Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mun 5v tytöllä? Erityispiirteitä, kasvatuksessa vikaa vai joku oireyhtymä?
02.11.2013 |
Jo mahassa ollessaan sanoin, että lapsi on varmasti tosi erityinen tyyppi. Sai sellaisia hepulikohtauksia, että etenkin iltaisin oli ERITTÄIN villi meno mahassa. Samanlaisia iltahepuleita sai myös vauvana. Jalat ja kädet vispasi ja sätkytti aivan hillittömästi. Oli huono syömään ja rauhoittumaan, ja yhä nykyään väsyneenä menee täysin ylikierroksille. Ei pidä silittämisestä tai muusta sellaisesta rauhoittamisesta ja onkin vaikeaa saada häntä rauhoittumaan kun menee kovin väsyneeksi. Omista tavaroistaan pitää huonosti huolta, aina kaikki levällään hetkessä. Vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, pienempänä heitti jo eteisessä itsensä nakuksi. Erittäin motorinen, liikunnallisesti ikäisiään edellä. Kehittyy normaalisti, esim nyt kiinnostunut englannista ja kirjaimista, tykkää pelata ja kuunnella satuja, rakastaa kaveriseuraa. Mutta lähes panikoituu välillä, jos olisi joku juhla tms. uusi juttu mihin mennään. Että ei lähde ei lähde, ei varmasti lähde kun ei ole ennen ollut. Toisaalta taas menee uuteen harrastukseen ja sellaisiin. Vaikea erottaa, mikä aiheuttaa sitä paniikkia. Näkee herkästi nykyään painajaisia ja heittelehtii levottomana, ei uskaltaisi nukkua yksin.
On verbaalisesti lahjakas, laulaa, kertoo tarinoita, pohtii asioita. Mutta on hieman ääni ja valoherkkä.
Tuo levottomuus, sellainen sählääminen, on asia joka eniten vaivaa. Vaikea esim syödä rauhassa paikallaan. Ja sitten tuo että panikoituu, jos joku tilanne minne ei haluakaan mennä.
Miten häntä tulisi huomioida, miten toimia, pitäisikö hakeutua avun piiriin? Päiväkodissa on osa-aikaisesti ja siellä menee tosi hyvin, tosin välillä ei keskity satuun vaan katselee vaan muita lapsia tai pitää rauhoitella että malttaa pelata, tahtoisi leikkiä samojen tuttujen kanssa aina. Mutta siis kaikki kunnossa heidän mielestään.
Kommentit (27)
minun lapseni on täysin samanlainen, mutta ei ole tullut mieleenkään, että hänessä olisi jokin vialla. sattuu vain olemaan erittäin lahjakas, mutta vilkas ja levoton. on 4-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen et sulla on suurin ongelma nyt se, että mietit paniikinomaisesti että onko sun tyttösi NORMAALI TYTTÖ. Mitä jos lapsesi olisi poika? Olisiko hepulit ja rauhattomuus sallitumpaa? Jokainen lapsi hahmottaa maailmaa eri tavalla. Jos olet itse hyvin pedantti ja huolellinen, on sun tosi hankala ymmärtää tapaa jolla erilainen lapsesi hahmottaa ympäristöä. Osa lapsista on hyvin motiovoituneita matkimaan ja tarkkailemaan aikuisia, heidän kanssa on helppo toimia koska pyrkivät imitoimaan vanhempien käytöstä - sun tyttö taas on autonomisempi eikä ole motivoitunut/pysty mielyttämään.
Voi tietty olla jotain kevyitä aspergeroireitakin tuo, että saa "paniikkikohtauksia" jos pitää lähteä/tuntee pakotetta. Itselläni oli samanlaista lapsena. Ehkä paras että yrität selittää jämäkästi ja perustellen lapselle miksi mennään, mutta et laita enempää pakotetta. Jos tyttö motoorisesti ja ajatuksentasolla hyvin kehittynyt, saat varmaan parhaiten tulosta aikaan kun yrität järkiperäisillä argumenteillä saada lapsen kiinnostuksen herätettyä -> unohtaa ahdistuksen. Pahinta jos itse ahdistut (alat pelätä lasta ja sen reaktioita -> koska älykäs ja ajattelee itse, huomaa tämän)
Ei kuullosta sellaisilta oireilta että niitä kannattaisi lähteä patologisoimaan. T. Lääkäritäti
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 13:43"]
minun lapseni on täysin samanlainen, mutta ei ole tullut mieleenkään, että hänessä olisi jokin vialla. sattuu vain olemaan erittäin lahjakas, mutta vilkas ja levoton. on 4-vuotias.
[/quote]
miksi tätä alapeukutetaan, en ymmärrä
minulla on 4-vuotias tyttö joka on samanlainen miten ap kuvaa lastaan. olen itse kysynyt neuvolasta asiaa, koska tosiaan noita adhd-piirteitä löytyy, mutta kenelläkään ei ole ollut huolta asiasta, seurataan tilannetta vielä vuosi. lapsi on ap n lapsen tavoin lahjakas ja halukas oppimaan, mutta sählää ja on todella levoton.
Vastaaja 5 kiteytti tuntemukseni. Toisaalta löytyy adhd-piirteitä, mutta ei mielestäni ole kyse. Aspergerin alatyypistä joku pikemminkin sopisi. Ja tiedän, että herkästi haetaan diagnooseja kun ei ole juuri normin mukainen ihminen, ja että jokainen on omanlaisensa, mutta siltikin minulla on ollut tuntemus että jotain tässä on. Ja mies on huomauttanut samaa, sanonut esim. siitä että lapsen silmät lasittuvat tietyissä tilanteissa, ei kohdenna katsettaan ja on kuin katsoisi sumuverhon läpi. Että häntä huolettaa se. Mihin tuo voi liittyä, onko kellään tietoa?
Ei kyse ole sukupuolesta nyt, enkä tähän jaksa enempää nyt edes puuttua. Puhun hänen piirteistään nyt, niistä mitkä vaivanneet mielessä jo vauvasta asti.
Sellaista jännää, ikään kuin kanava ei olisi ihan kohdallaan ja vähän särisisi, sellainen jännä tunne kun hänen kanssaan pelaa tai ollaan ruokailemassa, hän tekee äkkinäistiä levottomia liikkeitä eikä vaan täysillä pysty keskittymään. Vaikka nukahtaessa heittelehtii ja jos koittaa painaa kädellä että rauhoittuu, niin etenkin pienempänä joku osa kehosta sitten heilui, vaikka jalkaa piti heiluttaa väkisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaaja 4 vielä tässä.
Lapsilla on niiiin pieni se sabluuna mihin pitää puristua että on "normaali". Nyt aikuisena voi olla eksentrinen, persoonallinen, mitä vaan, mutta lapsena ei. Tuntuu jotenkin että teillä on ehkä se siteen luominen lapseen vaikeaa miehen kanssa. Onko teillä ollut eläimiä? Tyhmä vertaus ehkä, mutta jos on vaikka kasvattanut koiria tottuu siihen että kaikki ei ole ehkä "lajityypillisiä" mutta niistä kasvaa sitten varsinkin vanhempana tosi OK tyyppejä.
jos vielä on eka lapsi kyseessä, ja tuntuu siltä että lapsi ei "tarvitse" teitä sillä tavalla mitä olitte ehkä aiemmin kuvitelleet, niin uskon että lasta ja sen käyttäytymistä voi ihan melkein pelätänkin, tai ainakin tuntea että on hukassa. Yrittäkää keksiä joku yhteinen harrastus tms mistä tyttö tykkää? Vaikka näytteleminen jos rakastaa tarinoita, tai aloittakaa yhteinen satukirjaprojekti, jos olisi sellainen missä pystyisi säilyttämään keskittymiskyvyn ja sitäkautta vahvistamaan sitä?
Mun mielestä kuulostaa ihan aspergerilta. Hakisin apua, vaikka olis lievää, niin ei sitten tule enempiä vaikeuksia myöhemminkään. Mun kaveri lapsuudesta on asperger, ja se todettiin vasta 3-kymppisenä, ei siitä silloin tietty edes puhuttu koko syndroomasta, mutta ei meille edes silloin tullut mieleen, että hän olisi muuta kuin vain vähän "persoonallisempi". Mutta niin vain meni aikuiselämä mönkään, koska oireilu pahenimteini-iän kuohuissa, eikä apua ollut.
Ennen kuin vasta myöhemmin, onneksi sentään. Eikös toi riisumunen ja valoherkkyys ainakin ole tyypillisiä asseille? Samoin joku kiinnostus yhteen asiaan itsepintaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika oli kyllä pienenä aika lailla samanlainen. Ja just ihan vatsasta asti. Vastasyntyneenäkin huitoi raajojaan niin voimakkaasti, että ei voinut hetkeksikään minnekkään lattiaa korkeammalle jättää. Ryömimään oppi 4 kk iässä, tukea vasten veti itsensä pystyyn 5 kk, konttaamaan alle 6 kk ja kävelemään 9 kk (tai siis juoksemaan) ja hetkeäkään ei ollut paikollaan. Rattaissa/vaunuissakaan ei ikinä viihtynyt vaan vauvanakin kanniskeltiin todella todella paljon...
Sai myös välillä käsittämättömiä "en varmasti mene"-kohtauksia.
Poika on myös erittäin älykäs ja lahjakas monessa.
Mutta pikkuhiljaa rauhoittui ja se käsittämätön levottomuus loppui noin ehkä 10-vuotiaana? Nyt on melkein 15 v ja ei mitään levottomuutta havaittavissa ollut vuosiin :). Veltto (ja järkevä) teini enemminkin...
4/10 vielä jatkaa,
Mun on ehkä helppo samaistua tuollaisiin lapsiin, koska olin sellainen itsekin. Omat vanhemmat olivat tosiaan vakuuttneita että mussa oli jotain vikaa (ihan oikeasti), ja uskon että se oli heistä pelottavaa.
Lohdutuksen sanoja kumminkin: olen perheemme lapsista pärjännyt parhaiten, tosi hyvä työ, hyvät tulot, opiskellut "arvostetun" ammatin ja pärjään muutenkin mainiosti. Olen edelleen oman tieni kulkija, mutta aikuistuessa oppii myös muun maailman pelisääntöjä paremmin vaikka se ei olisi lapsena niin kiinnostavaa tai helppoa. Kuinkin elämässä pärjäämisessä auttaa kamalasti, jos on oma tahto ja oma näkemys asioista, ei ole niin maailman tuulien vietävissä ;)
Kannattaa ehkä odotella ihan rauhassa, jos alatte tuollaista persoonallista käytöstä lääkitsemään tms, lapsi ei saa mahdollisuutta kasvattaa niitä omia keinoja joilla pärjää maailmassa joka vaatii mukautumista (kaikilta!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myös monia yliujoja ja passiivisia lapsia, jotka vanhemmiten "normaalisoituvat". Toimii varmasti myös toisin päin.
Lasten aivot kehittyvät eri tahtia ja eri tavalla.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 13:44"]
Luulen et sulla on suurin ongelma nyt se, että mietit paniikinomaisesti että onko sun tyttösi NORMAALI TYTTÖ. Mitä jos lapsesi olisi poika? Olisiko hepulit ja rauhattomuus sallitumpaa?
[/quote]
No, musta ei vaikuttanut siltä, että se sukupuoli olis tässä mainittu muuta kuin sivuseikkana.
Antaa ajan kulua huolehtimatta liikaa, mihin tuo viittaa. Näin siis tekisin mä. Tukea rauhoittumisen opettelua yms. niin kuin varmasti jo teetkin. Ja hyvä niin, olla tietoinen ainakin jonkinlaisen lisätuen tarpeesta, että osaa huomioda omassa kasvatuksessa ja arjen tilanteissa. Ei ainakaan pahenna ongelmaa, niin kuin harmillisen useilla käy, esim. lapsen syyllistäminen, ihan omaa ajattelemattomuutta sanotuilla jutuilla.
Mutta ei tosiaan pidä lähteä diagnosoimaan mitään omassa päässään, panikoida turhasta tai noin. Antaa lapsen kasvaa sopivasti tukien, ja tarkkailla kehittymistä ihan rauhassa.
Terv. alle kouluikäisen äiti, itsellä adhd, miehellä add-asperger-yhdistelmä ja ilmeisesti vanhempiaan "terveempään" suuntaan kasvava lapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista lukea vastauksianne, vaikea vaan itse tietää onko niin vai näin. Ainoa lapsemme hän ei ole, meillä on toinen vilkas ja temperamenttisempi lapsi, mutta hän on paljon selkeämpi jutuissaan ja vaikka hänen vahva temperamenttinsa tuo monenlaisia tilanteita, niin minulla ei ole minkäänlaista huolta hänen suhteensa.
Olen jutellut asiasta päiväkodissa, ja hoitaja tunnistaa tiettyjä asioita, mutta jotkut yllättäviäkin. Kuten, että lapsi repi aiemmin tukasta takkuja irti niin että tukkaa lähti tukottain, takut niin paljon ärsyttivät. Hoitaja piti asiaa aika huolestuttavana, mutta tiukalla puhumisella, kuuntelemisella ja neuvomisella saatu asia kotona kuriin.
ap
no:2 lisää vielä, että kuvailemasi piirteet sopivat tosi hyvin omaan lapseeni, joka myöhemmin todettiin lievästi kehitysvammaiseksi, lisäksi autistisia piirteitä. Hänellä tosin näkyi kehityksen hitaus älyllisellä puolella lisäksi, mutta tuo käyttäytymisen levottomuus, siitymätilanteiden vaikeus, ilkosilleen riisuutuminen ja päänsisäinen "hälinä" ovat tosi tuttuja.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:03"]
Miten lääkäri voi kirjoittaa "kuullostaa"? Jotenkin käsittämätöntä.
[/quote]
Lääkäri kirjoitti Fimnet -palstalla myös sanoisimpa.
Tuli kyllä sellainen olo, että eikö nyt tosiaankaan osaa kirjoittaa tuotakaan oikein.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:09"]
Lääkäri on ihminen, ei tietokone.
[/quote]
Palstalääkärit jäävät palstalääkäreiksi. Ovat yleensä juuri valmistuneita amk-hoitajia.
Ei tytölläsi välttämättä mitään ole, mutta kerron nyt kuitenkin kokemukseni oman poikani kanssa. Minäkin huomasin jo pojan ollessa 1 vuotias, että poika ei ole ns. normaali. Vaikka kyse oli esikoisestani, niin olin ollut paljon lasten kanssa aikaisemminkin. Poikani ei ollut tyttösi kaltainen, mutta vanhempana sen silti vaistosi paljon ennen muita, että kaikki ei ole ihan normaalia. Isovanhemmat ja muut tulivat aika paljon jälkijunassa, vasta eskari-iässä alkoivat myöntämään hekin, että ei ole normi poika kyseessä.
Joten siis siihen omaan tuntemukseen kannattaisi luottaa. Vanhempi näkee lasta kuitenkin tosi paljon ja on vertailukohtia muista lapsista.
Me itse veikke asiaa eteenpäin lapsen ollessa 3 vuotta. Ja siitä sitä sitten työstettiinkin pikkuhiljaa. Nyt voisin sanoa, että raskas työ on tuottanut tulosta. Lapsi on nyt koulussa ja tuntuu menevän hyvin. Väitän, että jos me vanhemmat olisimme heränneet lapsen erilaisuuteen vasta eskari-iässä niin kun muut, niin koulu olisi taatusti lähtenyt huonosti liikkeelle eikä normaali luokka olisi tullut kyseeseen.
Nyt meidän adhd-poika on normaali luokalla ja hyvin menee. Opettaja osaa antaa pojalle välillä "liikuntaa" tunnilla ja jaksaa keskittyä opiskeluun aikas hyvin.
AP:n kannattaa tutkituttaa asiaa jos yhtään siltä tuntuu. Toisaalta toinen vaihtoehto on odottaa sinne eskariin tai kouluun asti.. toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodista kyllä kerrotaan, jos keskittymisvaikeudet alkavat näkyä kunnolla. Yleensä eskari-iässä näkyy, jos ei pysty toimimaan ryhmässä.
Motorinen levottomuus, aistiherkkyys,oman toiminnanohjauksen ongelmat ja siirtymätilanteiden vaikeudet voisivat kieliä ADHD-tyyppisestä piirteestä tms. Tosiaalta tulee mieleen erilaiset autismin yläkäsitteen alle tulevat pienemmät häiriöt.
Hän on vasta 5-vuotias, siihen ikään kuuluu kyllä tietty jäsentymättömyys. Älä ota pulttia ihan kaikesta, anna lapsen kasvaa.