Tuoreen äidin ruokavalinnat: sairaalaruoka ja omat lisäykset

Onnittelut pienestä pojasta <3! Meillä on täällä kuusiviikkoinen pieni tyttönen ja oma syöminen on nyt miehen töihinlähdön jälkeen huonolla tolalla, tyttö ei nuku päivällä kuin ulkona liikkuvissa vaunuissa ja hereillä ollessaan on sylikissa. Osaisitko siis antaa vinkkejä ravitsevaan mutta helposti ja nopeasti (yhdellä kädellä :D) valmistuvaan ruokaan ja välipaloihin?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 12:38"]

Minua niin ärsyttää ammattivalittajat, jotka terveen vauvan saatuaan jaksavatkin vielä valittaa siitä, että sairaalassa ei ole aina tarjolla kulloisenkin muotidieetin mukaista ruokaa.

Newsflash: siellä sairaalassa on muitakin. Kaikki eivät noudata muotidieettejä, tai ainakaan aina yhtä ja samaa.

Jos ruoka ei kelpaa, niin puhelinsoiton päässä on varmasti ravintola josta voi tilata hiilaritonta, rasvatonta, kolesterolitonta, suolatonta, lisäaineetonta ja mautonta ruokaa ihan niin paljon kuin kukkaro antaa periksi. :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:38"]

Hei!
Hihittelin tässä itsekseni sohvalla sinun synnytyseväillesi. Aikamoinen varustautuminen muutaman päivän takia. 

Itselleni ei parista synnytyskerrasta ole jäänyt mieleen, että ruoka olisi mitenkään erityisen hyvää tai huonoa. Minusta oli vain ihanaa, etten joutunut itse huolehtimaan ruuista. Kotona odottikin sitten karu paluu todellisuuteen. Ja synnytykset olivat Naistenklinikalla Helsingissä.

[/quote]

Just. Eli kun ihminen, joka on panostanut oman terveytensä ylläpitoon löytämällä hyvän ruokavalion itselleen, haluaa varmistaa energiatasonsa säilymisen niinkin rankan suorituksen aikana kuin synnytys (ja leikkaus) ja haluaa varmistaa, että toipuminen käy mahdollisimman nopeasti, hän on yhtäkkiä ammattivalittaja. Onhan se nyt selvää, että laitosruoka ei nykypäivänä ole tasoltaan kovin hyvää ja ravinteikasta. Ja kun ollaan kuitenkin sairaalassa, jossa ihmisiä hoidetaan kuntoon, luulisi, että ravinnon taso pitäisi olla tarpeeksi hyvä. Jostain syystä ravinnon merkitys sairauksista toipumiseen unohtetaan kokonaan tai sitä ei pidetä kovin tärkeänä. On tosi hienoa, että syntynyt vauva on terve, mutta olisi äidinkin syytä olla voimissaan sitä vauvaa hoitamaan. Jos kokee, että tarjottu ruoka ei tätä edistä, silloin on pakko tukeutua omiin eväisiin. Mutta ei se estä keskustelua siitä, että onko laitosruoka oikeasti laadukasta tai ravinteikasta, tässäkin näyttää jo kommenttien perusteella olevan sairaalakohtaisia eroja.

Jos gluteeni (tai viljat) eivät elimistölle sovi, ne eivät sovi. Ei siinä ole kyse mistään muotidieetistä. Eikä siinä, jos haluaa ruuastaan muutakin kuin energiaa.

Onnea vauvasta Kaisa ja Joni!

-Nanna-

Minua ärsyttää ammattivalittajat, jotka valittavat jos joku esittää vastavirtaan tyytymättömän ruokamielipiteensä (kasvis, gluteeniton, paleo jne). Miksei ikinä kukaan ajattele että Suomessa ravitsemus on päin hevoa jos edes sairaalassa, jossa pahimmassa tapauksessa joutuu elämään kuukausia, saa sairatonta elämää tukevaa ruokaa? Mehukeitto, sokerijugurtti, paahtoleipä. Olenko ainoa jonka mielestä vuodeosastolla makaavan pitäisi saada jotain muuta?

Olen ollut sitä mieltä, että Hyksillä on ollut oikein hyvänmakuisiakin safkoja, oltu omissa puitteissaan suht joustavia, huomioon ottavia ja jaksettu leikellä niitä paprikaviipaleita, mutta mietin vain niitä potilaita jotka joutuvat ravitsemuksellisesti fyysisesti huonommassa kunnossa makaamaan siellä useamman kauden putkeen. (Olen ollut itse vain osastoilla, joilla kaikki omat eväät aina juomapulloihin ja purkkiin asti on ollut kiellettyjä). Syömishäiriöpotilaalle se paahtoleipä voi olla psykologinen lääke, mutta ei kukaan imettävä äiti sitä tartte. Kai se 500g kasviksia tulee sairaalaruokaa tulee täyteen jos hedelmät laskee, mutta ei ylikypsiä muhjaantuneita porkkanoita enää kasviksiksi laskisi.

Mainiot kommentit teillä ravitsemusasioista 16 ja 17. Puitte sanoiksi myös minun ajatukseni! :)

Hyvä bloggauksen aihe! Jos toinen kerta vielä koittaa, lähtee tämäkin äiti ehdottomasti osastolle omien eväiden kanssa ja isä täydentää varastoja myöhemmin. Oli se meinaan sellaista settiä tuo sairaalaruoka.

Meilläpäin tarjoilukin kesti vain puoli tuntia, jolloin ruoka meinasi mennä usein sivu suun imetyksen tms vuoksi. Onneksi hoitajat hieman katsoivat perään onko kukainenkin päässyt muonaa hakemaan. Hiilaritietoiselle (verensokeriongelma loppuraskaudessa) ruuat olivat kyllä ens alkuun kauhistus. Sokerisoppaa, sokerimehua, pottua potun perään ja leipää (ei aina edes muuta kuin margariinia päälliseksi), välipalaksi pelkkää pullaa. Aamupalalta siinä sitten yritti hamstrata edes niitä hedelmiä jotta ei itseään olisi pelkällä pullalla pitänyt täyttää.

Harmi etten hoksannut kysyä olisiko osaston jääkaapista voinut jotain muuta hakea. Sen kuitenkin kuulin ettei osastolla päivää viettävän isän toiveeseen viedä omia terveellisiä eväitään jääkaappiin suhtauduttu kovinkaan myönteisesti. Mutta loppujen lopuksi ei tuosta isoja traumoja jäänyt ja loppupeleissähän sitähän syö vaikka kengänpohjaa kun on nälkä. ;)

Hei Kaisa, en tiedä mitä olet ajatellut rokotuksista eikä se minulle kuulu , mutta tulit mieleeni kun sain ystävältäni tiedon näistä luennoista. Ehkä olet kuullutkin mutta tässä linkki siltä varalta että et http://suzannesuomessa.fi/

Oysissa ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja terveellistä:) Esim valtava korillinen hedelmiä oli jatkuvasti tarjolla. Ruuat olivat lihapitoisia eikä  kasviksiakaan oltu säästelty.

Taysissa on myös homeongelma:  kellarissa ilma on niin paksia ja haisevaa, ettei siellä voi edes hengittää ja toki se sieltä kulkeutuu muualle taloon. Ruoka on tosiaan pahaa hiilari+lisäainemössöä ja mahtaakohan leikkeleissäkin olla arominvahvennetta? Eikä osastolla voi nukkua, kun aina siellä joku meluaa sillä hetkellä, kun oma vauva nukkuisi. Toivottavasti en ensi kerralla joudu olemaan siellä kuin max yhden yön!

Sairaalan ruoat olivat ainakin Kättärillä 2012 hyviä, ja jos ei joku tykännyt, varmaan sai tuoda omat pöperönsä huoneeseensa. Kahvia oli aina tarjolla, leivät ja leikkeleet hyviä ja varsinaiset ateriat mielestäni tosi moneen makuun sopivia ja ennen kaikkea helppoja syödä. Laitosruokaa, koska laitoksessa oltiin. Jos ei ehtinyt syömään lääkärijuttujen tai esim. imetyksen vuoksi, hoitajat laittoivat tarjottimen syrjään odottamaan. Erityisruokavaliot huomioitiin. 

Taysissa hoidetaan vuosittain vuodeosastolla noin 75 000 potilasta. Sairaala on sen verran iso laitos, että muuta en siellä edes odottanut saavani, kuin teollista laitosruokaa. Sitä sain ja siihen olin oikein tyytyväinen. Olin hyvin hämmästynyt jo siitä, kun heti osastolle tultuani minulta kirjattiin ylös ruokatoiveet. En todella ollut odottanut, että saisin valita ruokiani edes sen vertaa kun sain. Ruoka oli toki erilaista kuin mitä kotona syön, mutta riittävän hyvää silti.

Eurot ovat varmasti tiukassa ja edelleen entistä tiukemmassa, kun julkisista menoista on säästettävä ettei velkainen Suomi ole kohta ylivelkaantunut Suomi. Mieluummin säästetään ruuasta kuin vaikkapa hoidon tasosta, lääkäreiden palkoista tai vaikka leikkaussalin välineistöstä. Jokainen potilas kyllä maksaa sairaalavuorokausistaan, mutta se muutama kymppi per vuorokausi on niin naurettavan pieni raha verrattuna oikeisiin kustannuksiin, että mielestäni on turhaa valittaa ruuan tasosta. Ruoka on kuitenkin sellaista, että sillä kyllä pärjää ja ravintoaineitakin tulee sen verran, ettei siellä ihan muutamassa päivässä tai edes muutamassa viikossa varmasti pääse aliravitsemus iskemään. 

Silloin kun itse olin synnytyksen jälkeen Taysissa osastolla, siellä oli jatkuvasti tarjolla iso kulho hedelmiä niiden jääkaappitavaroiden lisäksi. Jos salaatissa on omasta mielestä puutteita niin hedelmällä voi hyvin täydentää. Proteiinia saa lisää osaston jääkaapin leikkeleistä ja juustosta jos kaipaa. Ja jokainen voi tuoda mukanaan niin paljon omia eväitä kun sielu sietää. Itse en kyllä kokenut tarvitsevani mitään, mutta toki olin iloinen perheeni vierailuillaan tuomista jäätelöstä ja karkkipussista, vaikkeivät nekään normaalisti päivittäiseen ruokavaliooni kuulu. Ja hyvä että leivonnaisiakin oli tarjolla päiväkahviaikaan - niin epäterveellistä kuin se olevinaan onkin, niin olen nyt jälkikäteen huomannut että nimenomaan sokeri on se, joka pitää minulla maidontuotannon käynnissä. Oli siis varmasti hyvä maidon nousun kannalta kohtuudella herkutella jo sairaalassa. Itselläni maidon tulo hiipuu aivan minimiin, jos sokeria ei ruokavaliossani ole, vaikka söisin muuten runsaasti ja monipuolisesti ja ravintoainerikkaita ruokia. Ja mikä tahansa hiilari ei tuossa auta, esimerkiksi perunaa ja täysjyväviljaa syön, mutta ne eivät tunnu riittävän. Liekö sitten vaikutusta sillä, että insuliiniherkkyyteni on huippuluokkaa ja verensokerini ei juuri värähdäkään edes runsaasta sokerin syönnistä - ehkä sitä verensokerin nousua tarvitaan edes vähän maidontuotantoon?

Itse en myöskään osannut kaivata kookosvettä, ja olin kuitenkin jalkeilla ihan normaalilla vedellä ja sairaalaruualla sektioiltaa seuraavana aamuna. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 22:57"]

Ja hyvä että leivonnaisiakin oli tarjolla päiväkahviaikaan - niin epäterveellistä kuin se olevinaan onkin, niin olen nyt jälkikäteen huomannut että nimenomaan sokeri on se, joka pitää minulla maidontuotannon käynnissä. Oli siis varmasti hyvä maidon nousun kannalta kohtuudella herkutella jo sairaalassa. Itselläni maidon tulo hiipuu aivan minimiin, jos sokeria ei ruokavaliossani ole, vaikka söisin muuten runsaasti ja monipuolisesti ja ravintoainerikkaita ruokia. 

[/quote]

Jännä juttu, olen itse ollut aina persompi suolalle ja rasvalle kuin makealle. Raskausaikanakaan en kehittänyt mitään erikoisia mielitekoja, ja muutenkin ruokahaluni oli ehkä jopa normaalia pienempi närästyksen takia. Nyt imettäessä olen kuitenkin huomannut paitsi ruokahaluni yleensä räjähtäneen, myös kaipaavani sokeria. Jo synnytyslaitoksella se laimennettu sekamehu, josta en pitänyt edes lapsena, maistui jotenkin erityisen hyvältä. Ilmeisesti toimi myös osaltaan, sillä maidontuotantoni käynnistyi kohinalla. Olen  siis kotonakin juonut "maltillisesti sokeroitua mehu" varsinkin yösyöttöjen jälkeen, jolloin en viitsi lähteä jääkaapille. Lisäksi muuten terveelliseen aamiaiseeni (kaurapuuroa, maustamatonta jugurttia, joku hedelmä) kuuluu nykyään Twix-patukka, siis hirveintä ylikansallista makeismössöä, jota kuvitella voi. :-D En ole mitenkään yrittänytkään hillitä näitä mielitekojani, koska tuntuu, että elimistöni tarvitsee sokeria. Kuitenkin vauva on kasvanut kaikkien käyrien yläreunalla, kun taas itse palauduin synnytystä edeltäneeseen painooni alle kuukaudessa, vaikken juurikaan voinut liikkua repeämähaavoiltani. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:07"]

Hei Kaisa, en tiedä mitä olet ajatellut rokotuksista eikä se minulle kuulu , mutta tulit mieleeni kun sain ystävältäni tiedon näistä luennoista. Ehkä olet kuullutkin mutta tässä linkki siltä varalta että et http://suzannesuomessa.fi/

[/quote]

todella törkeää edes linkkailla tuollaisia. Kaisalle onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

Kaikista paras ainesosa uuden äidin syömisessä on KANTOLIINA. Jättää kädet vapaaksi ja vauva rauhoittuu sinne vaikka ei muualla nukkuisi. Olisiko paikkakunnallasi kantoliinayhdistystä tai -tukihenkilöä, niin oppisit sidonnat?

Minua niin ärsyttää ammattivalittajat, jotka terveen vauvan saatuaan jaksavatkin vielä valittaa siitä, että sairaalassa ei ole aina tarjolla kulloisenkin muotidieetin mukaista ruokaa.

Newsflash: siellä sairaalassa on muitakin. Kaikki eivät noudata muotidieettejä, tai ainakaan aina yhtä ja samaa.

Jos ruoka ei kelpaa, niin puhelinsoiton päässä on varmasti ravintola josta voi tilata hiilaritonta, rasvatonta, kolesterolitonta, suolatonta, lisäaineetonta ja mautonta ruokaa ihan niin paljon kuin kukkaro antaa periksi. :)

Minulle tehtiin aamulla sektio, saman päivän alkuillasta oli oltava jalkeilla halusi tai ei, ei kyseltä onnistuuko. Kaikkien on oltava jalkeilla vähintään vuorokauden kuluttua. Toisella kerralla sama juttu, aamulla sektio, alkuillasta ylös. 

Sairaalan ruokaa söin.

Kättärillä olen ollut 3 kertaa synnyttämässä 4vuoden sisään ja oikein hyvää perusruokaa ollut aina. on leivät ja kurkut,jugurtit ja mehut.kanaa,riisiä,keittoa,raastetta tvs. hyvin on maistunut! Ruualla hifistelijöiden valittelua aika monella...kaikessa mennään nykyään niin äärimmäisyyksiin..KUN MIKÄÄN EI VAAN RIITÄ!!! 3 pienen lapsen äitinä osaan ainakin arvostaa pelkästään jo sitä että saa valmiin lämpöisen ruuan eteen laittamatta itse tikkua ristiin,vaikka sitten kättärillä!!!

Kannattaa varautua lapsesi kouluun menoon jo hyvissä ajoin! Siellä ruoka on jopa "tasottomampaa" kuin synnärillä :)

Hei!
Hihittelin tässä itsekseni sohvalla sinun synnytyseväillesi. Aikamoinen varustautuminen muutaman päivän takia. 

Itselleni ei parista synnytyskerrasta ole jäänyt mieleen, että ruoka olisi mitenkään erityisen hyvää tai huonoa. Minusta oli vain ihanaa, etten joutunut itse huolehtimaan ruuista. Kotona odottikin sitten karu paluu todellisuuteen. Ja synnytykset olivat Naistenklinikalla Helsingissä. 

Vanha kikkahan on nostattaa maitoa kaljalla tai oluella. Eli siis tavallinen kotikalja tai alkoholiton olut sopivat varmaan hyvin imettävällekin. Muistan, että Naistenklinikalla oli jääkaapissa tarjolla Perhekaljaa..