Vaadinko lapsiltani liikaa?

Olihan tämä provo, olihan ??   :)  Jos ei, niin lapsiparat,  vaadit todella liikaa. Tottakai koulu pitää hoitaa kunnolla, mutta tuolla menolla lapsillasi on burn out ennenkuin ala-aste on ohi. 

No olet kyllä aika kamala minun mielestäni.. :( Tottakai lapsen onnistumisista saa ja pitääkin iloita, mutta itse olen omille samanikäisilleni sanonut, ettei aina voi onnistua yhtä hyvin ja että he ovat ihan yhtä rakkaita ja hyviä lapsia, vaikka tulisi huonompia koearvosanoja. Pääasia on että yrittää. Yleensä on tullut numeroita 8-10 haitarilla. olen itse lukion opettaja ja näen päivittäin, millaista elämää elävät sellaiset nuoret, joilla on kovia paineita. Valitettavan usein he uupuvat, masentuvat, sairastuvat anorexiaan jne..

3 jatkaa. Meillä ei edes 4-luokkalaisen kanssa treenata kokeeseen mitenkäön ylettömästi. Yleensä tunti koetta edeltävänä iltana on riittänyt. Olen katsonut, että ymmärtää sen laskutyypin, mikä kokeeseen tulee ja lapsi laskee muutamia demolaskuja. 

Kuulostaa kamalalta. Aivan kuin oma äitini aikoinaan. Ei ollut ikinä tyytyväinen vaikka olin 9-10 oppilas. Vertasi heti mitä muut sai eli jos koetulos oli 10- ja kaverit sai 10 niin eipä tullut kehuja. 8 oli aivan ala-arvoinen ja sain haukut tai vähintäänkin suun mutristuksen ja kommentin, että ensi kerralla sitten paremmin. Sama jatkui ala-asteelta lukion loppuun. Voin kertoa, että ei ole lämpimät välit äitiini nykyisin... Muutin pois kotoa heti lukion jälkeen. Koskaan en tuntenut täyttäväni vaatimuksia (edes nykyisin vaikka on FM-tutkinto ja vakityössä, jossa menestyn; aina löytyy joku naapurin Liisan tytär, joka on lääkäri/juristi tms.).

On eri asia kannustaa ja panostaa lapsensa koulunkäyntiin, mutta älä vain mene sättimään lastasi jos hän toisinaan saa niitä seiskoja tai kaseja. Saat hyvänkin lapsen menettämään mielenkiintonsa koko asiaan ja pilaat suhteesi häneen.

Kyllä vaadit liikaa. Tuon ikäinen ei todellakaan tarvitse muuta harjoitusta kuin ne tavalliset läksyt, ellei lapsella ole jotain oppimisvaikeuksia tms. Muuten riittää ihan sama tehtävämäärä kuin muillakin. Mä sain ala-asteella kaikista kokeista melkein kymppejä, en tehnyt juuri mitään niiden eteen. Sitten taas kaverini joka teki paljonkin hommia, sai aina jotain 6-7 arvosanoja. Hän ei koskaan ollutkaan mikään hyvä koulussa. Eli sanoisin, että jos niitä hyviä numeroita on tullakseen niin niitä kyllä tulee ilman hullua treeniäkin.

Lapsi saatttaa jännittää kokeessa, koska hänen paras ei riitä vaan numero ratkaisee.

Minulla myös on koulussa hyvin menestyneitä lapsia, lukio-ikäisiä jo. Koulunkäyntiin on myös meillä panostettu, on autettu kokeisiin lukemisessa ja otettu koulu muutenkin huomioon lasten työnä. 

Mielestäni on todella huono idea "repiä peliverkkareitaan" satunnaisista huonoista koenumeroista. Jos jossain oppiaineessa alkavat numerot toistuvasti pudota kannattaa asiasta keskustella ensin sen lapsen kanssa jos lapsi on siinä iässä, että osaa keskustella. Jos asia ei tällä aukea voi ottaa yhteyttä opettajaan. Sieltä saat taatusti oikeaa tietoa mikä mättää. Aina voi pyytää tukiopetusta ja vaikka erityisopettajan huomiota jos jossain oppiaineessa ilmenee oppimisen vaikeutta.

Nimenomaan matematiikka on näitä aineita, jotka eivät ehkä helposti aukea pelkällä lukemisella ja sääntökirjojen tavaamisella. Kaikki eivät ole matetaattisesti lahjakkaita. 

Ota yhteyttä kouluun jos huomaat etteivät tulokset parane pariin kokeeseen. 

treenamisen sijaan kannattaisi keskittyä siihen että lapsi ymmärtäisi mistä on kysymys ja harjoitella käytännön esimerkein sitä opeteltavaa aihetta jotta lapsen innostus pysyisi. lapsen pitäis itte pystyä ottamaan vastuuta opiskelustaan. ittekseen saa sitten päntätä jos tahtoo. 

Mäkin mietin, että onhan tämä vitsi?

En tajua miksi vanhempien pitäisi panostaa lastensa koulunkäyntiin saatikka siellä oppimiseen. Se on koulun ja lapsen itsensä tehtävä. Kotoa saa eväät siihen, että kouluasiat pitää hoitaa kunnolla, mutta ei siihen vanhempaa tarvita opettamaan ja vahtimaan.

Sen verran pitää vahtia, että oppivat tekemään läksyt, toisin sanoen jotain itsekuria pitää lapselle opettaa, ja että joihinkin kokeisiin pitää lukea. Ei välttämättä kaikkiin, esim matikan joko olet tunneilla/läksyinä oppinut, niin ei sitä tarvitse enää kokeisiin ala-asteella harjoitella.

Mien ihmeessä lapsen elämä menisi pilalle jos ei ala-asteella saa täysiä numeroita?? Ei ne kympit yläasteellakaan tai lukiossa takaa hyvää elämää. Elämän eväät tulee jostain ihan muualta.

t. luokan paras tyttö

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 08:00"]

Kyllä vaadit liikaa. Tuon ikäinen ei todellakaan tarvitse muuta harjoitusta kuin ne tavalliset läksyt, ellei lapsella ole jotain oppimisvaikeuksia tms. Muuten riittää ihan sama tehtävämäärä kuin muillakin. Mä sain ala-asteella kaikista kokeista melkein kymppejä, en tehnyt juuri mitään niiden eteen. Sitten taas kaverini joka teki paljonkin hommia, sai aina jotain 6-7 arvosanoja. Hän ei koskaan ollutkaan mikään hyvä koulussa. Eli sanoisin, että jos niitä hyviä numeroita on tullakseen niin niitä kyllä tulee ilman hullua treeniäkin.

[/quote]

tarkoitan siis että sillä koenumerolla ei ole mitään merkitystä jos se on ulkoaopettelun tulos. Varsinkin jos se ulkoaopettelu on tehty äidin pakottamana. 

ap:n lapset vaikuttaa heikkolahjaisilta, kauhea työmäärä tuloksiin nähden. mun vanhemmat vaati niitä kymppejä ilman mitään yhteisopiskeluja, onnistui.

Nyt kannattaisi varmaan lopettaa se jatkuva panostus lasten koulunkäyntiin, jonka jälkeen tulee esiim lastem todellinen osaamistaso.p

voit kyllä repiä ne pelihoususi kahteenkin kertaan. Lapselle et voi kuitenkaan suuttua, vaan pelkästään itsellesi. jos lapsi on tehnyt ahkerasti läksynsä, harhoitellut sitä matikkaa ylimääräistä ja vieläpä harjoitellut kokeeseen, niin ainoastaan voit kehua lastasi yrittämisestä, sinnikkyydestä ja ahkeruudesta. Nämähän ovat erinomaisia taitoja, jotka karttuvat lähes ainaoastaan treenaamalla sitä yrittämistä, sinnikkyyttä ja ahkeruutta.

Miksi sitten sanoin, että voit repiä pelihoususi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että jos tuo koulumenestys on sinulle niin tärkeää, ettei _nykyinen_ numero 8 kelpaa, mikä lasketaan hyväksi arvosanaksi, niin voit syyttää täysin itseäsi. Joko olet valinut kumppanisi geenit väärin  ja/ tai  olet jatkanut omia huonoja matemaattisia geenejäsi. Niin tai näin, itseäsi voit syyttää.

Työelämää ajatellen on monesti parasta, ettei ole tottunut pelkästään täydellisiin suorituksiin. Tärkeintä työelämässä on se, että osaa joistakin tehtäväsitä välillä mennä tarvittaessa siitä, mistä aita on matalin. Monessa työpaikassa tahti on ajoittain niin kova, että jos pyrkii vain ja ainoastaan täydellisyyteen, niin ei lopulta saa kovinkaan paljon aikaiseksi.

On hienoa, että panostat lasten koulunkäyntiin, mutta oletko miettinyt minkälaiset paineet asetat lapsillesi juuri noista numeroista? Kasi on hyvä, ihan jo loulunkin " mittareissa ". Relaa vähän, ja muista arvostaa lapsen panostusta, vaikka tulisikin " huono" numero.

Hei, KIITOS todella paljon vastauksistanne!

Tarvitsin juuri tuota. En tiedä miksi minusta on tullut tällainen. En itsekkään ollut mikään 10 oppilas, todellakaan. Nyt minusta vaan on tullut ihan kamala tiukkapipo ja vaatija. Vaatimalla vaadin liikoja.

Kiitos erityisesti sinulle, joka valaisit mitä tämä saa pitkässä juoksussa aikaan; paineita, burn outtia,anorexiaa ym ym.

Aloitan muutoksen jo tänään. Minun on pakko tajuta muuttua,lasteni parhaaksi.

Toivottavasti en ole pilannut vielä mitään. Enhän?? :(

Surullista on nähdä opettajana niitä lapsia, joita prepataan niin paljon, että kokeet alkavat jännittää ja tulokset heiketä. Samalla katoaa lapsen oma oppimismotivaatio, kun ulkoinen vanhemman miellyttäminen tulee tilalle.

Lapsesi eivät ole täällä sinua miellyttämässä, vaan omaa elämäänsä elämässä. Auta tarvittaessa, mutta älä vie heiltä omaa vastuuta koulunkäynnistä ja aseta pärjäämisehtoja hyväksynnällesi.

Et sinä vielä ole mitään pilannut. Ala-asteelta ei jää pysyviä traumoja varsinkaan jos asiasta keskustellaan. Voithan muuttaa kurssia jatkamalla preppaamista mutta korosta oppimista ja innostusta eikä niitä koenumeroita. Itse sain välillä kutosiakin ala-asteella mutta ei se menestystä myöhemmin estänyt :P

Asenne, oppimiskyky ja kotoa peritty palo sivistykseen ratkaisevat menestyksen, jatkossa painota kodin tukea; olet paitsi preppaaja, myös rakastava äiti joka ei keskity numeroihin todistuksissa.

Koulu on vain koulu. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Näitä ovat muun muassa rakastava ja lämmin ilmapiiri kotona, hyvä itsetunto, kyky empatiaan ja sosiaalisiin taitoihin sekä monipuolinen ajattelukyky. 

Luokanpettajana tuntuu pahalta ajatus, että joku 4. luokkalainen pänttäämällä pänttää matikan kokeisiin vanhemman johdolla. Ei koenumerot niin tärkeitä ole, että niistä muodostuu lapsen tärkein tehtävä. En myöskään pidä ajatuksesta, että koulu on työtä. Ei lapsella saa olla aikuisen vastuuta, sillä hän ei ole aikuinen. Toki ennen koetta on hyvä kerrata ja miettiä niitä asioita, jotka ovat vaikeimpia.

Itse yritän opettajana motivoida lapset kiinnostumaan ja innostumaan ja kehittämään omia ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta. Jo pienenä aloitettu valtava painostus hyviin arvosanoihin tappaa luovuuden kun virheisiin ei ole varaa.

Mieheni on tällainen lapsi, jonka vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä kuin 10. Mies on kyllä kouluttautunut ja hyvässä työssä, mutta väitän, että hän olisi samassa tilanteessa, vaikka vanhemmat olisivatkin laskeneet rimaa. Sen sijaan mieheni on todella ankara itseään kohtaan. Hän ei siedä epäonnistumisia ja suhtautuu niiden kautta itseensä negatiiviseksi. On ollut aikamoinen työ tässä 15 yhteisen vuoden aikana, että olen saanut hänet suhtautumaan virheisiin rennosti ja elämään kuuluvina tosiasioina. 

Tässä se taisi tulla, ap ei ole itsekään kympin oppilas, joten ehkä hänen preppaamisensa ei ole riittävän laadukasta eikä lapsilla myöskään ole luontaista lahjakkuutta perittynä. Ap, on hienoa että olet kiinnostunut. Auta ja tsemppaa lapsia ylittämään itsensä ja pääsemään parhaaseensa, sillä ei ole väliä, onko se paras sitten kasi vai kymppi. Ja keskittäkää paukut siihen, missä on luontaista lahjakkuutta ja innostusta (musiikki, liikunta, kuvis, kirjallisuus, järjestöt tms).

Ap, minkälainen kulumenestys sulla oli aikoinaan? Kuulostaa siltä, ettet ole itse menestynyt koulussa eikä sinulla siksi ole oikein ajatustakaan miten sitä menestystä saavutetaan. Nyt kuitenkin haluat lapsillesi parempaa.

Tarkoitushan sulla on hyvä, mutta keinot huonot.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 07:49"]

Hei, tarvitsen apua!

Minulla on kaksi kouluikäistä lasta, alakoulussa. 4. ja 2. luokkalaisia. Olemme panostaneet kouluun todella paljon. Teemme paljon extraa ja harjoittelemme matikkaa ym päivittäin. Vanhin lapseni on saanutkin todella hyviä numeroita, ysiä ja kymppiä. Nyt on tullut pari kasilla alkavaa ja olen repimässä pelihousujani.

Poikani sai eilen matikan kokeen jonka pisteet olivat 22/30. Oltiin treenattu paljon. Mielestäni todella huono, siihen työhön nähden mitä oltiin tehty.

Olenko vaan sekoamassa. Vaadinko lapsiltani kohtuuttomia? Haluan vain että he menestyvät tulevaisuudessa. Saavat hyvät opiskelupaikat ja menestyksekkäät ammatit.

Olenko ihan kamala äiti. Tuntuu että 8 on surkea numero, enkä halua että lapseni alkaa vedellä niitä enemmänkin. :(

Mitä minun pitäisi tehdä/ajatella?

[/quote]

Tuolla ylenpalttisella vaatimisella voit myös tehdä hallaa lapsillesi ja tukahduttaa täysin opiskelunhalut.

Meillä lapset on kasvatettu uteliaiksi ja heidän kanssaan on aina pelattu pelejä jotka vaatii esim matemaattista ja loogista ajattelukykyä (ihan tavispelejä siis), yksinkertaisimmillaan tuon ikäisten kanssa esim automatkoilla ajankuluksi tehty laskutoimituksia - mutta vain niin kauan kun se on ollut lapsista hauskaa hupia. Läksyt on tehty ja kokeisiin luettu - itse ilman vanhempia niin pitkälle kuin mahdollista.

Kaikki ovat viihtyneet hyvin koulussa ja olleet erittäin aktiivisia - me vanhemmat olemme tukeneet sivusta emmekä koskaan painostaneet. Esim 3. lapsemme oli niin ahne koululle että teki 1. luokan keväällä jo 3. luokan tehtäviä! Nyt tuo samainen tekee maisterinopintoja ulkomailla:D

Mutta - en ole koskaan vaatinut tiettyä numeroa kokeesta, meille on 7 ollut ihan yhtä hyvä kuin 10:kin. Kokeen virheet on katsottu yhdessä ja sen jälkeen niistä ei ole puhuttu eikä koskaan olla moitittu numerosta. Loppupeleissä sillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, varsinkaan alakoulussa. Toki jos on tasaisen ok jo alaluokilla on helpompaa yläkoulussa.

16 puhuu asiaa!

Itselle (huono koulussa vaikkei älyssä mitään vikaa, nyt parhaimpien joukossa) pahin herätys abina oli koulukaverin itsemurha. Vanhemmat olivat sanoneet ettei alle 6 ällän ole kotiin tulemista. Ei sitten uskaltautunut edes osallistua vaan riisti hengen itseltään ettei vanhempien tarvitse hävetä....