Lue keskustelun säännöt.
Täällä yksi uusperheellinen, joka
06.11.2013 |
harkitsee eroa tämän uusperhe-elämän takia. Kaiken tämän 7 vuoden aikana en ole onnistunut luomaan kunnollista suhdetta mieheni poikaan ja olen aina hyvin ahdistunut, kun hän on meillä. Tälläkin hetkellä poika on vallannut olohuoneen sohvan, pelaa siellä ja katsoo televisiota. Ja mä taas istun makuuhuoneessa surffailemassa, kun en halua mennä siihen sohvalle vieraan ihmisen viereen. Meillä ei ole toisillemme mitään asiaa. Jotenkin varmaan pystyisi näin elämään, jos tämä ihminen kävisi meillä joka toinen viikonloppu, mutta kun hän on meillä joka toinen viikko. Eli puolet kuusta olen niin ahdistunut, että en haluaisi olla kotona ollenkaan. Poika täyttää pian 13, en tiedä meinaako olla 18-vuotiaaksi meillä joka toinen viikko. Mietin eroa päivittäin tämän asian vuoksi.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:48"]
Ei sinulle ole tullut mieleen luoda välejä poikaan? Seitsemän vuotta on ollut aikaa, ja sinä olet aina hänen teillä ollessa vain odottanut hänen lähtöään? Aika ikävä ilmapiiri pojalle, joka siis tämän alkaessa on ollut 6-vuotias.
Sinä olet teistä kahdesta aikuinen, tai ainakin sinun olisi pitänyt olla...
[/quote]
Täysi komppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sit aikuisena ihmisenä osaa asialle mitään tehdä ? Muuta, kun ahdistua ja erota ? Voi pientä raukkaa, sinä, sinä ja sinä. lapselle voisi ehkä olla parempi, että eroat - voi meinaan ahdistua paljonkin tollasen kylmän tunneköyhän aikuisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:42"]
Joo surullista on. Siis pojalle. Onneks mun exä dumppas jokaisen naisen, jolle lapsemme oli pieninkin ongelma. Sen nykyinen on mahtava. Soitteleekin lapselle silloin kun on mun luona. Onneksi näin.
[/quote]
Ihanaa kuulla joskus näin päin ! Sulla on fiksu ex.Ei vaan, sun lapsellasi on hyvä ja luotettava isä.
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:54"]
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[/quote]
Luultavasti. En kyllä osaa kuvitella pahempaa tilannetta. Jos poika alkaisi haistattelemaan ym. niin olisipa sentään syy sanoa takaisin ikävästi. Nyt tämä elo on sellaista, että emme puhu kumpikaan yhtään mitään toisillemme. Semmoiseksi tämä on mennyt. Kuulkaa, kyllä ipanoissakin on eroja. Toisten kanssa tulen loistavasti juttuun. Tämän kanssa kemiat eivät vaan kohtaa, millään tasolla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:54"]
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[/quote]
Luultavasti. En kyllä osaa kuvitella pahempaa tilannetta. Jos poika alkaisi haistattelemaan ym. niin olisipa sentään syy sanoa takaisin ikävästi. Nyt tämä elo on sellaista, että emme puhu kumpikaan yhtään mitään toisillemme. Semmoiseksi tämä on mennyt. Kuulkaa, kyllä ipanoissakin on eroja. Toisten kanssa tulen loistavasti juttuun. Tämän kanssa kemiat eivät vaan kohtaa, millään tasolla. Ap
[/quote]
yllättäen se on näissä jutuissa miehen lapset joiden kanssa av-mammat ei tule toimeen. Itsessä ei ole koskaan vikaa ja miehen lapset ovat aina pilalle hemmtoteltuja ja hankalia
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:54"]
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[/quote]
Luultavasti. En kyllä osaa kuvitella pahempaa tilannetta. Jos poika alkaisi haistattelemaan ym. niin olisipa sentään syy sanoa takaisin ikävästi. Nyt tämä elo on sellaista, että emme puhu kumpikaan yhtään mitään toisillemme. Semmoiseksi tämä on mennyt. Kuulkaa, kyllä ipanoissakin on eroja. Toisten kanssa tulen loistavasti juttuun. Tämän kanssa kemiat eivät vaan kohtaa, millään tasolla. Ap
[/quote]
yllättäen se on näissä jutuissa miehen lapset joiden kanssa av-mammat ei tule toimeen. Itsessä ei ole koskaan vikaa ja miehen lapset ovat aina pilalle hemmtoteltuja ja hankalia
[/quote]
Ei tuo mikään erityisen hankala ole. Kuten kirjoitin, meillä ei vaan kemiat kohtaa millään tasolla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:54"]
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[/quote]
Luultavasti. En kyllä osaa kuvitella pahempaa tilannetta. Jos poika alkaisi haistattelemaan ym. niin olisipa sentään syy sanoa takaisin ikävästi. Nyt tämä elo on sellaista, että emme puhu kumpikaan yhtään mitään toisillemme. Semmoiseksi tämä on mennyt. Kuulkaa, kyllä ipanoissakin on eroja. Toisten kanssa tulen loistavasti juttuun. Tämän kanssa kemiat eivät vaan kohtaa, millään tasolla. Ap
[/quote]
yllättäen se on näissä jutuissa miehen lapset joiden kanssa av-mammat ei tule toimeen. Itsessä ei ole koskaan vikaa ja miehen lapset ovat aina pilalle hemmtoteltuja ja hankalia
[/quote]
Ei tuo mikään erityisen hankala ole. Kuten kirjoitin, meillä ei vaan kemiat kohtaa millään tasolla. Ap
[/quote]
Vai niin. Säkö makaat töissäkin jossain nurkassa, kun kohtaat työkaverin jonka kanssa kemiat ei pelaa? sama juttu muidenkin ihmisten kanssa? Oletko sä jotenkin heikkolahjainen vai miten tällainen on selitettävissä? Minusta kuulostaa todella typerältä selittelyltä aikuisen ihmisen suusta kuultuna. Minä opetan lapsillenikin, että kaikkien kanssa ei tartte olla parhaita kavereita mutta kaikkien kanssa on parempi tulla toimeen edes jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:54"]
Odotas vielä pari vuotta niin sitten riemu repeää kun poika on pahimmassa murkkuiässä jos nyt et ole väleissä ja ahdistaa niin sitten on kyllä helvetti edessä.
[/quote]
Luultavasti. En kyllä osaa kuvitella pahempaa tilannetta. Jos poika alkaisi haistattelemaan ym. niin olisipa sentään syy sanoa takaisin ikävästi. Nyt tämä elo on sellaista, että emme puhu kumpikaan yhtään mitään toisillemme. Semmoiseksi tämä on mennyt. Kuulkaa, kyllä ipanoissakin on eroja. Toisten kanssa tulen loistavasti juttuun. Tämän kanssa kemiat eivät vaan kohtaa, millään tasolla. Ap
[/quote]
Kyllä sinä tällaisessa tapauksessa olet ihan itse luonut ne kemiat, luultavasti joko tietoisesti tai tiedostamatta olet ollut mustasukkainen miehesi entisestä elämästä, jota poika edustaa.
Tietenkin jotkut ihmiset tuntuvat läheisemmiltä kuin toiset tai ovat enemmän tai vähemmän samalla aaltopituudella, mutta ei se erilaisuuskaan johda kuvaamaasi tilanteeseen, jos on halua luoda hyvät välit. Lapset varsinkin ovat avoimia uusille ihmisille ja vaikka alku voi olla hankalaa, he sopeutuvat loistavasti uusiin tilanteisiin. Sääli teille molemmille, että olet jättänyt käyttämättä korvaamattoman mahdollisuuden.
Poika ja hänen isänään oleminen on oleellinen osa miestäsi, mutta sinä ilmeisesti et ole koskaan sitä osaa hänessä hyväksynyt ja rakastanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletatko sä että pieni poika alkaisi tai olisi alkanut bondailemaan sun kanssa? Hei pliis. Sä olet tässä se aikuinen jonka olisi pitänyt suhdetta rakentaa.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:42"]
Joo surullista on. Siis pojalle. Onneks mun exä dumppas jokaisen naisen, jolle lapsemme oli pieninkin ongelma. Sen nykyinen on mahtava. Soitteleekin lapselle silloin kun on mun luona. Onneksi näin.
[/quote]
Sinäkin kuulostat aika erityislaatuiselta ja ansaitset osan kiitoksista. Minä olin uusperhessä kuin ilmaa lasten äidille, kyllästyin kun minun osuuttani ei arvostanut kukaan, vaikka touhusin lasten kanssa enemmän kuin heidän isänsä heidän ollessaan meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten olet yrittänyt luoda suhdetta poikaan?
Miksi täällä syytetään ap:ta? Miksei kukaan kysy, miten mies on edesauttanut ap:n ja lapsen suhdetta? Mä juuri tänään jostain syystä mietin, että mieheni ei ole tasan mitenkään yrittänyt lähentää minun ja lastensa välejä. Onneksi lapset ovat niin pieniä, että välit ovat ihan hyvät noin luonnostaankin, mutta vanhemman lapsen kanssa olisi varmasti vaikeampaa.
Jos minä eroaisin ja löytäisin uuden miehen, niin taatusti yrittäisin saada tämän miehen ja lapseni välit hyviksi. Ai mutta niin joo, vastuuhan on aina naisella, oli se nainen äiti tai äitipuoli tai vaikka anoppi.
Ap:lle suosittelen eroa, ei kannata elää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, minun exällä on uusi vaimo, jota koko naapuruston lapset käyvät katsomassa, koska on niin välinpitämätön. Ei tervehdi lapsia, ei juttele, ei ota kontaktia. Lapset ihmettelevät sitä keskenään (noin 10-vuotiaita) ja kertovat minulle ja kavereilleen. Mutta eivät tosiaan mainitse mitään tuolle naiselle.
Löysin vaikka 100.000 vetoa, että ero tulee alle tuon 7 vuoden. Tiesitkö muuten, että 7 vuodessa juuri oppii tuntemaan toisen ihmisen ja siksi sitä kutsutaan kriisivuodeksi. Ehkä se mieskään ei ollut sitä, mitä aluksi luulit?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:42"]
Joo surullista on. Siis pojalle. Onneks mun exä dumppas jokaisen naisen, jolle lapsemme oli pieninkin ongelma. Sen nykyinen on mahtava. Soitteleekin lapselle silloin kun on mun luona. Onneksi näin.
[/quote]
Sinäkin kuulostat aika erityislaatuiselta ja ansaitset osan kiitoksista. Minä olin uusperhessä kuin ilmaa lasten äidille, kyllästyin kun minun osuuttani ei arvostanut kukaan, vaikka touhusin lasten kanssa enemmän kuin heidän isänsä heidän ollessaan meillä.
[/quote]
Näin meilläkin. Siitähän vasta sota syttyisi, jos minä alkaisin soitella lapsille. En saisi ostaa edes synttärilahjoja. Hoitoavuksi kyllä kelpaan, jos eksän pitää saada vapaata... Ja mäkin hoidan meillä suurimman osan, mies nukkuu pitkään eikä viitsi edes ajatella esim. että mitä ruokaa tehdään. Eipä tule mieheltäkään koskaan kiitosta. Jos lapset ei olisi niin pieniä vielä niin mä lähtisin menemään koko viikonlopuksi niin mies saisi ihan itse hoitaa hommat.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:39"]
Miksi täällä syytetään ap:ta? Miksei kukaan kysy, miten mies on edesauttanut ap:n ja lapsen suhdetta? Mä juuri tänään jostain syystä mietin, että mieheni ei ole tasan mitenkään yrittänyt lähentää minun ja lastensa välejä. Onneksi lapset ovat niin pieniä, että välit ovat ihan hyvät noin luonnostaankin, mutta vanhemman lapsen kanssa olisi varmasti vaikeampaa.
Jos minä eroaisin ja löytäisin uuden miehen, niin taatusti yrittäisin saada tämän miehen ja lapseni välit hyviksi. Ai mutta niin joo, vastuuhan on aina naisella, oli se nainen äiti tai äitipuoli tai vaikka anoppi.
Ap:lle suosittelen eroa, ei kannata elää noin.
[/quote]
Siksi, että valtaosa näistä kommentoijista on joko exiä tai ei oikeasti elä uusperheessä, vaan ainoastaan kuvittelee, millaista se uusperheessä eläminen on...? Kyllä minäkin näkisin sen niin, että osapuolten keskinäinen tutustuttaminen on sen vanhemman vastuulla, jolla niitä lapsia on. Meillä mies on tehnyt kaikkensa, jotta tutustuisin hänen lapsiinsa ja varmaan siitä syystä meidän yhteiselomme sujuu ihan hyvin.
"en halua mennä sohvalle vieraan ihmisen viereen"
Ja tuollainen ap syyllistää miesystävän lasta omasta käytöksestään? Kiesus perkele millaisia aikuisia ihmisiä Suomessa oikein on?!
Tsemppiä Ap, mä ainakin jollain tasolla ymmärrän sua.
Meillä on miehen lapset joka toinen viikonloppu. Nuorimmalla lapsista todettiin vuosi sitten muutamakin sairaus, jotka toki myös selittivät paljon asioita, joista osa käytöstä ja kehityshäiriöitä.
Aivan mahtava poika kyllä, mutta myös raskas. En oikeasti tiedä miten jaksaisin vai jaksaisinko, jos poika muuttaisi meille.
Ja ei, tätä en osannut ajatella etukäteen, ei osannut isäkään, raskasta tämä on hänellekin. Ja äiti saa tukea omaan jaksamiseensa.
Omaa lasta jaksaa, ainakin jotenkin, näköjään, mutta en tosissaan menisi vannomaan, jaksaisinko mieheni lasta koko ajan. Nyt jaksan kyllä, autan ja tuen parhaani mukaan, myös sitä äitiäkin.
Meillä on kaikilla aikuisilla avoimet välit eikä vanhemmat ainakaan vielä ole tuominneet, kun olen myös kertonut omia tunteitani.
Ei kaikkea vaan voi ennustaa, ei kaikki vaan aina suju vaikka miten ajattelisi asioita. Totta kai vika tämän palstan mielestä on aina siinä vanhempipuolessa, mutta ei se oikeasti ole ihan niinkään.
Tsemppiä!