Auttakaa, ongelma olen minä
Miten saisin itselleni rauhallisemman olon? Mieluiten jopa asia-ei-kuulu-minulle tai ei-kiinnosta -olon. Ärsyttää niin paljon, että ärsyynnyn tästä.
Ja homman nimi on mieheni ex. Joka on jatkuvasti elämässämme lasten takia. Eli syy on hyvä. Viestejä vaihdetaan heti aamusta ja uudelleen illalla. Välillä saattaa soitella niiden lisäksi.
Olen kiukkuinen, koska en ikinä saa viettää aamua mieheni kanssa jossa ex ei olisi kolmantena pyöränä puhelimen toisessa päässä. Iltaisin uusi ärtymys samasta asiasta. Jos olemme leffassa/romanttisesti ulkona syömässä tms. viestitellään kesken illan exälle. Haluaisin edes joskus hetken ilman kolmatta pyörää, mutta se ei ole mahdollista.
Miten päästä näistä tunteista eroon? Haluaisin olla fiksusti käyttäytyvä enkä tälläinen äkäpussi.
Kommentit (21)
Lapset ovat 4 ja 5v.
Riitaisan eron jälkeen vanhemmat olivat perheneuvolassa, sieltä ohjeena tämä jatkuva yhteydenpito. Eikä tämä muita tunnu häiritsevän kuin minua. Minun on annettu ymmärtää, että tämä on normaalia ja tarpeellista ja minä olen skitsoileva nalkuttaja. Olen siis yrittänyt keskustella vaihtoehdoista tilanteelle, joka huomioisi sekä lasten tarpeet että minun. AP
Kerro miehellesi mitä ajattelet. Hän ei ehkä osaa ajatella, että exän kanssa kanssakäymiseen pitää vetää rajat. Minulla oli sama tilanne ja mieheni oli luullut olevansa vaan hyvä isä, kun oli koko ajan exän kanssa tekemisissä. Ei ollut tullut mieleen miltä se minulle näyttää.
Exä todellakin soitteli ihan mitättömistä syistä, purkka tukassa, tai vastaaviin ongelmiin tarvi miehen apua.
ERoja on moneen junaan. Ei meillä missään vaiheessa ollut päivittäistä tai edes viikottaista viestittely vanhempien kesken. Nyt lasten ollessa alakoulussa ei pakosti edes kuukausittain viestitä mitään.
Olen kyllä puhunut ja kertonut miltä minusta tuntuu. Olen myös ehdottanut 'puolitiehen' vastaantulevia vaihtoehtoja tämän hetkiselle tilanteelle. Mutta vastaus mieheltä on, että lasten vuoksi yhteyttä on pidettävä (tämän ymmärrän täysin) ja skitsoilen ihan turhasta. Siksi kaipaisin apua miten voisin päästä sinuiksi näiden tunteitteni kanssa ettei heidän jatkuva yhteydenpito ärsyttäisi. AP
Niin makaat kuin petaat. Yhteen - lapset - ero - uusi kumppani - yksinhuoltajuus - sekava soppa, joka ei toimi. Ap. Et sinä tuosta keitosta selviä ennen kun lapset ovat isoja. Miettikää tarkemmin niitä avioeroja.
Miehesi on munaton! Lasten takia ei tarvitse olla koko ajan luuri kourassa. Kesä kiusaa tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta vastaus mieheltä on, että lasten vuoksi yhteyttä on pidettävä (tämän ymmärrän täysin) ja skitsoilen ihan turhasta.
Mitä ihmettä keksivät kerrottavaa päivittäin?
Kuulostaa siltä että ero on melko tuore. Eiköhän viestittely rauhoitu ajan kuluessa. Ja eikö pienten lasten kannalta ole hyvä, että vanhemmat kommunikoivat usein?
Mieti nyt tarkkaan oletko miehelle niin tärkeä kuin haluaisit. Jos et - lähde
[/quote]
Mitä ihmettä keksivät kerrottavaa päivittäin? [/quote]
Kaikki päivän tapahtumat jaetaan.
Ja erosta on lähes 3 vuotta. Me olemme olleet yhdessä 2 vuotta.
AP
Edelleen kaipaisin neuvoja näiden omien tunteiden käsittelyyn. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja miten on päässyt eteenpäin? AP
Tee selväksi, että haluat edes yhden aamun ja kaksi iltaa, jolloin viestiliikenne on sinun hyvinvointisi nimeen seis, ellei ole hätätilanne. Koska sinua huomioidaan, on itsesikin helpompi hyväksyä viestiliikenne muulloin. Win-win.
Jos tämä ei käy, sitten voit alkaa ynnätä asioita yhteen. Tosi moni uusperheellinen, erityisesti mies, on joutunut eroamaan alunperinkin itsekeskeisyyden takia. Uusperheessä lapset pääsevät lopultakin siihen itsekeskeisyyden sisäpiiriin, ja heitä käytetään lyömäaseena, koska pelätään muuten päädyttävän äitipuolen tossun alle koko kaarti.
Jos sinulla ei saa olla toiveita eikä etenkään oikeutettuja sellaisia, roolisi on selvä eikä sinulle hyväksi. Moni toki on jäykkäniskainen arkuuttaan ja typeryyttään, joten korostetaan nyt vielä: sinun tarpeesi ovat tärkeitä silloinkin kun joudut niistä joustamaan. Miehen pitää ymmärtää aiheuttavansa sinulle hankalia tilanteita, ja tulla vastaan jotenkin muuten. Tyyliin jos ei jaksa hieroa emännän hartioita, pitää maksaa hieroja.
Todellinen ongelma on miehesi, joka on puhelinriippuvainen. Toinen ongelma on miehesi lasten äiti, joka on toinen samanlainen.
Jos lapsilla ei ole jotain henkeä uhkaavaa sairautta tai muuta syytä viestitellä yhtenään, tuo on vain simputusta. Miehen kannattaisi hakea itselleen lasten huoltajuutta, koska äiti ei näytä selviytyvän heidän kanssaan.
Miksi ihmeessä sinä et pidä oikeana sitä, että sinä olisit tuolle miehelle ykkönen? Mistä syystä sinä pidät jotenkin väärinä omia tunteitasi, kun joudut luopumaan paljosta viestittelyn vuoksi? Kyse ei ilmeisesti ole mistään todellisista LASTEN ongelmista vaan nimenomaan viesteistä.
Ehkä sinun pitäisi ottaa yhteyttä samaan perheneuvolaan ja kysyä apua omaan parisuhteeseen.
Mitä ihmettä on viestiteltävää JOKA aamu, jos lapset ovat äidillään? Että miten nukkuivat, mitä laitetaan päälle...
Älytöntä. Vaihtopäivät ja vaikka joka toinen päivä ymmärrän.
Ei ongelma tässä ole ex, lasten isä. Ei ongelma ole edes hänen viestittelynsä.
Ongelma on se, että ET OSAA PANNA PUHELINTA KIINNI. Et OSAA LAITTAA RAJOJA.
Et osaa asettaa rajoja itsellesi.
Lasten isällä ei ole tämän kanssa tekemistä, sillä se olet sinä, anna mun toistaa tämä, se olet SINÄ joka olet vastuussa siitä miten olet viestien tavoitettavissa, se olet sinä vastuussa miten paljon katsot puhelintasi.
Viestejä tulee non-stop. 24/7. Se on elämää.
Mutta SINÄ päätät itse koska katsot sitä puhelintasi. Sinä päätät piippaako se. Sinä päätät onko se auki vai kiinni.
Puhelin on laite. Puhelimen tarkoitus on auttaa sinua. Puhelimen tarkoitus on toimia SINUN ehdoillasi.
Herää.
Et ole uhri.
Herää myös siihen, että kukaan uusi mies, kumppani ei jaksa tämmöistä rajattomuutta pitkään katsella. Tuolla on naisia jotka osaa pitkää kännykkää kiinni ja panna laatuajan oman perheen kanssa ykkösasiaksi.
Ps. En edes käsitä miten aikuiset ihmiset kirjoittaa tuollaisia lapsellisia viestejä, lapselta sen tajuaisi. Mutta tässä on meillä aikuinen joka on luovuttanut 100 % vallan elämästään kännykälle ja toisaalta toisen ihmisen manipuloida. Mitä hän siitä saa. Tulee tunne että on tärkeä jollekin?
Unohdin sanoa, että TOTTAKAI olet ÄKÄPUSSI, koska teet joka päivä 24/7 asioita sydäntäsi vastaan.
Olet äkäpussi koska asetat toisten toiveet, manipuloinnin aina etusijalle.
En yhtään ihmettele että pian räjähdät. Tai masennut.
Nyt laitat kännykän kiinni silloin kun olet perheen kanssa. Ja muutenkin katsot kännykkään JOSKUS, ei NON-Stop.
Ex huomaa että et katso etkä vastaa. Kestää vähän aikaa että oppii.
Sinä laitat rajat. Kukaan ei laita niitä sinun puolestasi. Muut tulevat rajojen yli niin pitkälle, pitkään kuin pystyvät.
Herää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma tässä ole ex, lasten isä. Ei ongelma ole edes hänen viestittelynsä.
Ongelma on se, että ET OSAA PANNA PUHELINTA KIINNI. Et OSAA LAITTAA RAJOJA.
Et osaa asettaa rajoja itsellesi.
Lasten isällä ei ole tämän kanssa tekemistä, sillä se olet sinä, anna mun toistaa tämä, se olet SINÄ joka olet vastuussa siitä miten olet viestien tavoitettavissa, se olet sinä vastuussa miten paljon katsot puhelintasi.
Viestejä tulee non-stop. 24/7. Se on elämää.
Mutta SINÄ päätät itse koska katsot sitä puhelintasi. Sinä päätät piippaako se. Sinä päätät onko se auki vai kiinni.
Puhelin on laite. Puhelimen tarkoitus on auttaa sinua. Puhelimen tarkoitus on toimia SINUN ehdoillasi.
Herää.
Et ole uhri.
Herää myös siihen, että kukaan uusi mies, kumppani ei jaksa tämmöistä rajattomuutta pitkään katsella. Tuolla on naisia jotka osaa pitkää kännykkää kiinni ja panna laatuajan oman perheen kanssa ykkösasiaksi.
Ps. En edes käsitä miten aikuiset ihmiset kirjoittaa tuollaisia lapsellisia viestejä, lapselta sen tajuaisi. Mutta tässä on meillä aikuinen joka on luovuttanut 100 % vallan elämästään kännykälle ja toisaalta toisen ihmisen manipuloida. Mitä hän siitä saa. Tulee tunne että on tärkeä jollekin?
Lue nyt edes aloitus ensin ennen kuin alat vaahdota täyttä häkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma tässä ole ex, lasten isä. Ei ongelma ole edes hänen viestittelynsä.
Ongelma on se, että ET OSAA PANNA PUHELINTA KIINNI. Et OSAA LAITTAA RAJOJA.
Et osaa asettaa rajoja itsellesi.
Lasten isällä ei ole tämän kanssa tekemistä, sillä se olet sinä, anna mun toistaa tämä, se olet SINÄ joka olet vastuussa siitä miten olet viestien tavoitettavissa, se olet sinä vastuussa miten paljon katsot puhelintasi.
Viestejä tulee non-stop. 24/7. Se on elämää.
Mutta SINÄ päätät itse koska katsot sitä puhelintasi. Sinä päätät piippaako se. Sinä päätät onko se auki vai kiinni.
Puhelin on laite. Puhelimen tarkoitus on auttaa sinua. Puhelimen tarkoitus on toimia SINUN ehdoillasi.
Herää.
Et ole uhri.
Herää myös siihen, että kukaan uusi mies, kumppani ei jaksa tämmöistä rajattomuutta pitkään katsella. Tuolla on naisia jotka osaa pitkää kännykkää kiinni ja panna laatuajan oman perheen kanssa ykkösasiaksi.
Ps. En edes käsitä miten aikuiset ihmiset kirjoittaa tuollaisia lapsellisia viestejä, lapselta sen tajuaisi. Mutta tässä on meillä aikuinen joka on luovuttanut 100 % vallan elämästään kännykälle ja toisaalta toisen ihmisen manipuloida. Mitä hän siitä saa. Tulee tunne että on tärkeä jollekin?
Lue nyt edes aloitus ensin ennen kuin alat vaahdota täyttä häkää.
Luin. Vaikka kyse on lapsen isästä ja hänellä on oikeus ja velvollisuus pitää yhteyttä lapseen lapsen äidin kautta, niin siitä huolimatta olen samaa mieltä.
Kysyjällä on rajojen kanssa ongelmia. Ei arvosta itseään, ei aseta omia tarpeitaan - siis lapsen tarpeita etusijalle, joka on tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Käytetyssä miehessä on pitkälti samat ongelmat kuin käytetyssä autossa. Se miten edellinen on pitänyt vaikuttaa siihen millaisia ongelmia kohtaat.
Kuinka vanhoja lapset ovat? Miksi heistä täytyy viestitellä monta kertaa päivässä?