Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ikinä joutuneet repimään lasta väkisin jostain pois?
02.11.2013 |
Kun puhe ei tehoa. Tänään meillä kävi niin, että jouduin viemään lapsen väkisin eräästä tilanteesta pois, kun puhe ei tehonnut, useista kehotuksista huolimatta. Tartuin lapsen käteen ja revin pois. Lapsi riuhtaisi itsensä irti otteestani ja löi kaatuessaan päänsä seinään.
Minulle tuli kauhea tunne, kun tiedän aiheuttaneeni kolhun hänen päähänsä (kuhmu takaraivolla). Lapsikin tietysti syyttää minua.
Kommentit (58)
Olen monet kerrat. En nyt tosin muista lähiaikoina joutuneeni tekemään moista... Onneks. Taitaa nykyään pelkkä varotus riittää "Jos et nyt tule, niin kannan sut väkisin." Lapsi 3,5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:13"]
En ole koskaan joutunut. Toisaalta meillä lapset tietävät, että sanon vain kerran ja sitten toimitaan. Mitään useita kehotuksia ei koskaan tule.
[/quote]
Joo kyllä mäkin haluaisin että jotain tapahtuisi sen ekan käskyn jälkeen, mutta aina näin ei ole. Ei varmaan teilläkään aina ole ollut?
Ap
[/quote]
Meillä ei koskaan tule sitä toista käskyä, siksi jo ensimmäistä totellaan. Ihan alusta alkaen! Lapset tietävät, että äitiin voi luottaa eli kun sanon, että nyt lähdetään, niin tartun samantien käteen ja sitten mennään. En koskaan huutele sohvalta uudestaan ja uudestaan vaan menen itse paikalle ja aikaansaan toiminnan, jos lapsi itse ei toimi.
[/quote]
Aikaansaat toiminnan? Eli ellei lapsi vaikka ensimmäisellä kehoituksella tule vaikka puistosta pois, otat kädestä kiinni tai kannat pois, vai miten Aikaansaat, jos puhetta ei kerran usko?
Jos lapsi pitää kiinni jostain ja väkisin viet pois, niin Yhtälailla repimistähän tuokin on, vaikka onnistuisikin tekemään sen niin, ettei lapsi satuta itseään.
Ole armollinen itsellesi. Naita asioita tapahtuu valitettavasti joskus, myos on ollut meilla niin, ja jos on jotain vastaavaa tapahtunut, morkkis on ollut valtava. Ala anna lapsen syyttaa koska se lisaa vain lisaa pokkoa pesaan. Meilla nelja lasta, ja valitettavasti lapsemme eivat aina kayttaydy enkelimaisesti. Joskus sattuu ja tapahtuu, mutta myos taatusti tulevaisuudessa raahaan pois jos tilanne vaatii. Leuka pystyyn! Aidit eivat ole ihme koneita jotka jaksavat loputtomasti. Tsemppia seuraavaan hermoja raastavaan tilanteeseen.
Niin tuttua! Ja normaalia lapsiperheessä! :)
Aikani itse tein kuten tuo yksi, ensimmäisestä sanomisesta poikki. Mutta p*skat se meillä auttanut. Meillä alkoi auttamaan se, että tosiaan kolmannella kerralla. Jokainen lapsi (meillä) on tarttenut sen ajan. Kaksi kertaa sanon, kolmannella kerralla jos ei tottele, silloin mennään. Mutta nämä tottelee sitä kolmatta käskyä. Ovat saaneet siihen mennessä jo tottua ajatukseen.
Nykyään isoimmalle riittää se yksi kerta.
Ja ps. Kädestä kiinni pitäminen EI ole väkivaltaa. Se tilanne kun sä menet ottamaan lastasi kädestä kiinni, sanot että nyt mennään ja siinä vaiheessa lapsi päättääkin tehdä asiat ihan toisin, ennen kuin ehdit edes tajuta, mukelo on tehnyt jotakin. Vetää itsensä jäykäksi, veltoksi tms. Näitä tapahtuu eikä niitä kannata ottaa vakavasti kuten tuo yksi.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:28"]
lapselle annetaan kolme kehotusta, sitten haetaan pois jos ei toimi. Kannattaa pahoitella, että tuli kolhu, mutta ensi kerralla ehkä kannattaa totella niin ei tarvitse tulle repimään pois.
[/quote]
Näin meilläkin. Siis sanon, että äiti laskee nyt kolmeen. Toistan käskyn ja uhkauksen laskemisen yhteydessä. Kolmannella, jos ei tottele, toteutuan uhkauksen eli kannan pois tilanteesta. Hyvin tehokasta, nykyään kakkosen kohdalla tulee viimeistään tottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä vain. 4v tyttö on pahimassa uhmaiässä, monta kertaa saa kiskoa yläkerrasta alakertaan tai sohvalta eteiseen kun pitäisi lähteä esim. kauppaan!
ja sitten huudetaan itkien että "au! äiti(iskä nyt sattuu, pyydä minulta anteeksi!"
Järkyttävää! Kyllä aikuisen pitää hoitaa homma repimättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 01:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:13"]
En ole koskaan joutunut. Toisaalta meillä lapset tietävät, että sanon vain kerran ja sitten toimitaan. Mitään useita kehotuksia ei koskaan tule.
[/quote]
Joo kyllä mäkin haluaisin että jotain tapahtuisi sen ekan käskyn jälkeen, mutta aina näin ei ole. Ei varmaan teilläkään aina ole ollut?
Ap
[/quote]
Meillä ei koskaan tule sitä toista käskyä, siksi jo ensimmäistä totellaan. Ihan alusta alkaen! Lapset tietävät, että äitiin voi luottaa eli kun sanon, että nyt lähdetään, niin tartun samantien käteen ja sitten mennään. En koskaan huutele sohvalta uudestaan ja uudestaan vaan menen itse paikalle ja aikaansaan toiminnan, jos lapsi itse ei toimi.
[/quote]
Aikaansaat toiminnan? Eli ellei lapsi vaikka ensimmäisellä kehoituksella tule vaikka puistosta pois, otat kädestä kiinni tai kannat pois, vai miten Aikaansaat, jos puhetta ei kerran usko?
Jos lapsi pitää kiinni jostain ja väkisin viet pois, niin Yhtälailla repimistähän tuokin on, vaikka onnistuisikin tekemään sen niin, ettei lapsi satuta itseään.
[/quote]
Missä ihmeessä luki, että saan toiminnan aikaan repimällä tai väkisin?
Ulkona kerron lapselle, että 15 min kuluttua lähdetään pois, ehdit vielä rakentamaan sitä autoreittiä. Myöhemmin sanon, että 5 min kuluttua lähdetään pois, nyt on aika kerätä tavarat paikalleen. Hieman myöhemmin sanon, että 2 min kuluttua lähdetään, tavarat paikalleen. Ja sitten sanon, että nyt on aika lähteä, sanon sen ja tartun kädestä kiinni sen merkiksi, että mennään yhdessä. Ei repimistä, ei riuhtomista vaan aktiivista toimintaa. Sen 2 min kohdalla olen tietysti varmistanut, että tavarat kootaan matkaan mukaan, joten lapselle on tullut erittäin selväksi, että lähdetään.
Lapseni tietävät, että lähdetään. Ei heillä ole mitään järkeä ryhtyä uhmaamaan tai kiemurtelemaan sellaisessa tilanteessa, joka on yhtä itsestäänselvä kuin se, että yötä seuraa aamu. He eivät huuda, heittäydy maahan tai riuhdo, joten minun ei tarvitse kantaa, repiä tai roikottaa kädestä. Jos lapsi ei ota omatoimisesti askelta kohti kotia, ymmärtää hän minun kädestäottamisestani, että aha, nyt se askel otetaan, turvallisesti käsi äidin kädessä. Yhdessä.
Olen huomannut, että nämä riuhtojavanhemmat eivät puhu lapsilleen jaan repivät kädestä ja antavat lapsen itkeä kivusta. Paras oli kaupassa näkemäni tapaus, jossa isä onnistui kädestä ylös nostamalla saamaan lapsensa olkapään sijoiltaan, jolloin lapsen käsi jäi luonnottomassa asennossa roikkumaan. Lapsi huusi kivusta aivan kamalasti, isä ei sanonut sanaakaan. Nähtävästi siitä tuli ensiapureissu, jossa isä kertoi lääkärille, että lapsi oli kiipeilytelineessä ja näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joudun, joskus monta kertaa viikossa. Tilanteet näyttävät aika hurjilta kun lapsi tempoilee vastaan. Mun lapseni on sentään jo 6-vuotias, mutta joudun silti kantamaan tilanteista pois. Kädestä taluttaminen ei riitä koska menee veteläksi enkä viitsi kädestä roikottaa.
Viimeksi tänä aamuna vedin lapsen sängyn alta, kun olimme lähdössä ulos. 3,5 vuotias ja toisinaan ihanan uhmainen. Ketään ei satutettu, mutta ulos lähdettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin revin 1-vuotiaan irti mun hiuksista, kännykästä, lautasesta, milloin mistäkin... ;)
Miehen 4v:n joudumme useinkin ottamaan jostain väkisin. Viimeksi tänä aamuna hän heittäytyi maahan eikä vain halunnut kävellä. Oli vähän pakko mennä eteenpäin koska muilla oli nälkä (piti käydä kaupan kautta ja sitten vasta syömään), joten mies sitten veti poikaa kädestä eteenpäin. Mitä muita vaihtoehtoja on? Siellä se makaisi maassa/laskisi liukumäkeä/katsoisi telkkaria/mitä vain maailman tappiin asti, eikä puhe auta yhtään. Ei auta ennakointi eikä mikään muukaan. Lähes aina on pakko ihan kädestä pitäen viedä.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 10:05"]
Järkyttävää! Kyllä aikuisen pitää hoitaa homma repimättä!
[/quote]
Kerrotko miten? Kun yrittää puhua 4-vuotiaalle joka ei kuuntele pätkääkään, niin mitä siinä voi tehdä? Elämässä on tilanteita kun on vain pakko lähteä johonkin tai liikkua eteenpäin. Ei voi koko porukka jäädä odottelemaan, koska arvon nelivuotias suvaitsee liikuttaa jalkojaan. Puhe ei auta, koska lapsi ei yleensä yksinkertaisesti kuuntele. Vaikka hänelle sanotaan, että kohta mennään, no niin nyt mennään, alapa tulla, nyt mennään, niin ei mitään vaikutusta. Ei vain tule. Vaihtoehtona on joko kantaa tai sitten repiä kädestä eteenpäin. Meillä käytetään jälkimmäistä koska muuten saisi aina olla kantamassa. Sellaista se uhmaikä on!
- 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33, no esimerkiksi se, että kaupassakäynnit hoidetaan järkevästi. Kiertävä ruokalista ja kauppareissu kerran viikossa.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 01:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 23:13"]
En ole koskaan joutunut. Toisaalta meillä lapset tietävät, että sanon vain kerran ja sitten toimitaan. Mitään useita kehotuksia ei koskaan tule.
[/quote]
Joo kyllä mäkin haluaisin että jotain tapahtuisi sen ekan käskyn jälkeen, mutta aina näin ei ole. Ei varmaan teilläkään aina ole ollut?
Ap
[/quote]
Meillä ei koskaan tule sitä toista käskyä, siksi jo ensimmäistä totellaan. Ihan alusta alkaen! Lapset tietävät, että äitiin voi luottaa eli kun sanon, että nyt lähdetään, niin tartun samantien käteen ja sitten mennään. En koskaan huutele sohvalta uudestaan ja uudestaan vaan menen itse paikalle ja aikaansaan toiminnan, jos lapsi itse ei toimi.
[/quote]
Aikaansaat toiminnan? Eli ellei lapsi vaikka ensimmäisellä kehoituksella tule vaikka puistosta pois, otat kädestä kiinni tai kannat pois, vai miten Aikaansaat, jos puhetta ei kerran usko?
Jos lapsi pitää kiinni jostain ja väkisin viet pois, niin Yhtälailla repimistähän tuokin on, vaikka onnistuisikin tekemään sen niin, ettei lapsi satuta itseään.
[/quote]
Missä ihmeessä luki, että saan toiminnan aikaan repimällä tai väkisin?
Ulkona kerron lapselle, että 15 min kuluttua lähdetään pois, ehdit vielä rakentamaan sitä autoreittiä. Myöhemmin sanon, että 5 min kuluttua lähdetään pois, nyt on aika kerätä tavarat paikalleen. Hieman myöhemmin sanon, että 2 min kuluttua lähdetään, tavarat paikalleen. Ja sitten sanon, että nyt on aika lähteä, sanon sen ja tartun kädestä kiinni sen merkiksi, että mennään yhdessä. Ei repimistä, ei riuhtomista vaan aktiivista toimintaa. Sen 2 min kohdalla olen tietysti varmistanut, että tavarat kootaan matkaan mukaan, joten lapselle on tullut erittäin selväksi, että lähdetään.
Lapseni tietävät, että lähdetään. Ei heillä ole mitään järkeä ryhtyä uhmaamaan tai kiemurtelemaan sellaisessa tilanteessa, joka on yhtä itsestäänselvä kuin se, että yötä seuraa aamu. He eivät huuda, heittäydy maahan tai riuhdo, joten minun ei tarvitse kantaa, repiä tai roikottaa kädestä. Jos lapsi ei ota omatoimisesti askelta kohti kotia, ymmärtää hän minun kädestäottamisestani, että aha, nyt se askel otetaan, turvallisesti käsi äidin kädessä. Yhdessä.
[/quote]
Mielenkiintoista. Ilmeisesti sun lapsilla ei ole ollut kovin rajua uhmaikää? Tähän toki vastaat että uhmaiät oli suoraan helvetistä, mutta sinä vain olet mainio kasvattaja. Tiesitkö, että lapsia on erilaisia? Toisia auttaa tuollainen ennakointi, toiset jäävät silti maahan huutamaan kun haluavat jatkaa leikkiä.
34, miksi teidän pitää liikkua koko porukkana?? Miksi nälkäisen lapsen pitää jaksaa kävellä juuri silloin kauppaan? Meillä laitettiin ruoka aina niin, että ulkoilun jälkeen pääsi suoraan kotiin ruokapöytään.
En ikinä.
Tosin minulla ei ole lapsia, joten jos noin tekisin jonkun lapselle, se tulkittaisiin pahoinpitelyksi.
Joo, kaupasta olen kantanut huutavana kainalossa, rattaisiin olen työntänyt väenvängällä, auton istuimeen olen köyttänyt, kiskonut pöydän alta huvipuistossa, kantanut suojatien yli, kun lapsi on keksinyt heittäytyä maahan ym. ym.
Se, joka sanoo, että kyllä lapsi kuin lapsi uskoo, kun sille nätisti juttelee, voin vakuuttaa, että mulle on osunut se kovapäinen lapsi joka ei todellakaan tottele. 2-3-vuotiaana se oli pahimmillaan, onneksi nyt pian 5-vuotiaana ei tapella ihan joka asiasta, riittävän usein kuitenkin.
Monta kertaa joka päivä. Pahin uhmäikä menossa. Kaikki siirtymätilanteet olleet hankalia vauvasta asti. Tekin superkasvattajat voisitte uskoa, että joillain lapsilla on niin kova temperamentti että puhe ei aina tehoa!
Jouduin nykäisemään päästä taakse päin, kun oli tunkemassa päätään rautasäleikköportista läpi. Olis mennyt sisään, mutta ei varmasti tullut ulos. Ja puhetta ei kuunnellut. Taisi vähän sattua ja pelästyä, mut parempi kuin palokunta irrottamassa lasta ja porttia toisistaan... asialla erittäin omatahtoinen tyttö 3 v.