Vaadinko lapsiltani liikaa?

Vaadit ihan liikoja, tuollainen aiheuttaa anoreksiaa ja mielenterveysongelmia. Anna lasten nauttia rennosti lapsuudestaan.

Kiitos teille! Oikeesti. Avasitte silmäni. Nyt kääntyy meidän perheessä uusi sivu.

Helpottaa todella. Nyt toki tuntuu pahalta, mutta lasken tunteja että pääsen kotiin töistä halaamaan pikkuisiani ja mikä tärkeintä, pyytämään anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 08:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 08:00"]

Kyllä vaadit liikaa. Tuon ikäinen ei todellakaan tarvitse muuta harjoitusta kuin ne tavalliset läksyt, ellei lapsella ole jotain oppimisvaikeuksia tms. Muuten riittää ihan sama tehtävämäärä kuin muillakin. Mä sain ala-asteella kaikista kokeista melkein kymppejä, en tehnyt juuri mitään niiden eteen. Sitten taas kaverini joka teki paljonkin hommia, sai aina jotain 6-7 arvosanoja. Hän ei koskaan ollutkaan mikään hyvä koulussa. Eli sanoisin, että jos niitä hyviä numeroita on tullakseen niin niitä kyllä tulee ilman hullua treeniäkin.

[/quote]

tarkoitan siis että sillä koenumerolla ei ole mitään merkitystä jos se on ulkoaopettelun tulos. Varsinkin jos se ulkoaopettelu on tehty äidin pakottamana. 

[/quote]

Just näin. Työelämässä näkee paljon näitä ulkoaopettelijoita, jotka kyllä suorittavat sertifiointitestit ihan nätisti kuin vettä valaen, mutta kun pitäisi samaa asiaa soveltaa käytännön työhön, niin sitten ei enää osatakaan. Mutta sertifikaattipaperi on kourassa toisin kuin jollain alansa huipputaitajalla, joka ei vaan osannut niitä jokaista vaadittua nippelitietoa ulkoa sertifiointitestissä.

Nämä ulkoaopettelijat meidän alalla (IT) ovat pääasiassa intialaisia, eihän mennä Suomessakin tuohon opiskelukulttuuriin, eihän?

minun veljeni oli aina loistava koulussa, minä en. Olen syntynyt laiskana ja vanhempien mielestä jokainen on itse vastuussa itsestään. Koulut meni tosi huonosti, koska en ikinä tehnyt läksyjä, hädintuskin pääsin lukiosta läpi.

Kannustus on ihana asia, samoin se että tuetaan toista, autetaan, yhdessä treenataan, iloitaan hyvistä numeroista. Tästä kaikesta jäin paitsi.

Tietenkin ihminen on vastuussa omista teoistaan, mutta pientä potkua olisin kaivannut minäkin.

Lasten preppaaminen ei tarkoita sitä, että päntätään kotona ja että tehdään ylimääräisiä tehtäviä harjoituksen vuoksi. Vanhempi voi prepata lasta läksyjeneon ulkopuolella siten, että on perillä siitä mitä koulussa on viime aikoina opiskeltu ja juttelee niistä asioista lapsen kanssa. Jos yltissä on ollut liikennejuttuja, niin yhdessä pyöräillessä puhutaan etuajo-oikeuksista ja väistämisvelvollisuuksista. Me juuri joku aamu aamupuurolla laskettiin, että minkä verran lapset on pyöräilleet koulumatkoja syksyn aikana. Käytetiin kertotauluja, joita lapsi on päntännyt.

Englannin sanoja voi jutella vaikka ruokapöydässä, kun lapsella on ollut sanoina ruoka-aineita. Meillä isä aina esittää tyhmää eikä muista mitä jonkin on englanniksi ja lapsi sitten pääsee pätemään. Opetellaan ehkä jokin uusi sanakin ja nauretaan, kun kaksivuotiaskin oppii sanomaan sen melkein oikein.

Preppaaminen ei siis ole pänttäämistä vaan sitä, että yhdistetään asiat tavalliseen elämään, käytetään opittuja taitoja käytännössä. Olennainen osa preppaamista on myös ulkoilu, liikunta, jumpat, leikit. Niissä aivot aktivoituvat niin, että ne toimivat oppimisen kannalta paremmin. Koulumatka kävellen tai pyörällä herättää aivot koulupäivään ja kotimatka virittää ne läksyjä varten. Ennen läksyjä ei kannata päästää lasta telkkarille tai tietsikalle, sillä nuo jähmettää aivot tehokkaasti.

Tämän tyyppiset jutut on koulutyön tukemista, ei pänttäämiseen pakottaminen. Toki sitäkin läksyjen tekemiseen kuuluu, sillä ei kertotauluja tai enkun sanoja opi pänttäämättä. Mutta se läksyjen pänttääminen riittää kyllä, ylimääräistä ei tarvita. Kokeeseen lukeminen on erikseen, mutta siihenkin riittää kohtuus. Ei meilläkään matikan kokeisiin lueta tai harjoitella (paitsi kertotaulut), lukuaineet luetaan kerran läpi, enkun sanat kyllä täytyy opetella ennen koetta.

Ja tietysti vanhemmat saavat osallistua muutenkin kuin noilla huomaamattomilla preppauksilla, joilla koulutyö sulautetaan arkeen. On oikein hyvä, jos lukuaineissa vanhempi ehtii kuulustella lapselta koealueen. Ja enkun sanojen lukeminen on usein helpompaa ja tehokkaampaakin, jos vanhempi (tai isompi sisarus, kaveri) ehtii kysellä sanat. Ja muutenkin, jos lapsi haluaa kysyä jotain tai haluaa apua läksyissä, niin on hienoa, jos pystyy antamaan aikaa asialle.

Kiva lukea, että saatiin sua vähän heräteltyä. Siksihän sä aloituksen laitoitkin, kun itse halusit herättelyä! Tsemppiä sulle! Hyvä asia on se, että olet lastesi koulunkäynnistä kiinnostunut. Ne lapsethan ne vastakin riesa ovat koulussa, joiden vanhempia ei kiinnosta mitä lapset tekee, jotka ei tue lapsia ja lapset sitten riekkuvat tunnilla huomionkipeinä. Niitä on aika paljon.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 08:59"]

minun veljeni oli aina loistava koulussa, minä en. Olen syntynyt laiskana ja vanhempien mielestä jokainen on itse vastuussa itsestään. Koulut meni tosi huonosti, koska en ikinä tehnyt läksyjä, hädintuskin pääsin lukiosta läpi.

Kannustus on ihana asia, samoin se että tuetaan toista, autetaan, yhdessä treenataan, iloitaan hyvistä numeroista. Tästä kaikesta jäin paitsi.

Tietenkin ihminen on vastuussa omista teoistaan, mutta pientä potkua olisin kaivannut minäkin.

[/quote]

Hyvä kommentti. Ap on ehkä lähellä toista ääripäätä, sun vanhemmat on toisesta ääripäästä. Tosi monessa asiassa ääripääajattelu on aika .... no ... äärimmäistä.

Usein kultainen keskitie on paras.