Muita naisia joilla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä?

Mulla on nykyään vain oikeastaan miespuolisia ystäviä. Fiksuja ja korkeasti koulutettuja.

Naiset ovat juoruilevia ja kateellisia. Heidän juttunsa ovat niin naurettavia mm työpaikan kahvitauoilla etten todellakaan viitsi olla sellaisessa seurassa.

Juu ei kysytty naisvihamielisiä mielipiteitä.

Joskus nuorempana (luulin) että on...

Mutta aina, ennemmin tai myöhemmin, selvisi että taka-ajatuksiahan niillä on aina.

Viimein lopetin miesten kanssa kaveraamisen lopullisesti, kun yksi yritti r*#skata.

Tuskinpa olet ainoa.

Miksi niiden kanssa edes pitäisi olla ystävä?

Mullakaan ei ole ollut. Osittain ehkä ympäristöstäkin johtuen - koulut tyttöenemmistöisiä ekalta luokalta yliopistoon ja AMKiin, työ naisvaltaiselta alalta, ei esim. veljiä. Koen siis että en oikein ymmärrä miehiä, jos niin nyt voi sanoa, ja lisäksi esim. töissä miehet vaan ei ole kovin mukavia. Siis minusta, varmaan joidenkin mielestä ovat. 

En ymmärrä. Ex-nainen halusi olla ystävä. Sanoin juu juu, ollaan vaan. En pitänyt koskaan yhteyttä. Miksi olisin ystävä naisen kanssa? Miksi hän halusi olla ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nykyään vain oikeastaan miespuolisia ystäviä. Fiksuja ja korkeasti koulutettuja.

Naiset ovat juoruilevia ja kateellisia. Heidän juttunsa ovat niin naurettavia mm työpaikan kahvitauoilla etten todellakaan viitsi olla sellaisessa seurassa.

[jos tämä oli oikeasti naisen kirjoittama]

Ai että mua väsyttää naiset jotka vihaavat naisia!!

Oletko sinä siis juoruileva ja kateellinen.

Tämä kirjoitus oli kyllä naurettava, että oman käsityksesi mukaan millaisia naiset on, olet kyllä sitten nainen.

Miten olet voinut elää? Pojat ja sitten miespuoliset ystävät ovat parhaita! Itse en voi sietää naislaumoja. Ryhmässä täytyy olla molempia sukupuolia.

Ei ole ollut, mutta voisi olla hyvä idea. Naisten kanssa on vaikea ystävystyä. Usein huomaan, että kateus tai joku tulee väliin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Ex-nainen halusi olla ystävä. Sanoin juu juu, ollaan vaan. En pitänyt koskaan yhteyttä. Miksi olisin ystävä naisen kanssa? Miksi hän halusi olla ystävä?

Miksi nyt kenenkään kanssa ollaan ystäviä? On kiva tehdä jotain yhdessä, tai jutella. Vaikka miehillä se vaimo/tyttöystävä on kyllä usein se paras ja ainoa ystävä, niin jos se sulle riittää niin ok.

Et ole!

Ei minullakaan ole koskaan ollut.

Olen aina tullut toimeen ja heti juttuun tyttöjen/naisten kanssa.

Ei minua ainakaan vaivannut ollenkaa.

Oikeastaan en pidä sekaryhmistä.

Miehet on niin kova äänisiä, aina sähläämässä jotain ja näyttävän tarvitsevan hirveästi huomiota.

Ei oo ollut. Puhuin ekaa kertaa miehelle 26-vuotiaana. 

Oli mulla murrosiässä yksi hyvä miespuolinen ystävä, joka oli sillälailla outo, ettei taka-ajatuksia ollut ollenkaan. Sivistynyt jätkä, joka näki naiset muunakin kuin lihanpaloina. Poikaystävä mulla kuitenkin oli, että kelpasin jollekin, ei johtunut siitä. Sen poikaystävän ystävä oli myös kaveri jollainlailla, yksinäinen tyyppi, mutta ehkä oli myös ihastunut/ei ihan platonista siltä puolelta... No sitten mulla on veli, joka on myös ystävä mutta sitä nyt ei lasketa. Isääni pidän myös hyvänä ystävänä. Siinäpä ne, miehen kaverit eivät tunnu ystäviltä ollenkaan, eivät myöskään siskon tai miehen siskon miehet.

Mua koulussa pojat kiusasivat niin rankasti, että olen kyllä aikuisella iällä pysynyt kaukana niistä.

Eli et ole ainoa.

Et ole ainoa. Minullakin on useampia naispuolisia ystäviä, joilla ei ole koskaan ollut miehiä pelkästään kavereina. Ainakin osa heistä on sanonut, että eivät oikein viihdy miesten kanssa kaveripohjalta, koska yhteistä aallonpituutta on hankala löytää. Toiset taas ovat aina eläneet ja pyörineet niin naisvaltaisissa ympyröissä, ettei niissä ole ollut oikein edes mahdollisuutta tutustua miehiin kavereina.

Minultakin on suurin osa miespuolisista kavereistani jäänyt pois elämästäni. Osaksi johtuu siitä, että jossain vaiheessa tajusin, kuinka raskaana ja stressaavana koin sen jatkuvan hauskuuttamisen tarpeen, roastaamisen ja keskinäisen nokittelun. Miehet ovat etenkin porukassa keskimäärin hyvin pätemisenhaluisia ja suurimmalla osalla on tarve saada olla kukkulan kuningas. Toisaalta ne pari mieskaveria, jotka ovat edelleen elämässäni, ovatkin sitten parhaimpia ystäviä, joita minulla on ikinä ollut.

Ei oo ollut, aina ollut joku taka-ajatus heillä. Kavereina kyllä on esim. työn kautta kun ei ole tarkoituskaan tehdä siitä mitään syvällisempää. Ehkä se ystävyyskin joskus vanhemmalla iällä vielä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mua koulussa pojat kiusasivat niin rankasti, että olen kyllä aikuisella iällä pysynyt kaukana niistä.

Eli et ole ainoa.

Siis luuletko, että aikuiset miehet on samanlaisia kuin ala ja yläastelaiset?

Ei ole ollut mitään kunnollista ystävyyttä. Aina kun oon johonkin tutustunut, niin se on yrittänyt vähintäänkin päästä sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua koulussa pojat kiusasivat niin rankasti, että olen kyllä aikuisella iällä pysynyt kaukana niistä.

Eli et ole ainoa.

Siis luuletko, että aikuiset miehet on samanlaisia kuin ala ja yläastelaiset?

Mikä niissä nyt muuttuisi?

Sain miespuolisen ystävän muutama vuosi sitten. SItten paljastui, että hän haluaisi enemmän. Olemme ystäviä kuitenkin edelleen. Joku sukulaissielu, kun tykkään hänestä valtavasti. Minulla on kuitenkin oma rakas.