Sektio vai alateitse synnytys?

Toivottavasti äideille kuitenkin kerrotaan, että jos haluaa kantaa itse sen lapsen sisällään, toosa venyy joka tapauksessa, oli synnytystapa sitten alatie tai sektio.

Kokemukseni 1 suunniteltu sektio, 1 hätäsektio.

1. lapsi syntyi perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Olin todella kipeä ja pitkään sen jälkeen, vaikkakin haavakohta oli "kaunis" eikä arpea edes enää huomaa näin 4 vuoden jälkeen.

2. lapsi piti syntyä normaalisti, alateitse. Synnytys oli pitkä, supistuskivut kuin toisesta maailmasta. Silti iloitsin tästä synnytyksestä synnytyssalissa. Kaikki ne kivut, vaikka olivat kovia, ne oli jollain tapaa ihania, jännittäviä kipuja. Toki käytin ilokaasua ja sain epudiraalin. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Imukupilla vauvaa yritettiin kiskoa ulos, jolloin huomattiin, että eihän se voi tulla, kun on virhetarjonta eikä siksi mahdu. Hätäsektiopäätös tehtiin ja 5min myöhemmin syntyi, onneksi, terve lapsi. Haava oli todella kipeä ja minulle jouduttiin vieläpä tekemään pidempi viilto kuin normaalisti, koska edellinen sektio oli aiheuttanut enemmän kuin normaalisti vatsakalvokiinnikkeitä. Haava oli niin kipeä, että meinasi usko loppua.

Itseäni surettaa, etten voi normaalisti synnyttää enää ikinä. Se olisi upea kokemus.

Ehdottomasti alakautta, se oli loppuvaiheessa aika kauheaa, kun oli se ällöttävä tunne että on ulostamassa, kipu ei ollut se pahin. Pahin kipu oli kun laitettiin ne helvetin acvarakkaulat, ja sitten jälkikäteen kun ommeltiin ja kätiölöharjoittelija oli asialla, ja yhdesta tietytä kohtaa otti tosi kipeetä, suoraan hermoon, eikä mikään puudutus auttanut, ehkä se oli virtsaputkenpää. Ja peräpukamat jälkeenpäin oli aika ikävät.

Sektiolla synnytin sitten reilu 14 vuotta myöhemmin kaksoset, ja se oli aivan kauheaa, oli kovat poltot ja sitä puudutusneulaa ei meinattu saada millään laitettua, ja jälkikäteen toipuminen oli aika helvetillistä. Se että piti lähes heti lähteä liikkeelle, vessassa käynti oli pahinta mitä tiedän, se pystyhaava oli aivan järkyttävä, sitten muutaman päivän päästä maha oli kauhean näköinen täynnä punaisia ruhjeita. Sitä ällöä haavaa piti suihkutella joka välissä ja siitä tuli ällöä töhnää ja se alkoi tulehtua tikkien kohdalta. Kipuja oli kauan vaikka itse haava alkoi parantua hyvin kun tikit poistettiin. Vuosi synnytyksen jälkeen alkoi sitten nämä kivut joista ei kai pääse koskaan, eli kiinnikkeitä oli tullut mahaan, aina jos tekee jotain maha kipeytyy, ja joskus vaikka ei mitään teekään, vaikka sohvalla makaisi vihloo välillä ihan järkyttävän lujaa, kuin joku vetäisi isolla kuumalla puukolla mahaa auki. En kyllä vapaaehtoisesti sektioon menisi.

Ehkä kannattaisi enemmänkin miettiä niinpäin että  m i k s i  menisit sektioon, jos siihen ei ole mitään lääketieteellistä syytä? Tietysti synnytys sattuu vaikka se menisikin juuri niinkuin pitää, mutta sitä ei voi tietää etukäteen. Jotain voit päätellä ultran avulla, vauvan koosta, siitä onko vauva oikeinpäin tulossa ja laskeutunut ja kiinnittynyt.

Itse olen ollut onnekas, kaksi synnytystä takana enkä tarvinnut mitään lääketieteellistä kivunlievitystä. Avautumisvaihe oli kivulias, mutta molemmat olivat niin nopeita (4,5h ja 2,5h) että kestin hyvin ilman puudutteita. Alaselän hieronta, asennot; kontallaan heiluminen sivulta sivulle auttoivat eniten.

Jos sinua huolettaa vaikkapa vauvan suuri koko, niin mene ultraan, ehkä siellä selviää jotain uutta. Joillakin on ahdas lantio ja jos vauva on suuri, niin sektio on paikallaan.

Tämä asia on niin monimutkainen kun se on niin monesta asiasta kiinni (esim.oletko ensisynnyttäjä jne.). Suomessahan ei lähtökohtaisesti saa valita synnnytystapaa mutta kyllähän sen sektion loppuviimein saa vaikka pelkodiagnoosilla. Itse aion vaatia sektion, laittakoot syyksi minkä tahtovat. En aio enää synnyttää alateitse ensimmäisestä synnytyksestä jääneiden traumojen ja pysyvien haittojen vuoksi. Repesin siis PAHASTI. 

Ap, mitä ajattelet näistä toisten kokemuksista, onko tullut jotain uutta tietoa?

Alateitse, nopeammin parantunut. Tosin hätäsektio oli kyseessä, joten ei voi ihan verrata suunniteltuun.

Käytä ihan omaa järkeäsi ja katso faktatietoa eri lähteistä.

Lähtökohtaisesti voit ajatella, että naisen vartalo on ns luotu kantamaan lasta ja synnyttämään lapsi alakautta.

Riippuisi, mistä syystä pitäisi valita synnytystapa. Esim. perätilan takia en ikinä synnyttäisi alakautta. 

Kyselenkin nyt kokemuksia.

ap

No ilman mitään epäröintiä, sektio. Ei tarvinnut kärsiä mitään kipuja, lapsi tuli nopeasti ulos, terveenä ja 10p lapsena. Ei revennyt/venynyt pimppi, ei tarvinut tikata... Kaikki oli hyvin alusta asti, toisin kuin (ison) vauvan alateitse synnyttäneellä äideillä, jotka istuivat kivuliaina ´renkaan päällä.--

No.. en tiedä sektiosta.

Mutta oma synnytykseni meni hyvin!

Avautumisvaihe oli kauhea, myönnän. Kesti melkein vuorokauden. Olin ammeessa, sain ilokaasua ja epiduraalin.

Ponnistusvaihe olikin vain 15 min, ja se ei tuntunut missään! olin vielä aika hyvin puuduksissa. Kätilö teki pienen epparin (ihan muutama tikki, kuvaili itse sitä pieneksi eppariksi, en sitten tiedä mikä on normaali..). Epparin leikkaamistakaan en tuntenut, enkä tikkien laittoa.. 

Supistukset toki olivat hirveitä, mutta siinä oli niin kivuissa ettei sitä ajankulua edes tajunnut, minä ainakaan. Kun lapsi syntyi alkuillasta, luulin että oli aamupäivä. 

Haava parani viikossa, seksiä harrastettiin kuukauden päästä (aikaisemminkin, mutta jälkivuotoa tuli kuukausi niin ei oikein tuntunut siltä..)

Takana yksi sektio ja kaksi luomua. Valitsisin siis tavallisen, en välttämättä tietenkään luomuna, mutta silloin ei muuta ehtinyt enää. Homma oli kuitenkin nopeasti ohi ja se oli siinä, mitä nyt pari viikkoa istuminen vähän oli tylsää, mutta eipä sitä miettinyt. Sektiokin meni hyvin, paranin nopeasti ja kolmen päivän jälkeen ei kipulääkkeitäkään enää tarvinnut, mutta... Vauvaa painavampaa ei saanut nostaa, leikkauskohtaa kiristi ja yhä vieläkin (yli 12 vuotta vanha) sektioarpi kutiaa ja näkyy hyvin selvästi.

7 lisää, vauva painoi reilu 4 kiloa ja oli 54 pitkä

Siinä ei ole järkeä, ei varsinkaan jos muiden kokemusten pohjalta teet oman päätöksesi! Ja eittämättä ne vaikuttavat mieleesi.

Katsos kun sinä olet sinä, sinun synnytyksesi ja sinun leikkauksesi. Mikään muiden kokemus ja kokema ei anna minkäänlaista osviittaa sille miten juuri sinun synnytyksesi/leikkauksesi menisi.

Lyhyesti sanottuna sen tosiasian tulisi olla päätöksen pohjalla että mikä tapa on useimmiten ja lähtökohtaisesti ns parempi ja turvallisempi tapa niin naiselle kuin lapsellekin, se on synnytys, ei suuri kirurginen leikkaus.

Että siltä pohjalta.[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 20:33"]

Kyselenkin nyt kokemuksia.

ap

[/quote]

Sektio. Takana kolme alatietä ja yksi suunniteltu sektio.

alateitse. toipuminen nopeampaa eikä sektio ole turvallinenkaan aina, esim tyttäreni syntyi elottomana 4 pisteen lapsena. :(

sektiohaava tulehtuu herkästi ja edessä voi olla toinen reissu sairaalaan, parantuminen kipeää ja kestää muutaman viikon

Sektion valitsisin.

nro 12 lisää, ja elottomuuden syy oli nimenomaan sektio kun lapsi meni mutkalle ulosottovaiheessa