Akuuttia apua eroon

Mies on kehitellyt riidan jotta pääsee juomaan, tuo on yleistä. Tai jos ei saa riitaa kehitettyä niin parhaimmillaan keksii jonkun käsittämättömän tekosyyn erota, että pääsee mielestään hyvällä omalla tunnolla juomaan. "Ethän sä voi nalkuttaa, kun me erottiin". Nyt tasoitellaan, huomenna pidetään darraa ja sit ehkä pyydellään anteeksi jos huvittaa.

Sä olet siinä kuviossa kakkonen.

Niin tulee aina olemaan.

Teet itsellesi elämän suurimman palveluksen, jos vaan annat olla ja keskityt laittamaan itsesi kuntoon. Kaikki on loppujen lopuksi vastuussa vain itsestään.

Mies on vastuuton ksipää, kun ei anna edes mahdollisuutta asioiden selvittelyyn, pakenee vaan. Normaali, välittävä ja rakastava ihminen itse haluaisi kuulla kumppaninkin kannan, yrittää ymmärtää ja keksiä ratkaisuja. Mies ei halua, muu on tärkeämpää.

Se on juomassa ja pitää hauskaa, sitä ei vaan kiinnosta nyt, sä et sille merkkaa mitään, sä olet se toinen nainen tuossa kuviossa, sun luokse se tulee kun muuta ei ole ja sut se jättää heti kun mitä tahansa muuta tulee.

Se on surullista ja sydäntä riipivää, mutta ehdottoman tärkeää käsitellä ja hyväksyä. Sä et voita ikinä.

Onko mies mahdollisesti piilotellut päihteidenkäyttöään?

Vierailija kirjoitti:

Mies on kehitellyt riidan jotta pääsee juomaan, tuo on yleistä. Tai jos ei saa riitaa kehitettyä niin parhaimmillaan keksii jonkun käsittämättömän tekosyyn erota, että pääsee mielestään hyvällä omalla tunnolla juomaan. "Ethän sä voi nalkuttaa, kun me erottiin". Nyt tasoitellaan, huomenna pidetään darraa ja sit ehkä pyydellään anteeksi jos huvittaa.

Sä olet siinä kuviossa kakkonen.

Niin tulee aina olemaan.

Teet itsellesi elämän suurimman palveluksen, jos vaan annat olla ja keskityt laittamaan itsesi kuntoon. Kaikki on loppujen lopuksi vastuussa vain itsestään.

Mies on vastuuton ksipää, kun ei anna edes mahdollisuutta asioiden selvittelyyn, pakenee vaan. Normaali, välittävä ja rakastava ihminen itse haluaisi kuulla kumppaninkin kannan, yrittää ymmärtää ja keksiä ratkaisuja. Mies ei halua, muu on tärkeämpää.

Se on juomassa ja pitää hauskaa, sitä ei vaan kiinnosta nyt, sä et sille merkkaa mitään, sä olet se toinen nainen tuossa kuviossa, sun luokse se tulee kun muuta ei ole ja sut se jättää heti kun mitä tahansa muuta tulee.

Se on surullista ja sydäntä riipivää, mutta ehdottoman tärkeää käsitellä ja hyväksyä. Sä et voita ikinä.

Onko mies mahdollisesti piilotellut päihteidenkäyttöään?

Vähättelee juomistaan eikä siitä voida edes puhua yhdessä ilman että mies suuttuisi ja kehittelisi jonkun riidan, joko aiheeseen liittyen tai johonkin muuhun. Omasta mielestään ei ole ongelmaa alkon kanssa, juo hyviä oluita ja muita laatujuomia ja tällä ehkä selittää mielessään asiaa. Käyttää alkoholia useana päivänä viikossa, ei ole yleensä mitenkään naamat eli muutama illassa kotona tai baarissa, minun kotonani ei koskaan silloin kun minulla on lapsiviikko. Juominen ei ole haitannut työntekoa. Suvussa on alkoholisteja.

Mietinkin, että hän "pääsi" juomaan ja oli hyvä syykin, eli paska nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kehitellyt riidan jotta pääsee juomaan, tuo on yleistä. Tai jos ei saa riitaa kehitettyä niin parhaimmillaan keksii jonkun käsittämättömän tekosyyn erota, että pääsee mielestään hyvällä omalla tunnolla juomaan. "Ethän sä voi nalkuttaa, kun me erottiin". Nyt tasoitellaan, huomenna pidetään darraa ja sit ehkä pyydellään anteeksi jos huvittaa.

Sä olet siinä kuviossa kakkonen.

Niin tulee aina olemaan.

Teet itsellesi elämän suurimman palveluksen, jos vaan annat olla ja keskityt laittamaan itsesi kuntoon. Kaikki on loppujen lopuksi vastuussa vain itsestään.

Mies on vastuuton ksipää, kun ei anna edes mahdollisuutta asioiden selvittelyyn, pakenee vaan. Normaali, välittävä ja rakastava ihminen itse haluaisi kuulla kumppaninkin kannan, yrittää ymmärtää ja keksiä ratkaisuja. Mies ei halua, muu on tärkeämpää.

Se on juomassa ja pitää hauskaa, sitä ei vaan kiinnosta nyt, sä et sille merkkaa mitään, sä olet se toinen nainen tuossa kuviossa, sun luokse se tulee kun muuta ei ole ja sut se jättää heti kun mitä tahansa muuta tulee.

Se on surullista ja sydäntä riipivää, mutta ehdottoman tärkeää käsitellä ja hyväksyä. Sä et voita ikinä.

Onko mies mahdollisesti piilotellut päihteidenkäyttöään?

Vähättelee juomistaan eikä siitä voida edes puhua yhdessä ilman että mies suuttuisi ja kehittelisi jonkun riidan, joko aiheeseen liittyen tai johonkin muuhun. Omasta mielestään ei ole ongelmaa alkon kanssa, juo hyviä oluita ja muita laatujuomia ja tällä ehkä selittää mielessään asiaa. Käyttää alkoholia useana päivänä viikossa, ei ole yleensä mitenkään naamat eli muutama illassa kotona tai baarissa, minun kotonani ei koskaan silloin kun minulla on lapsiviikko. Juominen ei ole haitannut työntekoa. Suvussa on alkoholisteja.

Mietinkin, että hän "pääsi" juomaan ja oli hyvä syykin, eli paska nainen.

Selittely on aivan tavallista alkoholistille. Voi jopa syyttää sua juomisestaan, älä alennu uskomaan. Riippuvainen tavallisesti pitää itsepintaisesti kiinni oikeudestaan juoda, vaikka tietää sen aiheuttavan pahaa oloa ja huolta toiselle. Ja sitähän siitä saakin syyn juoda vaan lisää "kun mä oon niin täysin pska mies, niin samahan se on juoda, miks sä olet sit tämmösen kans!". Seuraavaksi sinä joudut vakuuttelemaan että ei ole ja pyydät anteeksi.

Mies tietää itsekin, että alkoholi vie, ei vaan halua myöntää sitä itselleenkään ja siksi puolustautuu liioitellusti, ei tarvitse kohdata itseään ja sitä mitä aiheuttaa.

Sitä myös kuvitellaan että ei ole ongelma, kunhan työt jotenkin sujuu ja juodaan niitä hienompia juomia. Tavan spurguthan vetää halvinta mahdollista viinaa ja Pirkka-kaljaa puiston penkillä! Ei. Se pikkurilli pystyssä viiniä päivittäin lipittelevä snobi on aivan yhtä ongelmainen, ei vaan myönnä itselleen. Tuossa vaiheessa on vielä mahdollisuus myöntää ongelma, ettei tule yksi niistä puiston spurguista. Varsinkin jos on vielä altistusta suvun kautta, niin jossain vaiheessa se vie.

Ja vaikka alkoholi ei olisikaan ongelma, niin tasaveroisessa suhteessa ongelmat käsitellään, toinen otetaan huomioon ja kuunnellaan mitä hänellä on sanottavaa, yritetään ymmärtää ja YHDESSÄ ratkaistaan ongelma. Mies jättää sut nyt yksin ongelman kanssa. Noin ei toimita.

Älä alista itseäsi tuossa suhteessa.

Huhuu ap, miten menee?

Joko mies on tullut takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyt eron. Jos sait epämääräisen selityksen, todennäköisesti et tuntunut "oikealta".

Miten hyväksyä? Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja aikeissa perustaa perhe, eli vakavasta suhteesta kyse. Hän on ollut jo pitkään huonossa jamassa henkisesti ja nyt joku ihan mitätön asia kaatoi koko veneen. Olen huolissani hänestä. Itse en ole nukkunut enkä pysty syömään.

Jos nuo olo jatkuu käy lekurilta muutama levy rauhoittavia. Pääsee pahimman yli.

Ei lääkäristä enää rauhouttavia saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mitään pillereitä ala popsimaan!

Suru poistuu suremalla ja itkut itkemällä.

Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä, on se kaikkein huonoin keino.

Jokainen on joskus käynyt läpi saman tilanteen. Siitä selviää kyllä. Mutta ne tunteet on käsiteltävä perusteellisesti.

Ymmärrän että tunteet menee aikanaan ohi, mutta miten selviän tästä päivästä ja huomisesta? En pysty syömään, nukkumaan enkä pysty olemaan ajattelematta asiaa. 

Sitä ne sydänsurut teettävät. Et ole ensimmäinen etkä ole viimeinen joka noin tuntee. Voitko soittaa jollekin ystävälle?

Meinasin itsekin linkata tuon Eroon läheisriippuvuudesta -ketjun, aloitus muistutti heti siitä. Ap, suosittelen lukemaan tuota ketjua. 

Meitä on muitakin, joilla on kokemusta näistä "vaikeista" miehistä. Rakastunut mies ei halua erota, vaikka hänellä olisi muita ongelmia. Tämä sinun miehesi, ja monet muut samanlaiset, ajattelevat vain itseään ja heillä on muita asioita, jotka menevät tärkeydessä suhteen edelle, kuten alkoholi. Oletko sinä ap valmis olemaan aina toisella (tai n:nnellä) sijalla alkoholin jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mitään pillereitä ala popsimaan!

Suru poistuu suremalla ja itkut itkemällä.

Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä, on se kaikkein huonoin keino.

Jokainen on joskus käynyt läpi saman tilanteen. Siitä selviää kyllä. Mutta ne tunteet on käsiteltävä perusteellisesti.

Ymmärrän että tunteet menee aikanaan ohi, mutta miten selviän tästä päivästä ja huomisesta? En pysty syömään, nukkumaan enkä pysty olemaan ajattelematta asiaa. 

Tee aivan samaa, mitä olsit muutenkin tehnyt tänään. Tee vaikka vain 5 minuuttia kerrallaan, toiminta on paras lääke.

Toinen vaihtoehto on kirjoittaminen, pane paperille suhteen vaiheet alusta alkaen, ota vaikka almanakka avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Huhuu ap, miten menee?

Joko mies on tullut takaisin?

Joo. Se pyysi anteeksi eikä halunnutkaan erota. Ehkä sillä on krapula ja se kaipaa syliä tai sitten se sekosi eilen eikä oikeasti tarkoittanut mitään mitä sanoi. En tiedä mitä vastata.

Olen lukenut sitä läheisriippuvuus-ketjua ja aika varmasti kärsin läheisriippuvuudesta... Mutta en kuitenkaan ajattele, että mies olisi hirveä, vaan sehän on ihana mutta sillä on ongelmia. Se on tunnollinen ja hyvä ihminen, ei mikään luuseri. 

Jos hällä on toinen.. koko kaupinki tietää sen sua ennen.. o ou

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mitään pillereitä ala popsimaan!

Suru poistuu suremalla ja itkut itkemällä.

Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä, on se kaikkein huonoin keino.

Jokainen on joskus käynyt läpi saman tilanteen. Siitä selviää kyllä. Mutta ne tunteet on käsiteltävä perusteellisesti.

Ymmärrän että tunteet menee aikanaan ohi, mutta miten selviän tästä päivästä ja huomisesta? En pysty syömään, nukkumaan enkä pysty olemaan ajattelematta asiaa. 

Sitä ne sydänsurut teettävät. Et ole ensimmäinen etkä ole viimeinen joka noin tuntee. Voitko soittaa jollekin ystävälle?

Joo, juttelin ystävän kanssa. Toinen ystävä kävi nopeasti moikkaamassa. Olin myös tätä ketjua luettuani ja niitä itsehoitovideoita katseltuani päässyt siihen pisteeseen, että ei itkettänyt ja olo tuntui melko normaalilta. Sitten mies "palasikin takaisin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhuu ap, miten menee?

Joko mies on tullut takaisin?

Joo. Se pyysi anteeksi eikä halunnutkaan erota. Ehkä sillä on krapula ja se kaipaa syliä tai sitten se sekosi eilen eikä oikeasti tarkoittanut mitään mitä sanoi. En tiedä mitä vastata.

Olen lukenut sitä läheisriippuvuus-ketjua ja aika varmasti kärsin läheisriippuvuudesta... Mutta en kuitenkaan ajattele, että mies olisi hirveä, vaan sehän on ihana mutta sillä on ongelmia. Se on tunnollinen ja hyvä ihminen, ei mikään luuseri. 

On yleistä, että riippuvainen puolustelee alkkiksen tekoja. "Eihän se tommonen oikeasti ole, sillä vaan on vaikeaa ja pitää ymmärtää". Senkö takia on oikeutettua että sinä joudut kärsimään?

"Tunnollinen ja hyvä ihminen, ei ole hirveä".

Jättääkö tunnollinen ja hyvä ihminen kumppaninsa ja suhteensa toistuvasti toiselle sijalle kun juoksee rakastajansa (alkoholin) syliin? Eikä edes kuuntele kun yrität puhua?

Tuo ei ole rakkautta, se on vallankäyttöä, riippuvuutta ja sairautta.

Tuo ei ole ensimmäinen kerta. Ei varmaan edes toinen, kolmas, neljäs eikä viimeinen. Kohta löydät itsesi tuosta tilanteesta taas ja kuvio toistuu.

Toivottavasti sussa alkoi nyt edes itämään ajatus siitä ja joskus heräät, että tuo ei ole normaalia.

Voi tyttö-rukka minkä itsellesi teet 😔

Pakene! Pakene nyt kun vielä voit! Selvä alkoholisti, joka ei tunnusta asiaa edes itselleen, saati muille. On kuitenkin valmis tuollaisiin draamoihin, jotka ”oikeuttavat” juomaan. Yksi vilpitön neuvo (monen kymmenen vuoden kokemuksesta): älä hukkaa elämääsi ”pelastaaksesi” tämän ihmisen! Hän ei apuasi arvosta, koska hänelle päihde on aina ykkönen.

Mies ei vaikutA vakaalta ja kunnollisesta kumppanilta vaan itsekkäältä ailahtelevaiselta juopolta.

Et kai tosissasi halua tuota lastesi kanssa samaan kotiin tai yhteistä osta tuollaisen kanssa?

Tuota koko elämäsi tulee olemaan jos otat tuon luuserin takaisin. Älä!

Tajusin vasta nyt monta päivää myöhemmin, että miehen eroon ajaneet syytökset minua kohtaan olivat aivan totaalisen kohtuuttomia ja että hän itse oli toiminut tilanteessa (ja sitä ennen) väärin, en minä. Niin väärin, että joku muu olisi oma-aloitteisesti jättänyt hänet jo aikoja sitten. 

Olen tämän läheisriippuvuus-asian itsessäni nyt tiedostanut, mutta epäilen, että miehellä voisi olla sama + jotain häikkää persoonallisuudessa tai joka tapauksessa isompia traumoja kuin itselläni. 

Onko kokemuksia kahden eri tavalla läheisriippuvaisen suhteesta? Voisiko tuo jättäminen ja sitten lujaa rakastaminen olla jonkinlaisen läheisriippuvuuden oire? Minusta hän ehkä testaa, kuinka paljon hän voi minua kiduttaa, kuinka paljon annan anteeksi. Sitten hän taas rakastaa maailman eniten muutaman päivän ajan, sitten alkaa hitaasti laimenemaan, ja sitten tulee taas joku räjähtäminen ja vähintään eroajatuksilla "uhkailu".