Lue keskustelun säännöt.
Ovatko miltei kaikkien lapset lahjakkaita?
06.11.2013 |
Aina kuulee tutuilta ja muiltakin, kuinka lapset saavuttaneet vaikka mitä ja ovat lahjakkaita/hyviä harrastuksissaan. Täytyy myöntää, että hämää kyllä, kun omani eivät ole koskaan olleet hyviä missään, kuten en minä ja miehenikään. Parhaimmillaan keskinkertaisia. Joskus iskee kateus, vaikkei niin pitäisikään ajatella tai verrata omia muihin. Kun ei itsekään ole pärjännyt yhtään missään.
Muita samoin tuntevia.
Kommentit (35)
Olenkin miettinyt, että lapsuudenperheeni oli tuossa asiassa jännittävä. Toiselta vanhemmalta tuli perintönä taiteelliset taipumukset ja toiselta musikaaliset. Niinpä meistä kahdella on musiikin lahja (itse olen mm. esiintynyt konserteissa), yhdellä kuvataiteen ja kirjoittamisen (kirjoittanut useampia loistavia kirjoja), yksi taas on aivan järjettömän älykäs (testatusti) ja on pärjännyt sillä elämässään pitkälle, ja tämä sama on myös juossut lukuisia maratoneja ympäri maailmaa.
Koskaan eivät vanhemmat painostaneet mihinkään suuntaan, vaan antoivat meidän itse valita suuntamme elämässä. Luulen, että paljon vaikuttaa, että vanhemmat antavat lapsilleen runsaasti omaa aikaansa (sen sijaan että istuttaisivat tv:n tai tietokoneen ääreen) ja kannustavat siinä, mikä lasta kiinnostaa. Kuitenkaan mitään harrastuksia ei hankita, ellei lapsi itse halua niin. Eli ei päätetä etukäteen, että meidän Pirkostapa tuleekin mestariballerina, vaan annetaan lapsen rauhassa löytää se oma kutsumuksensa. Toisilla se on, toisilla ei.
Jokaisella meistä oli myös koulumenestys huippuluokkaa (lähes kympin keskiarvot), vaikka vanhemmat eivät siinäkään painostaneet. Meillä vain oli kiinnostusta ja ennen kaikkea AIKAA. Kodissa oli aina rento ilmapiiri eikä tarvinnut lentää harrastuksesta toiseen, vaan sai tehdä sitä mistä tykkäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana ja äitinä lähden siitä, että lähes kaikki ovat jollakin tavalla lahjakkaita. Lahjakkuus on siis aivan tavallista. :) Omista lapsistani olen huomanut, etten vanhempana välttämättä pidä heitä yhtä lahjakkaina kuin opettajat ja valmentajat näyttävät pitävän. Kyllä uskon, jos ammattivalmentaja sanoo, että lapseni on lahjakas. Jos lapseni saa tietystä asiasta monta kertaa erikoispalkintoja, on kai uskottava, että hän on ainakin jossain määrin lahjakas. Lahjakkuushan ei kuitenkaan yksinään riitä mihinkään. Työtä on tehtävä, jos haluaa hyväksi jalkapalloilijaksi tai pianistiksi. Tämän lapseni myös tietävät.
Usein tämä "lahjakkuus" on kovaa työtä. On toki totta, että osa ihmisistä on alkujaankin esimerkiksi fyysisesti ylivertaisia ja pystyvät pienellä treenillä asioihin, mihin toiset eivät koskaan pysty. Mutta tämähän on aivan normaalia.
Itse "en pärjännyt" koskaan missään hyvin, en koulussa saanut ikinä yli kasia mistään, olin urheiluharrastuksessa aina niitä penkinkuluttuja, enkä ole kaunis. En ole kuitenkin pitänyt itseäni huonompana ihmisenä kuin muitakaan. Omat lapsenikaan eivät ole vielä loistaneet missään, mutta onnellisilta vaikuttavat kyllä. Joskus ihmettelen, mikä siinä keskinkertaisuudessa niin hävettää tai se pelottaa.
Eli täältähän sen näkee: kyllä ovat. Jostain syystä av-palstalla on tavallista enemmän näitä "erittäin musikaalisia kympin oppilaita", joiden lapset ovat erityislahjakkaita vaikka urheilussa.
No ei ainakaan erityislahjakkaita. Meillä poika on lahjakas matematiikassa, mutta ei nyt mikään ihmeellinen ihmelapsi. Tyttärellä ei ole mitään erityisvahvuutta, sellainen tasainen kasin oppilas.
Sellainen olin itsekin, eikä minulla ole mitään vahvuuksia, mutta toisaalta ei mitään erityisiä heikkouksiakin. Esim. kouluaineissa pärjäsin kaikessa paitsi liikunnassa hyvin tekemällä kohtuullisesti työtä. Mutta mikään ei ole minulle ollut erityisen helppoa tai kiinnostavaa. Olen kuitenkin hankkinut itselleni akateemisen koulutuksen matemaattiselta alalta ja menestynyt urallani, vaikken ole mitnekään lahjakas, enkä kiinnostunutkaan erityisemmin siitä. Vain koska jotainhan ihmisen on tehtävä elääkseen ja minä mieluummin valkkaan siistin konttorityön kuin vaikka vuorotyön tai fyysisesti raskaan työn.
En minä tiedä mitä sitten tekisin sillä jos olisin jossain lahjakas. En oikein mitään. Toki jos olisi ihan äärimmäisen huippulahjakas, niin joo. Olisihan se hienoa olla vaikka olympiaurheilija, huippumuusikko tai tunnettu nero. Mutta niitä on harvassa, useimmat meistä on lopulta aika taviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas opettajana olen huomannut, että useimmat vanhemmat pitävät omaa lastansa erityisen lahjakkaana jossain asiassa. En halua vähätellä ketään, mutta tämä ei kyllä ole totuus. Lahjakkuushan tarkoittaa sitä, että syntymälahjana saanut jonkun aivan erityisen taidon, jossa päihittää kaikki muut ihmiset mennen tullen eikä tätä taitoa tarvitse juurikaan harjoitella.
Useimmat ihmiset ovat keskinkertaisia. Toki jokainen ihminen on jollain alueella parempi kuin jollain toisella alueella. Joku voi ymmärtää matikkaa mutta olla pihalla kädentaidoista. Joku toinen voi osata soittaa viulua hienosti mutta olla sosiaalisesti kömpelö. Joku kolmas voi olla heikko koulussa ja huono omaksumaan uutta tietoa mutta olla aivan ihana ihmisenä. Ja niin eteenpäin. Tätä omaa vahvuuttaan kannattaa jokaisen harjoittaa niin pitkälle kuin siivet kantavat ja yrittää kovasti tehdä työtä sen vaikeamman asian kanssa.
Varsinaisia lahjakkuuksia tulee hyvin harvoin vastaan. Itse olen 10-vuotisella urallani kohdannut vain kaksi erityisen lahjakasta oppilasta, joilla oli aivan erityinen taito. Toinen oli lahjakas eräässä urheilulajissa (hänestä varmasti kuulemme vielä), toinen oli lahjakas kielellisesti (oppi uusia kieliä hyvin helposti, suoritti nopeasti tenttaamalla englannin, ruotsin ja venäjän ja alkoi sitten tehdä itsenäisesti lukiotason kursseja ja sen jälkeen yliopistotason kursseja, siis yläkoulussa olleesaan; otti valinnaisaineikseen vielä ranskan ja espanjan, jotka upposivat kuin kuuma veitsi voihin).
No eniten melua itsestään pitävät ne joiden lapset on "tosi lahjakkaita" tai sitten näitä "erityislapsia" keskiverto normaaleja lapsia on tietysti eniten, mutta mitäs puhumista siinä on että mun lapsi on ihan ok. Ei todellakaan kaikki voi olla ykkösiä, jonkun on pakko olla myös kakkonen ja niillä muillakin sijoilla on aina joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:41"]
No eniten melua itsestään pitävät ne joiden lapset on "tosi lahjakkaita" tai sitten näitä "erityislapsia" keskiverto normaaleja lapsia on tietysti eniten, mutta mitäs puhumista siinä on että mun lapsi on ihan ok. Ei todellakaan kaikki voi olla ykkösiä, jonkun on pakko olla myös kakkonen ja niillä muillakin sijoilla on aina joku.
[/quote]
Eniten melua lapsistaan pitävät he, joilla on itsellään äärimmäisen huono itsetunto ja yrittävät päteä lapsensa kautta. On myös vanhempia, jotka eivät lapsensa taitoja tuo joka tilanteessa esille.
En valitettavasti pysty samaistumaan ap. sinuun. Meillekin kun on siunaantunut niitä lahjakkaita lapsia.
Ovat todella hämmästyttävän taitavia vinkumaan ja kitisemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:05"]
En valitettavasti pysty samaistumaan ap. sinuun. Meillekin kun on siunaantunut niitä lahjakkaita lapsia.
Ovat todella hämmästyttävän taitavia vinkumaan ja kitisemään.
[/quote]
Meillä on yksi lapsista kova inttämään. Hän tulee hyvin todennäköisesti väittelemään tohtoriksi.
mitä se lahjakkuus sitten on? omista lapsistani yksi pääsi peruskoulun läpi loistopaperein ja suoraan yliopistoon. itse ajattelen, että hän on älykäs, nopea oppimaan ja häneltä löytyy kiinnostusta tiettyihin asioihin ja niissä hän loistaakin sitten.
toiseksi vanhin lapsi ei oikein jaksanut innostua muusta kuin musiikista ja koulu meni heikommin. eipä hän kuitenkaan jaksanut musiikkiinkaan panostaa harrastusta pidemmälle, vaan kävi ammattikoulun, pääsi töihin, perusti perheen ja tuntuu nauttivan elämästään.
kolmanneksi vanhin on kehitysvammainen, jolla on kuitenkin kädentaitojen lahja. onneksi jotain sellaista, jossa hänkin saa kokea itsensä hyväksi.
neljänneksi vanhin ei oikein koskaan löytänyt itselleen sitä omaa juttuaan. pärjäsi koulussa keskinkertaisesti, mutta ei heti koulun jälkeen löytänyt mitään kiinnostuksen kohdetta. yritti pariakin opinahjoa ennen kuin löytyi se mieleinen. toivon, että hän nyt on sellaisella alalla josta pitää ja jossa viihtyy.
nuorimmat, kaksoset, ovat vielä alakouluikäisiä, joten heistä en osaa sanoa muuta kuin, että molemmat pärjäävät hyvin koulussa, mutta toista kiinnostaa ihan kaikenlainen liikunta enemmän, joten saa vähän heikompia numeroita. toinen taas istuisi vain nenä kirjassa kiinni ja huvittuneena muistelen omaa lapsuuttani, kun äitini tuskaili ainaista lukemistani. menee kuulemma silmät pilalle, jos liikaa lukee eikä ulkoile ollenkaan. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelliseen korjaus; peruskoulun ja lukion jne.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:05"]
En valitettavasti pysty samaistumaan ap. sinuun. Meillekin kun on siunaantunut niitä lahjakkaita lapsia.
Ovat todella hämmästyttävän taitavia vinkumaan ja kitisemään.
[/quote]
Meillä on yksi lapsista kova inttämään. Hän tulee hyvin todennäköisesti väittelemään tohtoriksi.
[/quote]
Meillä on niin monta lasta (kolme), että unohdin ihan tuon yhden. Meillä siis samalainen. Väittelee myös hyvin todennäköisesti tohtoriksi ja luultavasti aikaisemmin/nopeammin kuin sinun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:05"]
En valitettavasti pysty samaistumaan ap. sinuun. Meillekin kun on siunaantunut niitä lahjakkaita lapsia.
Ovat todella hämmästyttävän taitavia vinkumaan ja kitisemään.
[/quote]
Meillä on yksi lapsista kova inttämään. Hän tulee hyvin todennäköisesti väittelemään tohtoriksi.
[/quote]
Meillä on niin monta lasta (kolme), että unohdin ihan tuon yhden. Meillä siis samalainen. Väittelee myös hyvin todennäköisesti tohtoriksi ja luultavasti aikaisemmin/nopeammin kuin sinun lapsi.
[/quote]
Millainen "äiti" unohtaa yhden lapsistaan?
Minulle lapseni väittelynopeus on toisarvoista.
Ensiarvoisena yritän pitää hänet omassa mielessäni.
Ovat. Etenkin palstalaisten lapset. Oma lapseni on koulussakin palstalaisittain keskivertoa huonompi, kun keskiarvo on vaan 9,1.