Lue keskustelun säännöt.
En usko rakkauteen.
16.09.2020 |
En enää usko että kukaan on kiinnostunut, saati kykenevä aitoo rakkauteen.
Kommentit (14)
Jos et itse ole koskaan rakastanut et tietenkään usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakkautta on, mutta onko kestävää rakkautta? Harvoin.
Rakkaus lasta kohden säilyy, puolisoa kohden välttämättä ei.
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rakkautta on, mutta onko kestävää rakkautta? Harvoin.
Rakkaus lasta kohden säilyy, puolisoa kohden välttämättä ei.
En ole enää yhtään niin varma, onko rakkaus lapseen niin pysyvää... minulla on ongelmia rakastaa parikymppistä sekoilevaa poikaani. Tällä hetkellä tunnen ihan puhdasta vihaa. ”Paras” tunteeni häntä kohtaan on puhdas epätoivo.
Itse aloitukseen: ensin pitää määritellä, mitä rakkaus on. Tommy Hellsten on määritellyt sen niin, että rakkaus tahtoo pelkkää hyvää, kunnioittaa toista ja antaa täyden vapauden.
No, onhan tuollaisia ihmisiä olemassa. Kuten aviomieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
😂😂😂 350-vuotiaana!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
pikaisella laskutoimituksella odotit ainoastaan 350 pitkää vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
😂😂😂 350-vuotiaana!
Catch!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
pikaisella laskutoimituksella odotit ainoastaan 350 pitkää vuotta
Jes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on rakkauteen aktiivista haluamista eikä mikään luonnonvoima.
Rakkautta on useampaa eri lajia. Ei se ole mikään täsmälleen sama tunne jota koetaan kaikkia läheisiä kohtaan, tai kaikissa romanttisissa kanssakäymisissä, näiden lisäksi on vielä yleinen rakkaus lähimmäisiin sekä itsensä rakastaminen. Jos sitä rakkautta yritetään väkisin ylevöittää niin, että ainoastaan agape olisi rakkautta, kaikki muu roskaa, niin hyvin vähäiseksi se jäisi. Inhimillisenä ihmisenä on todella vaikeaa tuntea agapea kaikkia lähimpiä kohtaan, sen sijaan yleisesti voi rakastaa ihmiskuntaa ja maksaa vaikka veroja mielellään kaikkien parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmistä voi vuoroin vihata, vuoroin halveksia ja vuoroin rakastaa.
Minäkään en nuorempana uskonut rakkauteen, ajattelin että jotkut vain sopii toisilleen pariksi paremmin kuin toiset. Ja jotku on niin hankalia ihmisiä, ettei tahdo löytyä ketään sopivaa.
Nyt kun olen 25 vuotta (en sentään 25-kymmentä!) ollut tuon "sopivan" rinnalla, niin olen ajatellut että se on rakkautta, kun tuntee haluavansa olla sen kanssa toiset 25 vuotta. Ainakin.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään uskonut ennenkuin rakastuin 35-kymppisenä.
Niin kauan kesti?
350 vuotta?
Jaha...