Kotirouvana ilman lapsia

Tämä asia on käyty jo läpi..

Eiköhän se Thermann kohta vapaudu, kun Sohvi lähtee etsimään uutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Elämäni parasta aikaa.

Niin. Onhan niitä miehiä. Ihanko totta käyt keräämässä marjoja metsissä? Tiedäthän että tyhjät lupaukset ei loputtomiin kanna..

Sun kannataa ottaa joku Stefanin tyylinen, kun kuitenkaan et viitsi mitään tehdä. Mitä sitä itseään kiusaamaan suhteessa, johon ei kuulu.

Paljonkohan sitä pitäisi voittaa lotossa että voisi itsekseen kotoilla ja laittaa. Katsotaan. Nyt elän n. 800 €-1000 € kk kituutellen, siihen nähden mukavaa eloa olisi varmasti jo 1500 € kk jos olisi velaton omakotitalo ja kauppa postipalveluineen kävelymatkan päässä. Jos eläisi n. 65 vuotiaaksi milloin meidän suvussa alkaa pukata syöpää ja sydänkohtauksia niin tartteis tuloja 35 vuodelle. Eli voitoksi riittäisi n. 630 000. Osan voisi sijoittaa jolloin elintaso nousisi jos sijoitukset osuisi oikeaan. Ei sitä mahdottomia tarvitsisi. Kupongit tulille!

Mä en lopulta tykännyt pelkästä kotirouvan roolista kun lapset alkoivat kasvaa ja olla teini-iässä. Ennen sitä oma rytmi keskittyi siihen että touhusin päivän kotona, lasten tullessa olin heidän kanssaan ja illalla oli perheaikaa. Sitten kun lapset olivat koko ajan enemmän kavereiden kanssa, ulkona eivätkä enää yhtä paljon kotona, hajosi rytmi ihan täysin. Aloin siirtää asioita kun kyllähän ne ehtii huomennakin, eikä ole kiire. Siis vähän sellainen koronakevään aikainen loputon putki, jossa kaikki on vaan sitä samaa eikä odotettavaa juuri ole. Ennen kun tiesin, että on pakko saada ruoka valmiiksi ennen kuin lapset tulevat, jotta ehdin olla heidän kanssaan. Sitten yhtäkkiä lapset olivatkin jo teinejä ja ilmoittivat että menevät mäkkäriin tai syövät kaverilla, tai ottivat itse välipalaa ennen kuin kiiruhtivat treeneihin. Olin ehkä vähän yksinäinenkin sitten, pitkä päivä olla yksin ennen kuin illalla kaikki tulevat kotiin. Kukkapenkissäkään ei enää viihtynyt samalla tavalla, kun sinne ei ollut ehdottomasti pakko mennä tänään.

Palasin oman alan töihin, jota voin tehdä suurilta osin etänä ja lisäksi voin ottaa omia projekteja siihen sivuun, jos siltä tuntuu. Helpotti todella paljon omaa olemista ja arkea, sain taas rytmistä kiinni ja elämä helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Mä en lopulta tykännyt pelkästä kotirouvan roolista kun lapset alkoivat kasvaa ja olla teini-iässä. Ennen sitä oma rytmi keskittyi siihen että touhusin päivän kotona, lasten tullessa olin heidän kanssaan ja illalla oli perheaikaa. Sitten kun lapset olivat koko ajan enemmän kavereiden kanssa, ulkona eivätkä enää yhtä paljon kotona, hajosi rytmi ihan täysin. Aloin siirtää asioita kun kyllähän ne ehtii huomennakin, eikä ole kiire. Siis vähän sellainen koronakevään aikainen loputon putki, jossa kaikki on vaan sitä samaa eikä odotettavaa juuri ole. Ennen kun tiesin, että on pakko saada ruoka valmiiksi ennen kuin lapset tulevat, jotta ehdin olla heidän kanssaan. Sitten yhtäkkiä lapset olivatkin jo teinejä ja ilmoittivat että menevät mäkkäriin tai syövät kaverilla, tai ottivat itse välipalaa ennen kuin kiiruhtivat treeneihin. Olin ehkä vähän yksinäinenkin sitten, pitkä päivä olla yksin ennen kuin illalla kaikki tulevat kotiin. Kukkapenkissäkään ei enää viihtynyt samalla tavalla, kun sinne ei ollut ehdottomasti pakko mennä tänään.

Palasin oman alan töihin, jota voin tehdä suurilta osin etänä ja lisäksi voin ottaa omia projekteja siihen sivuun, jos siltä tuntuu. Helpotti todella paljon omaa olemista ja arkea, sain taas rytmistä kiinni ja elämä helpotti.

Kannattaa tehdä lapset isoilla ikäeroilla. On puuhaa pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen järjestely, tosin en elä pelkästään miehen rahoilla vaan oman perinnön ja pääomatulojen turvin myös. Enkä myöskään ole mikään hirmuinen kodinhengetär vaikka ruuanlaitosta ja leipomisesta tykkäänkin. Päivät kuluu puutarhan, vapaaehtoistyön, eläinten ja taideprojektien parissa. Eilen tein kellariin lisää omenahilloa ja putsasin pergolan. Olen myös miettinyt airbnbn perustamista. Pihalla on ulkorakennus, jonka voisi rempata ja kesäisin pitää tässä pientä all-inclusive tyyppistä majataloa, missä olisi vanhanajan henkeä. Kanoja pihalla jne. Noh, aina voi haaveilla. 

Noh, aina voi haaveilla. Muuten.. Omassa pihassa ei kannata pitää hostellia, turvallisuussyistä.

Kukaan mies ei myöskään ota naista rahan takia..

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen järjestely, tosin en elä pelkästään miehen rahoilla vaan oman perinnön ja pääomatulojen turvin myös. Enkä myöskään ole mikään hirmuinen kodinhengetär vaikka ruuanlaitosta ja leipomisesta tykkäänkin. Päivät kuluu puutarhan, vapaaehtoistyön, eläinten ja taideprojektien parissa. Eilen tein kellariin lisää omenahilloa ja putsasin pergolan. Olen myös miettinyt airbnbn perustamista. Pihalla on ulkorakennus, jonka voisi rempata ja kesäisin pitää tässä pientä all-inclusive tyyppistä majataloa, missä olisi vanhanajan henkeä. Kanoja pihalla jne. Noh, aina voi haaveilla. 

Mistäs sä niitä pääomatuloja saat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyytyä siihen? Legendaarisin kotirouva, jonka tunnen on lapseton, eikä myöskään tee kotitöitä. Poikkesin kerran heille kahville töistä palaavan miehensä kyydillä. Kun pääsimme vanhoille jätteille tuoksuvaan eteiseen, rouva huikkaa pölyisen viltin alta sohvalta; et rakas, viittis viedä niitä roskia, kun sulla on jo kengät jalassa?

Ap 😂

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyytyä siihen? Legendaarisin kotirouva, jonka tunnen on lapseton, eikä myöskään tee kotitöitä. Poikkesin kerran heille kahville töistä palaavan miehensä kyydillä. Kun pääsimme vanhoille jätteille tuoksuvaan eteiseen, rouva huikkaa pölyisen viltin alta sohvalta; et rakas, viittis viedä niitä roskia, kun sulla on jo kengät jalassa?

Rouva? Ja mieskö todellakin elätti? En usko.

Sitähän se on tehtävä, mistä palkkakin maksetaan. Avioeroahan voi hakea yksinkin.