Pitääkö työssä olla täydellinen?
Olen alalla, jolla saan paljon palautetta jatkuvasti. On paljon erilaista laadunvarmistusta useassa portaassa. Lopulta saan palautetta tietenkin myös asiakkaalta, useimmiten onneksi ihan hyvää sellaista.
Yritän muistaa, että kaikki tekevät virheitä ja olen vain ihminen, mutta silti tämä tuntuu tosi raskaalta. Kyse ei ole mistään sellaisesta työstä, missä kyseessä olisivat ihmishenget, mutta kuitenkin. Tämä työ on muuten ihan kivaa, mutta sitten tämä palautetulva kuormittaa välillä. Toki otan kaiken palautteen vastaan opetuskokemuksina, mutta tulee olo, että olen aivan hanurista ja etten osaa.
Kommentit (18)
Kyllä pitää olla. Itse saan aina nega palautetta, jos ei ole tehty täydellisesti. Usein joutuu tekemään jopa hommat uudestaan. Ei riitä, että hommat on tehty.
Sitä vaadin itsekin, kun ostan jonkun palvelun.
No sä oot ollut töissä, omien sanojesi mukaan jo jonkun aikaa. Onko siellä oikeasti montakin täydellistä Ihmistä?
Eli ei tarvitse, eikä voi olla täydellinen. Mutta ei tämä tietenkään tarkoita myöskään, että saisi alkaa per seillä, ja tehdä huonompaa työtä kuin mihin pystyy, tai olla kehittymättä ja opettelematta uutta.
Vierailija kirjoitti:
Puratko stressin työkavereihin?
En. Otan yleensä paljon töitä juuri siksi, kun tuntuu, ettei muut ehdi. Ja jos en ota töitä, niin sitten niitä ei kohta ole!
Vierailija kirjoitti:
No sä oot ollut töissä, omien sanojesi mukaan jo jonkun aikaa. Onko siellä oikeasti montakin täydellistä Ihmistä?
Eli ei tarvitse, eikä voi olla täydellinen. Mutta ei tämä tietenkään tarkoita myöskään, että saisi alkaa per seillä, ja tehdä huonompaa työtä kuin mihin pystyy, tai olla kehittymättä ja opettelematta uutta.
Ei tietenkään, mutta toisaalta vaikea arvioida, koska työskentelemme aika itsenäisesti omissa kuplissamme.
Minusta riittää, että ammattilainen on parempi kuin asiakkaansa. Ei tarvitse olla paras.
Mä paloin loppuun sellaisessa työssä missä aina piti tehdä paremmin, enemmän ja nopeammin. Mikään ei vaan riittänyt. Nyt on ihanaa olla työssä jossa inhimillisyys hyväksytään, virheistä ei jäädä piinaamaan eikä mitään ilmapiirin myrkyttäviä ihmissuhdepelejä pelailla. Tähän pitäisi pyrkiä ihan jokaisella työpaikalla.
Teen parhaani tietysti, mutta jos mokaan tai en ehdi kaikkea tehdä...okei, näin kävi.
Työstä en stressiä suostu ottamaan, enhän mä stressaa muutenkaan mitään😁
Parasta on olla myyntityössä, jossa ei riitä että tekee hyvin ja huolellisesti vaan pitää vielä saada myyntitavoitteet täyteen. Siis ei riitä, että antaa aivonsa ja ruumiinsa työlle, sielukin pitää antaa.
Hyvä kysymys. Oma työ on vähän sellaista, että kaikkea ei ole mahdollista tehdä täydellisesti ja pitää löytää se kultainen keskitie ja prioriteetit. Joskus on vähän heikompia päiviä ja joskus erinomaisia päiviä.
Mutta voiko olla huono kirurgi tai huono asianajaja?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Oma työ on vähän sellaista, että kaikkea ei ole mahdollista tehdä täydellisesti ja pitää löytää se kultainen keskitie ja prioriteetit. Joskus on vähän heikompia päiviä ja joskus erinomaisia päiviä.
Mutta voiko olla huono kirurgi tai huono asianajaja?
Mulla on kyse enemmän siitä, että pitäisi tehdä nopeasti täydellistä jälkeä. Kirurgin tuskin pitää täyttää mitään kiintiöleikkauksia päivässä.
Ei tarvitse olla täydellinen. Virheitäkin saa tehdä, koska se että ei tee virheitä on yleensä merkki siitä ettei tee mitään muutakaan. Virheistä pitää kuitenkin oppia ja saman toistaminen saattaa tarkoittaa lopareita jos huonosti käy.
Itse työskennellyt rakennuksilla loppusiivoojana. Ja ei todellakaan riittänyt, että hommat oli tehty.
Rambolilta tuli jotain emäntiä tarkastamaan huoneet sen jälkeen, kun ne oli siivottu viimeisen päälle. Kaikki huoneet meni uusiksi. Ei saannut olla pientäkään hiekanmurusta nurkassa tai 1mmX 1mm tahraa seinässä. Sitten tuli vikalista ja hommat tehtiin uudestaan. Sitten tuli taas Rambolin tarkastajat ja tuli vikalistan vikalista. Hommat tehtiin uudestaan. Sitten tuli Rambolin tarkastaja.... jne
Asiaa ei ainakaan auttanut se, että työmaa oli ns. auki ja työmiehet kävivät vielä viimeistelemässä (ja sotkemassa) omia töitään. Tai se, että oli tiukka aikatulu, missä hommat piti saada valmiiksi. Loputon kierre oli valmis. Kyllä se joskus valmistui...
Koita ajatella niin, että ne laadunvarmentajatkin tekevät työtään. Niiden työ on tarkistaa, että sinun työsi on virheetön. Ja se palaute mitä saat, on juuri sen vuoksi, ettet tekisi samoja virheitä uudestaan. Mitäpä virkaa laadunvarmennuksella olisi, jos ne eivät koskaan mistään nipottaisi? Hyvä laadunvarmentaja löytää virheitä aina, vaikka kuinka tarkasti luulee tekevänsä duunin.
Pitää. Sitä vartenhan niitä kouluja käydään puoli vuosikymmentä, lisäkouluttaudutaan ja käydään istumassa työkkärin kyykytyskurssit.