mallilla. Alko vaan taas tuo synnytys jänskättään, ku se lääkäri tunnusteli lantiota ja ei tuntunut mitenkään kivalle... Sitä aina välillä unohtaa, että se synnytys tekee varmaan kipeetä, kun muuten niin tohkeissaan jo oottaa tota vauvaa.



Alkuviikosta käytiin tutustuun synnytyssairaalaan ja olis kyllä ihan mukava päästä kokeileen allasta. Aluksi suhtauduin siihen erittäin epäillen, mutta näin loppua kohti se alkaa tuntumaan aina vaan paremmalta idealta. Vieläkin pelkään niin sairaalloisen paljon sitä mahdollista epiduraalia.



KUMMEISTA on ollut puhetta, kun lueskelin noita edellispäivien pinoja. Meille tulee kolme kummia tälle ekalle, Mun sisko puolisoineen ja miehen siskon poika. Meillä on niin pieni suku että pitää säästellä hyviä kummiehdokkaita seuraavillekin, jos niitä joskus siunaantuu. Ja kaveripiirissä ei oo oikein montaa semmosta, kenet me molemmat kelpuutettais kummiksi. Vaikeaa tulee olemaan seuraavan lapsen kummien valinta!



Mutta mä lähen nyt päikkäreille...



Ikarus

mä oon touhunnu ku ukko ja tytär lähti kaksin lintsille,vaikka sieltä tulikin taas naputusta että sitten kanssa lepään,mä vaan et joo,joo :D

en millään malta olla paikoillani,vaikka kuinka vihloo välillä jalkaan tao pakaraan mikä nyt onkaan..

kohdun pohjan korkeudesta että mulla oli tiistain neukku ja viikkoi 34+2 ni korkeus oli 33 painoa oli siis tullu lähdöstä niin 13,5 mikä on aika vähän ku oon laiha muutenkin,esikoisesta tuli 17-18kg en tarkkaan nyt muista. laittoi muuten liikkeisiin 3 + koska sano tän olevan ihan mahoton ja sen kyllä tunteekin hihi..

soittelin tuloksista ja yllätyin että olivat ottaneet vaan sappiarvot mut ei jotain muuta mikä ois pitäny,ku mua aina iltasin kutisee/nippaa jalkapohjia ja masu kutisee välillä.onneksi on ens tiistaina neuvola ja vielä omahoitaja niin voi kysellä,mua vai´vaa toi mahanahkan polttelu ku on vaikeeta nukkuakkin kyljellään ja sitten kun nukkuu toisella kyljellä niin se puutuu..huhu vali vali :D nooh eipä oo kauaa enää..;)

mä rupesin miettiin aamulla että aatella kohta kun ei oo masua niin mulla taitaa kummiskin tulla ikävä,oon jo kolmannesta alkanu miehelle puhuu mut se ei oo oikeen innoissaan,ainakaan vielä..

eipä mulla sen kummosta,taidan mennä jatkaa puunaamista ja syömään,palaillaan...

k.h.p ja tärppi 34+4

meillä on teutoniat,tosin ne on 01 mallia (ostettiin 00). eipä oo juurikaan mallit muuttuneet näin kuudessa vuodessa mitä oon katellu että oli sitten hyvä ostos. meillä vaan on ihan normi malli ja värix otettiin musta + harmaata sävyä eli on ajattomat :)

vointi on taas moneen päivään lievää supistelua ja se on hyvä. odottelen pelon ja jännityksen sekaisin tuntein niitä oikeita, joista muutamia kertoja on tullut näytepaloja. ovat olleet sellaisia sopivan suuntaa antavia tyyliin - ethän ole unohtanut, kuinka kipeetä me sitten lopulta tehdäänkään. no, neljäs tulossa neljään vuoteen, joten niitä ei todellakaan ole päässyt unohtamaan.



kaikki muut taitavat kodeissaan asustella ja me ollaan ainoita raskausevakoita. mies ja mukulat lähtee viimeistään ma kotiin ja mulla olis myös niin hirvee hinku päästä sinne, mutta edelleenkää mies ei ota asiaa kuuleviin korviinkaa. no, tosiasia on se, että ei minuakaan huvita lanssiin synnyttää, saatikka sitten olla suppareitten aikana sidottu lanssin paareihin. olen jo kahteen otteeseen kuukauden aikana tehnyt tuon reilun 200 km:n matkan ambulanssilla supistusten ollessa päällä (tosin ei kovin kovien ja onneksi olivat vain vääriä hälytyksiä) ja voin kertoa, että se ei ole mukavaa edes lievillä suppareilla, saatikka sitten ihan oikeilla synnytyssuppareilla.



mutta ensi viikosta tulossa minulla siis melko yksinäinen, vaikka kavereiden luona asustelenkin. itselläni seuraava lääkäri 1.8. ja silloin rv 38+1. mietin tässä, että ottavatkohan kuuleviin korviinsakaan omaa toivettani siitä, että josko synnytystä alata käynnistelemään silloin. siinä vaiheessa tulee nimittäin 5 viikkoa tätä evakkoelämää täyteen ja omasta mielestäni olisi oikeus ja kohtuus, että silloin voitaisiin ruveta tekemään jotain.



no nyt on valitukset valitettu, kylläpäs helpotti.



shoppailemassa kävin juuri päiväni piristykseksi ja sain vauvalle muutamat nepparikietaisubodyt hankittua alesta. muuten ei oikein shoppailu vieläkään iske päälle. toisaalta syyhyttää, sillä tiedän, että meille tulee ensimmäistä kertaa kotiin neitipuolinen vaaveli. mutta sen verran skeptinen olen, että enimmät hankinnat tehdään vasta sitten kun neiti on huutanut sairaalassa pontevasti ja on oikeasti lähdössä meidän kanssa kotiin. siinä vaiheessa vasta hankitaan tutit, pullot, vaipat, liivinsuojat, korvikkeet ym. lista on kyllä tehty jo miehelle valmiiksi. näin olemme toimineet kolmesti aiemmin ja sama kaava jatkuu...



nyt mukavaa päivänjatkoa. me ryhdymme odottamaan vieraita. se tässä evakossa on ihan mukavaa, että vaikka emme omassa kodissamme olekaan, niin vieraita on riittänyt ihan nokko. tänäänkin on kahdet tärskyt ja huomenna taas kahdet. hyvä näin, lapset saavat hieman vaihtelua ja itsekin piristyy.

Kiva saada vielä loppuvaiheessa uusia elokuisia mukaan! Ja mukavaa on myös se, että hiljaisemmatkin aktivoituu näin loppuaikoina:)



Minä täällä pähkäilen, että pitäisikö lähteä näytille sairaalaan vaiko eikö. Vauvan liikkeet on varsin vähäiset. Jos alan laskemaan, saan kyllä sen 10 liikettä tunnin sisällä täyteen, mutta verrattuna entiseen vauhti on mahassa hidastunut ja hiljentynyt tosi paljon. On niin ahdistavaa jotenkin. Edellisestä neuvolastakin on jo viikko ja seuraava on vasta viikon päästä. Jotenkin tuntuu vaan niin työläältä lähteä sairaalaan. Autolla en oikein pysty ajamaan, pitäisi siis mennä yleisillä. Ensin kävellä keskustaan 2km, sitten junalla vartin matka, sitten bussilla vielä 10 minuutin matka. Sit vielä sama takaisin kotiin päin. Ja lapsetkin pitäis ottaa mukaan... Tai ehkä sitä jotenkin pystyisi autoa vielä ajamaan. On vaan niin hitsin vaikeeta ajaa ja jaloista lähtee tunto ja ne turpoaa nopeasti ja tuntuu siltä, että olen ihan oikeasti vaaraksi liikenteelle.



Eilinen pino oli muuten hurrrjan pitkä. Mukavaa!



Intouduin tänään ja tein kääretortun. Nyt se odottelee jääkaapissa, että lounas vähän laskee masuissa. Kohta pitää varmaan alkaa syömäänkin sitä ;)



Puuhikselle jaksamista kun mies lähtee lomalle. Meillä tuo palailee reissultaan jo ensi viikon alussa, toivottavasti maanantaina.



Onko muilla UNIVAIKEUKSIA? Viime yönä nukuin yhteensä 3-4 tuntia, sama juttu edellisyönä. Tää tuntuu vaan pahenevan. Hyvä puoli on se, että en ole yhtään väsynyt. Ei väsytä illalla, ei päivällä eikä oikeastaan aamullakaan. Tylsää kuitenkin maata sängyllä tyhjän panttina ja kieriskellä puolelta toiselle, mikä sekin on oma operaationsa tässä vaiheessa.



Iloista ja pirteää torstaipäivää kaikille

Jamssa rv36+5