Aikuisten n.50v lapseton parisuhde onnistuu ihan varmuudella.

Eihän tässä olla edes varsinaisesti lapsettomia, jos kerran on varttuneita lapsia kuitenkin!

Me saimme esikoisen 23-vuotiaana ja kyllä, voin myöntää, että odotamme ihan hyvin mielillän sitäkin kun hän on täysi-ikäinen meidän ollessa nelikymppisiä. Vaikka lapset ovat elämämme tärkein asia :)

Kauhea kiire taas monella oli tulla kertomaan että lapsiperhe on ainoa oikea perheen muoto, lapsettomat ovat onnettomia ja blaablaa.

Mulla ainakin on aina ollut ensimmäinen ehto parisuhteeseen lähdettäessä että kumppanilla ei ole lapsia ennestään eikä myöskään halua niitä hankkia. En mä voisi olla onnellinen suhteessa jossa on ylimääräisiä tekijöitä mukana (sekä ne lapset että niidet äiti/äidit), tai jossa olis painostettu lisääntymään. Nyt viiskymppisenä takana muutama vuosi "uutta" parisuhdetta, ja hyvältä näyttää.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:17"]

 elämä on muutakin kuin parisuhde, minä en ainakaan haluaisi elää pelkästään parisuhdetta varten. Luulen myös, että sitä kahdenkeskistä aikaa osaa myös arvostaa enemmän, kun se ei ole itsestäänselvyys.

[/quote]

Siis jos ei ole lapsia, elää vain parisuhdetta varten? Kyllä mulla, ja meillä, on myös ystävät, harrastukset, työ... ei kaikki ole niin perhekeskeisiä että ymmärtävät elämän noin suppeaksi, ettei mitään muuta ole kuin perhe. Ja meillä esim. kummankin työn takia nähdään vain viikonloppuisin, jos silloinkaan eli kyllä meilläkin sitä kahdenkeskistä aikaa arvostetaan kun se ei ole itsestäänselvyys.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:17"]

 elämä on muutakin kuin parisuhde, minä en ainakaan haluaisi elää pelkästään parisuhdetta varten. Luulen myös, että sitä kahdenkeskistä aikaa osaa myös arvostaa enemmän, kun se ei ole itsestäänselvyys.

[/quote]

Siis jos ei ole lapsia, elää vain parisuhdetta varten? Kyllä mulla, ja meillä, on myös ystävät, harrastukset, työ... ei kaikki ole niin perhekeskeisiä että ymmärtävät elämän noin suppeaksi, ettei mitään muuta ole kuin perhe. Ja meillä esim. kummankin työn takia nähdään vain viikonloppuisin, jos silloinkaan eli kyllä meilläkin sitä kahdenkeskistä aikaa arvostetaan kun se ei ole itsestäänselvyys.

[/quote]

Kaipa kommentistani voi tehdä tuollaisiakin johtopäätöksiä, kun oikein ruotii, ja vielä irroittaa vajaan lauseen asiayhteydestään. Pointti - jos se sinua kiinnostaa, eikä tuollainen ruotiminen - oli kuitenkin siinä, että kommentti, johon vastasin, korosti pelkästään lapsettomuuden positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen, ja minusta elämää pitää katsoa suurempana kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:20"]

Kauhea kiire taas monella oli tulla kertomaan että lapsiperhe on ainoa oikea perheen muoto, lapsettomat ovat onnettomia ja blaablaa.

Mulla ainakin on aina ollut ensimmäinen ehto parisuhteeseen lähdettäessä että kumppanilla ei ole lapsia ennestään eikä myöskään halua niitä hankkia. En mä voisi olla onnellinen suhteessa jossa on ylimääräisiä tekijöitä mukana (sekä ne lapset että niidet äiti/äidit), tai jossa olis painostettu lisääntymään. Nyt viiskymppisenä takana muutama vuosi "uutta" parisuhdetta, ja hyvältä näyttää.

[/quote]

Tässä tapauksessa, kuten monissa toisella puolella oli myös kauhea kiire tulla kertomaan, että kuinka auvoista elämä on ilman lapsia, aikaa toisille ja vaikka mitä.

Kummankin puolen yksilmäinen vakuuttelu on vain aina niin rasittavaa.

Itse aloittajalle: suhteella on miltei aina varmempi mahdollisuus toimia, kun kummallakin on enemmän elämänkokemusta, eikä olla niin naiiveja tai sinisilmäisiä asioille, sekä tiedetään, mitä halutaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:49"]

Mutta sitten miehelle tuli iästä ja sairauksista johtuvia vaivoja, joten ei enää ole kyennyt seksiin 2,5 vuoteen. Miestä tämä asia ei lainkaan vaivaa. Minua kylläkin ;(

[/quote]

Tuollaiset asiat pystyy neuvottelemalla ratkaisemaan.

Kiva kuulla. :) Me olemme likemmäs nelikymppinen lapseton pariskunta, yhdessä 12 vuotta. Meilläkään ei ole mitään tarvetta hankkia lapsia.

No hyvä jos olet noin varma. Paitsi että mitään sellaista varmuutta ei ole olemassa. Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä 7 vuotta. Olen itse 54, ja hän 64-v. Sinulla on uusi miesystävä, ja nyt jo tuota varmuutta julistat. Meillä kummallakin on aikuiset lapset, ja ne alkuvuodet olivat aika auvoista huumaa ja harmoniaa. Mutta sitten miehelle tuli iästä ja sairauksista johtuvia vaivoja, joten ei enää ole kyennyt seksiin 2,5 vuoteen. Miestä tämä asia ei lainkaan vaivaa. Minua kylläkin ;(