Lue keskustelun säännöt.
Mies ei olekaan varma suhteesta
10.11.2013 |
Mies baarissa kavereidensa kanssa ja olen illan miettinyt suhdetta. Ollaan molemmat 33v, yhdessä oltu 4v, kihloissakin periaatteessa jo 3v mutta sormukset ostettiín reilu vuosi sitten. Häät piti olla tänä kesänä, mutta mies vetosi rahaongelmiin (oli työtön vajaan vuode ja halusi siirtää häät. Kun häät siirrettiin, mies sanoi että kun meillä on muitakin ongelmia niin hänen on kuulemma selvitettävä päätänsä!!! Kirkko oli maksettu, samoin juhlapaikka. Mies sanoi nyt pari kuukautta sitten, ettei voi luvata mitään varmaa kun ison riidan jälkeen puhuimme asioista. Ei kuulemma tiedä, miten mieli toipuu vai toipuuko. Onko mitään järkeä odottaa ja katsoa, toipuuko suhde??
Haluaisin itse lapsia, naimisiin jne mutta en tosiaan miehen kanssa, joka ei haluakaan olla minun kanssa. Sanoin miehelle, että suhteessa ei voi olla osittain että joko on tai ei ole ja jos ei ole varma niin tietää kyllä, missä ovi on. Mies mukamas haluaa olla yhdessä, eikä halua erota. Silti ei voi luvata mitään lopullista. Miehen työtömyys ja sitä edeltänyt järkyttävä työpaikka ja miehen unettomuus todella rassasivat suhdetta. SYksyllä mies sanoi, ettei meidän pitäisi nyt suunnitella mitään häitä. Pari kuukautta oli huonoa aikaa suhteessa enkä enää muista miksi, mutta mies murjotti jonkun keskustelun jälkeen n. kk sitten melkein vuorokauden ja minä katselin itselleni sopivaa yksiötä jo. Ajattelin, että en jaksa enää ja on pakko kohta miettiä omaa mielenterveyttä. Mies oli koko ajan huonolla tuulella ja kotiin tullessa mietin jo, että onkohan mies taas pahalla päällä tms. Emme enää huutaneet kuten viimeiset 6kk mutta ilmapiiri oli kireä. Kun mies huomasi että etsin asuntoa, juttelemaan ja on sen jälkeen käyttäytynyt paremmin. Mies on yrittänyt syytellä minua mm. ystävyyssuhteidensa huonontumisesta. Nyt kuitenkin viikko sitten mies sanoi taas yhtenä iltana, että häntä ahdistaa. Mies ei kuulemma tiedä, mikä häntä ahdistaa. Ehkä puhuu paskaa, ehkä ei. Muutama ystäväni on epäillyt, olisiko miehelläni jotakin mielenterveyden ongelmia, jossakin lievässä muodossa. Mies nimittäin on puhunut omituisia asioita, miten hänen ystävänsä inhoavat minua, meitä ja teeskentelevät seurassamme ym outoa.
VIimeinen vuosi on ollut raskas, mutta onko järkeä odottaa parantuuko asiat? Nyt on mennyt 2kk siitä, kun keskustelimme vakavasti. Kuvittlen, että ilmapiiri on parempi nyt mutta alkuun siis ilmapiiri oli tosi huono ja muutamia takapakkeja on ollut jolloin mies on ollut ahdistunut. Olen itsekin tehnyt suhteessa kyllä virheitä ja sanoin miehelle että olen asiat tiedostanut ja teen omalta osaltani kaikkeni että jatko sujuisi paremmin. Tuntuu kuitenkin, että mies ei ihan tee omaa osuuttaan. Kysyin eilen, mitä mies toivoo suhteelta: siistiä yhteistä kotia kuulemma! Kysyinkin, että hän siis tarvitsee piikaa eikä vaimoa.. Muka ei. :( Voikohan asiat vielä palata oikeille raiteille? Koko tilannehan on nyt miehen eduksi. Mies väitti jokin aika sitten, että toki tavoite on häät ja lapsi JOS asiat menevät hyvin. Joka tapauksessa mieshän voi odotuttaa vaikka vuosisadan, jos asiat eivät ole riittävän hyvin. Nyt syksyllä päätin, että alan itsekin keskittyä myös ystäviini. Kevät oli kaikin puolin niin raskas töissä ja kotona, etten jaksanut edes tavata ketään. VOin ainakin itse nyt vähän paremmin, mutta onko vain tyhmää odottaa, toipuuko suhde? Mielipiteitä??
Kommentit (21)
vitonen: Kuinka eksällesi kävi? Löysikö uuden naisen ja suunnan elämälleen vai jatkuuko sama touhu vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että häät parantaisivat suhdetta mitenkään, niiden jälkeen eroaminen olisi vaikeampaa, jos et nytkään suhteesta saa iloa ja onnellisuutta. Sinuna etsisin sen oman asunnon ja miettimistauon, molemmille silloin kuitenkin vapaus tehdä muita juttuja.
Ainoa vaihtoehto sille että meinaatte vielä yrittää yhdessä on se, että menette yhdessä terapiaan. Mihinkään taukoihin en jaksa uskoa. Toki voi pitää omaa lomaa vaikka viikonlopun miettiäkseen asioita, mutta jos se meinaa vaan baareissa ravaamista, niin on yhtä tyhjän kanssa sekin.
Se että riitatilanteessa sanoo ettei ole varma suhteesta, ei kyllä välttämättä tarkoita muuta kun että teillä on onglemia, siksi suosittelen terapiaa. Miten teillä muuten menee? Onko läheisyyttä, seksiä? Teettekö asioita yhdessä?
Minullakin on joskus ollut tuollainen "mies"ystävä joka oireili omia juttujaan omien korviensa välissä ja syytti epävarmuudestaan minua. Pääsin hänestä eroon ja löysin miehen jolla on mm. terve tunne-elämä ja selkäranka. Ex jatkoi sekoiluaan minä-minä-maassa ja romutti onneksi jonkun muun naisen (ja lasten) elämän. Ap, ulkopuolisena en tiedä mitään lopullista totuutta teistä kahdesta mutta tekstistäsi tulee minulle se tunne että sinun kannattaisi irrottautua tuosta miehestä ja suhteesta kun vielä voit.
Viimeinen vuosi on ollut tosi vaikea, molemmilla ollut suhteen aikana työttömyys, minulla lyhyempi, miehellä vähän pidempi. Muutakin ulkopuolista stressiä ollut aika paljon. Mies ei ollut ennen märehtivä, hän halusi itse muuttaa yhteen 3kk tuntemisen jälkeen, kihlat vuodessa jne. Raha-asiat ovat miehelleelämää suurempinkysymys ja tuntuu että kaikki menee rahan ehdoilla. Sanoi mm että lasta varten olisi oltava 20000 e säästöt! Tosin jos nykyasunnossa asuttaisiin niin pitäisikin olla joitakin säästöjä että selviäisimme vuokrasta. Kaikki alkoi levitä vuosi sitten miehen työongelmiin. Mies ei jaksanut kotona mitään silloin harvoin kun kotona oli. Tuli töistäyhdeksältä illalla jne. Jäi pois töistä ja oli todella ahdistunut löytääkö mitään työtä enää. Varmaan masennustakin, en tiedä. Mies on aina ollut pohdiskeleva mutta ei tällainen märehtijä.
Tajusin parinpäivää sitten, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli. Ei näytä juuri tunteitaan eikä ole läheisyydessä luonteva. Kuulemma elämä on kovettanut... Työongelmien takia ongelmia tuli myös ns alakertaan. ongelmia oli jo edellisissä suhteissa työstressin aikaan. Lääkärillä käynyt, ei auta. Läheisyyttä on yleensä minun aloitteestani.nhaluaisin miehen, joka myös näyttäisi tunteitaan. Edelliset mieheni ovat kaikki olleet avoimempia tässä suhteessa mutta näissä suhteissa olleet omat ongelmansa. olem kuitenkin huolestunut että mies on ahdistunut eikä tiedä miksi. Olkoonkin että kuukausi on mennyt nyt vihdoin paremmin kun mies huomasi että katson asuntoja. Aion kyllä varautua tulevaan ja pyrin säästämään. Miehessä on ollut paljon hyvää mutta epäilen voikonhän hyvin itsensä kanssa. Nyt on ähnyt ystäviäänja välillä kotonakin nauraa. Tajusin ettei mies ole varmaan vuoteen nauranut. olen kyllä epävarma kannattaako jatkaa suhdetta. Mietin myös ikää, olisin halunnut lapsia nyt. Kamala vauvakuume.
Häät eivät parantaisi suhdetta mutta kun mies sanoi että on muitakin ongelmia tuntui että suhteelta putosi pohja. Ei silti, kyllä niitä ongelmia on mutta kauanko viitsin odottaa katoavatko ne. Tai haluaako mies vain vedättää. En ole enää varma mistään. Viittä vuotta en odota, tulisin vain katkeraksi. Minun exilläni on muten kaikilla mennyt seuraavatkin suhteet pieleen, kaikki eivät edes ole suhteessa. minä olen ensimmäinen, jonka kanssa nykyinen mieheni asuu yhdessä.jotenkin kuitenkin mietin, etteimmies rakasta kinua oikeasti vaikka niinnjoskus sanookin. Toimisiko hän näin kuin toimii, en usko. Tai sitten hänellä on vain oma päänsä liian sekaisiN. ehdotin terapiaa mutta miehestä meidänpitää pystyä keskustelemaan kahdestaan. Minä mielelläni ottaisin apua ulkopuoliselts joka auttaisi keskustelemisessa. Mies ei muutenkaan ole keskustelun mestari, ei empaattinen tms. Mies ei esim ymmärrä, miksi olin pettynyt häiden perumiseen eikä myöskään sitä, miksen halunnut ainoaa kesälomamatkaamme tehdä hänen ystäviensä häihin. Olen kyllä sanonut ettei suhteessa voi olla osaksi että jos ei ole varma niin sitten emme voi suhteessa olla. Miehen on helppo odotella, minulla loppuu aika kesken. Lisäksi ennen kaikkea en halua tuhota itsetuntoani odottelemalla mitään armopaloja mieheltäni. Mietin tilannetta päivittäin. Toivon parasta mutta olen epäileväinen. Toivon tämän kuukauden paremman ajan jatkuvan mutta miehen epävarmuus loukkaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 14:58"]
miehen epävarmuus loukkaa
[/quote]
Anna miehelle mahdollisuus olla epävarma. Ainakin hän on rehellinen tunteistaan ja haluaa pohtia asian rauhassa. Sehän on hyvä juttu!
Vittu mitä paskaa! Kuka tuollaisen kitisijän kanssa haluaisi naimisiin mennä, yäk.
MItä menit ääliö kirkkoa ja juhlapaikkaa varailemaan, siis tosi outo hiippari olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea, kun kirjoitettu pitkiä pätkiä ilman kappalejakoja...
En vetäisi mitään johtopäätöksiä hätiköiden. Mies on järkevä siinä mielessä, ettei rahattomana ole viisasta mennä naimisiin. Hän ehkä miettii kykyään osallistua toimeentuloon. On viisaampaa ensin etsiä töitä ja saada elämä rullaamaan ja sitten vasta suunnitella yhteistä avioliittoa ja lapsia. Mies mieltää avioliiton ehkä perheenperustamiseksi, siksi epäilee ajankohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehes" on vässykkä. Tekosyitä, tekosyitä, tekosyitä. Kaikilla on välillä vaikeaa, mutta tollainen älytön säätäminen ja jahkailu kertoo vaan karua kieltä siitä, että miestä ei oikeasti kiinnosta teidän suhde.
Tiedän kokemuksesta, olen itse roikkunut vähän samanlaisessa surkimuksessa 5 vuotta. Mitään ei tapahtunut, vaikka puheet oli kovia. Ei ollut työttömyyttä, mutta silti kaikki pyöri sen rahan ympärillä. Tulen ihan vihaiseksi kun luen että näitä uunoja on niin paljon ja pyörittävät naisia vähät välittämättä mitä tuhoa sille naiselle tekee.
Pahoittelut että kappalejaot oli puutteelliset.. :) Olen kyllä tyytyväinen, että mies on rehellinen. Hänelle on varmasti paljon sanoa, että "nyt ahdistaa, en tiedä miksi". Tavallaanhan hän siinä kertoo tunteistaan.
Kirkko ja juhlapaikka varatiin yhdessä ja mies konkreettisesti hoiti maksamiset (annoin puolet rahoista hänelle), minusta oli luontevaa kihlojen jälkeen sopia häistä ja mieskin aina ennen sanoi haluavansa häät ja lapsia. Suunnitelma vaan muuttui täydellisesti, kun mies joutui jäämään pois töistä ja jäi työttömäksi (karenssit päälle kun irtisanoutui itse) siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt alkaa säästää häihin. Lisäksi jouduimme muuttamaan samaan syssyyn (ei meistä johtuneesta syystä). Jälkeenpäin mies on sanonut, ettei hennonut sanoa että suunnittelimme häitämme väärillä taloudellisilla perusteilla kun vaikutin niin onnelliselta.
Rahatilanteemme on tietysti hieman sekaisin ja mies lainasi keväällä jonkin verran rahaa äidiltään, nyt maksanut niitä takaisin. Minulle olisi käynyt halvemmatkin häät, mutta mies ei pystynyt ilmoittamaan mitään summaa, minkä häihin voisi kuluttaa koska ei tienny, koska alkaa taas saada rahaa. Nyt mies ollut töissä pari kuukautta taas, on lähtökohtaisesti ns. hyvätuloinen ihminen. Molemmilla vakituiset, aika varmat työt. Osallistui talouteen kyllä työttömyysaikanaankin. Säästöt ovat tietysti nollissa, mutta uuden auton mies kyllä jo hankki itselleen palkinnoksi kärsimyksistään.
Ymmärrän tavallaan, että tilanne pitäisi saada stabiiliksi ennen avioliittoa, mutta kyse ei ole vain talouspuolesta vaan enemmänkin siitä, että mies haluaa toipumisaikaa riidoistamme eikä voi luvata, toipuuko. Turhista en halua kitistä, siksi kai puran sydäntäni täällä palstalla ja mietin, antaako tilanteelle aikaa vai ei. Minä olin riidoista huolimatta varma siitä, että haluan tämän miehen kanssa olla, mutta mies ilmoitti ettei voi luvata mitään. Mistä tiedän, onko mies koskaan varma kun häät jo kertaalleen s. siirrettiin mutta käytännössä peruttiin, koska en tiedä tuleeko niitä koskaan. Mies ei ymmärrä, että olin ja olen tosi surullinen häiden peruuntumisesta. Itse olisin halunnut sitoutua, häät ovat minulle henkisesti tärkeä juttu.
Jossakin vaiheessa kysyn mieheltä missä mennään. Koko ajan en halua kysellä, olen kaksi kertaa kysynyt eikä mies ole tiennyt mitään varmaa. Yritän nyt joka tapauksessa keskittyä muuhunkin elämään kuin murehtimiseen. Pelkään kuitenkin että odottelen lisääntymisvuosieni ohi miehen ollessa epävarma.
t.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siis todellakin tuntuu, että miehellä on tekosyitä toistensa perään, jottei tarvitsisi tehdä päätöksiä ja sitoutua. Pelkään, ettemme koskaan pääse selittelyä pidemmälle.
t. Ap
Ei raha voi olla parisuhteen perustana. Rakkautta pitää olla.
Tekosyiltä miehesi päättämättömyys. Sullakin ikää alkaa olla, jos lapsiakin haluat. Minä laittaisin miehen valitsemaan. Joko suhteessa mennään eteenpäin tai ero. Ei kai hän voi vuosia jahkailla asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, miehen täytyy valita. Mutta kuinka nopeasti? Puhutaanko tällaisessa kuukausista vai viikoista? Loppuvuoteen mennessä vai miten? Mies selittänyt aikaisemmin että pitää selvittää päätä. Toisaalta, loppuvuoteen mennessä on ollut melkein 4kk sitä aikaa selvittää eli jossei ole selvinnyt niin pitää kai tehdä johtopäätökset. :(
t.ap
Iästä riippumatta, vaihda miestä. Ansaitset sellaisen miehen, jonka kanssa miettiä tulevaisuutta ja lähteä kokeilemaan, että tuleeko niitä yhteisiä lapsia.
Nykyisesi kuulostaa epävakaalle ja mt-ongelmaiselle, joka ei uskalla ryhtyä vakavempaan suhteeseen.
Tuollaisten miesten kanssa ei kannata suunnitella tulevaisuutta.
Muuta pois, ja miehellesi sanot, että kyllä kaksi ihmistä voi seurustella, vaikka asuvatkin eri osoitteissa. Sano esimerkiksi näin: "Rakastan sinua niin paljon, että haluan antaa sinulle täyden vapauden selvitellä ajatuksiasi ja tunteitasi ilman että olen häiritsemässä. Saat mennä ja tulla ihan kuten haluat ilman selittelyjen tarvetta. Jos haluat, voit kuitenkin minuakin tavata silloin kun hyvältä tuntuu." Jne... Samalla saat vapauden katsella ympärillesi, jospa löytyisi paremmin sinulle sopiva kumppani.
Mies ei selvästi koe että olet hänen elämänsä rakkaus. Sinun kanssasi on hyvä olla, mutta jotain puuttuu. Jos nyt menette nsimisiin ja teette lapsen, mies joko elää unelmoiden toisenlaisesta elämästä mutta tyytyy kohtaloonsa TAI kyllästyy ennen lapsen kouluunmenoa ja lähtee (toisen naisen matkaan). Jos olet lapseton 3-kymppinen ja edes kohtalaisen näköinen, tulet varmasti löytämään uuden miehen. Joko rakastut täysillä tai päädyt järkisuhteeseen.
Vaikutat muutenkin fiksulta naiselta, ja tiedät tämän kaiken kirjoittamani itsekin.
Jos sinun pitää suostutella miestä avioon, hän ei ole oikea mies sinulle.
Suosittelisin, että alat rauhassa katsoa asuntoa ja järjestellä raha-asioitasi. Kun kaikki on valmiina, ilmoita kihlatullesi että et saa suhteestanne sitä mitä toivoisit, joten sinun on aika nostaa kytkintä.
Pahimmassa tapauksessa roikut häitä odotellen 5+ ja jäät yksin, ilman lapsia kun mies löytää sopivamman puolison.
Tsemppiä Sinulle!
t. Saman läpikäynyt, nyt 10- ja 8-vuotiaiden onnellinen äiti :)
Pyydä miestä käymään ammattilaisten puheilla purkamassa ahdistusta. Jos ei suostu tekemään ongelmilleen mitään tuskin suhde paranee äkkiä merkittävästi.
Mt-ongelmaisen miehen kanssa voi toki olla, mutta lapsia ei voi tehdä eikä tulevaisuutta suunnitella. Taidat tietää tämän jo itsekin :(
Onpas ihania vastauksia! Meinasin tehdä ap vähän samanlaisen aloituksen.. meillä vähän samantyyppinen tilanne, paitsi tilanne vielä huonompi, muita naisia ym ym. Minulla ei kyllä ole hirveästi vinkkejä itellänikään, kysyn vaan mielenkiinnosta että alkaako 33v olla jo biolog kellopaineita sinulla? Itse olen muutaman vuoden nuorempi, mutta luulen että vähän yli 30 v miettii jo että "ehtiikö" enää vaihtaa miestä..