Oletko koskaan joutunut nöyrtymään ja menemään sossuun?

27:Se on surullista, että toisissa perheissä sossuasiointi on ihan tavallista. =(

Kerran vuonna 93. Mies oli lomautettuna ja päivärahojen saaminen kesti 6kk! Mun palkka meni 100% lainan kuoletuksiin eikä ollut mitään rahaa elämiseen  3 lapsen kanssa. Kävin pyytämässä 20 mk ruokarahaa viikonlopulle mutta ehdottivat että myymme miehen vanhan auton (välttämätön töissä).

Sen jälkeen en ole pyytänyt mitään, enkä pyydä. Olen myös kieltänyt lapsiani suurimmassakaan hädässä alentumasta tuohon. Sossupummit ja mamut saa kaiken, me veronmaksajat maksamme. Olenko rasisti - kyllä tuon kokemuksen jälkeen.

Olen, noin 20 vuotta sitten. Jouduin irtisanotuksi, eikä työnantaja maksanut minulle kuuluvaa irtisanomisajan palkkaa, lomarahoja ym. 

Selitin asiani ja sosiaalityöntekijä katsoi tilanteeni siinä aikaa varatessa ja totesi, että olen oikeutettu väliaikaiseen tukeen. Sovimme ajan, jolloin menisin lippulappuineni käymään. 

Myöhemmin sain puhelinsoiton virastosta toiselta työntekijältä ajan vaihtamiseksi, kanssani asioinut työntekijä oli jäänyt burnout -lomalle. Uusi työntekijä sitten ilmoittikin yhtäkkiä, etten olisikaan oikeutettu tukeen ja esitti todella loukkaavia kommentteja perheeseeni liittyen. Puhe loukkasi todella paljon ja sanoinkin, etten hae tukea. Tämä taisi olla tarkoituskin.. osui ja upposi.

Lainasin lyhennyksiin rahaa sukulaisilta. Palkkasaatavatkin sain lopulta Palkkaturvasta korkojen kera, mutta aikaa siihen kului. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun sen puljun ovea kolkuttelen. Hirvittävän epäoikeudenmukainen systeemi, jos tuen saantiin vaikuttaa sos.työntekijän persoona. Läpinäkyvyyttä kaipaisin, kuka milloinkin on oikeutettu tukeen. Joskus voi aivan tavallinenkin ihminen joutua tilapäiseen ahdinkoon, tai vaikka pidempiaikaiseenkin, ihan omista tekemisistään riippumatta.

Tästä on nyt toki aikaa jo, toivottavasti ei toimi nykyään samalla tavoin.

Ei siinä minun kohdallani mitään surullista ollut vaan se oli aivan normaalia, arkielämään kuuluvaa asioiden hoitamista. En minä rahaa anonut, vaan kävin laittamassa kuljetuspalveluasiat kuntoon. Sossussa asioimistahan sekin on. :)

27

aivan ok...samanlaista asiointia kuin muussakin virastossa. 

mitä häpeämistä siinä on?

parempi näin vaikka hoitaa asiat kuin jättää ne hoitamatta.

Tähän viestiin ei tule vastauksia siksi, että moni av-mamma ei ajattele sossussa käymisen olevan mitenkään häpeällistä...

Moni valitettavasti kokee, että heillä on siihen oikeus.

Olen myös saanut kotikasvatuksen, jonka mukaan sossussa ei käydä. Se on vain äärimmäisen köyhiä varten ja silloinkin nöyryyttävää ja viimeinen vaihtoehto. Toivottavasti ei koskaan tarvitse.

Olen, nuorena. Muutin pois kotoa heti lukion jälkeen ja menin työharjoitteluun, koska en tiennyt vielä mihin jatkaisin. Työmarkkinatuki ei yksin kattanut kaikkia kuluja joten jouduin käymään sossussa. En kyllä silloin kokenut sitä mitenkään häpeällisenä, kun opettelin pärjäämään yksin.

Joskus nuorena 90-luvun alussa kun oltiin opiskelijoita. Oli joku hässäkkä että joku tuki myöhästyi, tmv ja jouduttiin yhden kerran menemään sossuun että saatiin vuokra maksettua. Saatiin ihan asiallisesti apua eikä ole tarvinnut koskaan sen jälkeen sieltä apua kysyä. En kokenut sitä mitenkään nöyrtymisenä tai häpeänä silloin enkä nytkään.

Minä olen myös joutunut sossussa käymään nuorena, kun olin päässyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, siihen asti olin asunut kotona. Yh-äitini oli tuolloin työttömänä eikä olisi muuten ollut varaa ostaa opiskelukämppään mitään kalusteita yms. Sain yhden kuukauden toimeentulotuen verran "muuttoavustusta". Kyllä hävetti mennä sossuun itkemään, kavereille en todellakaan kehdannut kertoa. Näin jälkeenpäin ajateltuna eihän siinä mitään noloa ole, pääsinpä opiskelemaan ja sain hyvän ammatin, toivottavasti ei tarvitse toista kertaa sossun luukulle mennä :)

Olen hakenut sossusta rahaa joskus nuoruudessa. Ei se nyt välttämättä mikään mielyttävä kokemus ollut mutten kyllä tuntenut itseäni nöyryytetyksikään. Olen maksanut veroja 27 vuotta. Uskoisin että sillä tuli kuitattua yksi reissu sossuun.

Opiskeluaikoina ilman kesätöitä (90-luvun alun lama).... ei mitään muuta mahdollisuutta saada vuokraa ja ruokaa maksettua. En pitänyt mitenkään nöyryyttävänä, siksihän meillä se viimeinen sosiaaliturva on. "Oma" sossutäti oli jopa varsin mukava.

Joskus 18-vuotiaana. Asuin yksin ja kävin iltalukiota. Iltalukio ei kuulunut opintotuen piiriin joten en saanut mitään tukia. Lukion loppuun sain siis toimeentulotukea. Eikä se silloin kyllä miltään nöyrtymiseltä tuntunut.

Opiskeluaikana kesällä, kun en saanu opintotukea ja töitä oli "vaan" heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Pari vuotta sitten, kun loppui työsuhde ja ennen kuin korvaukset juoksi. Samaan syssyyn avioero. Ei hävetä kuulkaa yhtään. Toimeentuloon on jokaisella OIKEUS ja sitä saa käyttää.

Olen. 

Kyllä sen kesti, kun tiesi ettei siitä tule joka kuukausi tehtyä, vaan oli tarve akuutille avulle.

Kävin sossussa n. 7 vuotta kotoa muutettuani nuorena aikuisena. Ei hävettänyt, vaikka en ylpeäkään ollut. Opintotuki ei riittänyt kaikkeen, töissä en pystynyt lisäksi käymään, kun ei mielenterveys kestänyt. Välillä olin pitkillä sairauslomilla. Vasta n. 25 vuotiaana sain "elämästä kiinni" (kiitos terapian) ja nyt olen maksellut jo toistakymmentä vuotta veroja - niitä maksan mielelläni kun olen itsekin tulonsiirtojen avulla selvinnyt kunnialliseen elämään. Jos terveyteni riittää, teen töitä vielä eläkkeelläkin jonkin verran, ja toivon, että pystyn auttamaan omia lapsiani elämän alkuun vähän mukavammin kuin mitä se omalla kohdallani kävi.

En todellakaan kannata sossutukien pienentämistä ja kepin lisäystä. Noilla minimaalisilla rahoilla saa todella olla kekseliäs että selviytyy arjesta - silti mitään ylimääräistä ei voi koskaan ostaa. Ei ole järkeä ajaa ihmisiä liian ahtaalle ja rikollisiin puuhiin, vaan auttaa elämän alkuun kunniallisesti. Olen ihan varma, että suurin osa sitä sossuasiakkaistakin haluaa, mutta mahdollisuudet ovat huonot. Moni muuten käy töissäkin, mutta pienipalkkaiset osa-aikatyöt eivät varsinkaan perheelliselle riitä.

On todella kallista, jos nuorena elämässään vaikean polun kautta menevät menetetään kovan kohtelun seurauksena lopullisesti "tuottamattomiksi". Apua kannattaa antaa ihan itsekkäistäkin syistä - on parempi että mahdollisimman kerryttää verotuloja vielä siinä vaiheessa kun itse on eläkkeellä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:14"]

Kävin sossussa n. 7 vuotta kotoa muutettuani nuorena aikuisena. Ei hävettänyt, vaikka en ylpeäkään ollut. Opintotuki ei riittänyt kaikkeen, töissä en pystynyt lisäksi käymään, kun ei mielenterveys kestänyt. Välillä olin pitkillä sairauslomilla. Vasta n. 25 vuotiaana sain "elämästä kiinni" (kiitos terapian) ja nyt olen maksellut jo toistakymmentä vuotta veroja - niitä maksan mielelläni kun olen itsekin tulonsiirtojen avulla selvinnyt kunnialliseen elämään. Jos terveyteni riittää, teen töitä vielä eläkkeelläkin jonkin verran, ja toivon, että pystyn auttamaan omia lapsiani elämän alkuun vähän mukavammin kuin mitä se omalla kohdallani kävi.

En todellakaan kannata sossutukien pienentämistä ja kepin lisäystä. Noilla minimaalisilla rahoilla saa todella olla kekseliäs että selviytyy arjesta - silti mitään ylimääräistä ei voi koskaan ostaa. Ei ole järkeä ajaa ihmisiä liian ahtaalle ja rikollisiin puuhiin, vaan auttaa elämän alkuun kunniallisesti. Olen ihan varma, että suurin osa sitä sossuasiakkaistakin haluaa, mutta mahdollisuudet ovat huonot. Moni muuten käy töissäkin, mutta pienipalkkaiset osa-aikatyöt eivät varsinkaan perheelliselle riitä.

On todella kallista, jos nuorena elämässään vaikean polun kautta menevät menetetään kovan kohtelun seurauksena lopullisesti "tuottamattomiksi". Apua kannattaa antaa ihan itsekkäistäkin syistä - on parempi että mahdollisimman kerryttää verotuloja vielä siinä vaiheessa kun itse on eläkkeellä.

[/quote]

Miten sinä et joutunut ottamaan opintolainaa opiskeluaikana, kun me kaikki muut jouduimme niin tekemään? Sosiaalitoimi ei myönnä mitään avustuksia ennen kuin kaikki lainat on nostettu...

Onko ihminen jotenkin huonompi, jos ei tajua tuntea häpeää ja nöyryyttä hakiessaan apua sossusta? Onko se huono asia, jos siinä tilanteessa käyttää energian kiperästä tilanteesta selviämiseen, eikä siihen, että häpeilee ja nöyristelee ja miettii siis mitä muut asiasta ajattelevat? Mielestäni siinä tilanteessa nimenomaan pitää keksiä keinoja selvitä tilanteesta, eikä meikata poskille poskipunaa, jotta naapuritkin tietäisivät, että tuo se sentään tajuaa hävetä.

2 olisi pitänyt pyytää pankista lyhennysvapaata ja laskettaa perheen tulot ja menot sen jälkeen, lainan lyhennys on omaisuuden kartuttamista ja sitä ei lasketa menoeräksi. Itse sain työttömäksi jäätyäni 2 kk tukea, koska työttömyyskassan käsittelyaika oli niin pitkä, eivät velvoittaneet myymään asuntoa eikä autoa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:36"]

2 olisi pitänyt pyytää pankista lyhennysvapaata ja laskettaa perheen tulot ja menot sen jälkeen, lainan lyhennys on omaisuuden kartuttamista ja sitä ei lasketa menoeräksi. Itse sain työttömäksi jäätyäni 2 kk tukea, koska työttömyyskassan käsittelyaika oli niin pitkä, eivät velvoittaneet myymään asuntoa eikä autoa.

[/quote]

Valitettavasti siihen aikaan ei tunnettu sanaa maksuvapaa!! Jos menit pankkiin ja sanoit ettet nyt puoleen vuoteen pysty oikein maksamaan lainaa ne irtisanoivat lainan ja se piti maksaa parin viikon sisällä kokonaan!! Näkee ettet ole edes elänyt sitä aikaa!!

Meillä tosiaan sanoivat miehelle että hänen pitää myydä auto saadakseen meille ruokarahaa, penniäkään emme saaneet edes lainaksi. Jos mies olisi myynyt auton hän ei olisi voinut mennä töihin (n 100kg työkalut kulki autossa) eli täysi mahdottomuus. Mutta eipä ollut paino-ongelmia kenelläkään kun ruokaa ei juuri ollut, onneksi lapset saivat ruuan tarhassa ja koulussa.