Näin 47v työelämästä syrjäytyneenä annan neuvon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hämmentää aina nämä jutut, kun on aivan varmaa, että jos hankit vaikka kuinka lyhyen hoitoalan koulutuksen, niin töitä löytyy ja riittää.

Sitten voi tietysti sössöttää, että en ole yhtään hoitsutyyppiä. Silloin se työttömyys onkin sitten ihan oma valinta.

En ole hoitoalalla, mutta olen kuullut että jopa lähihoitajia on työttömänä. Muista aloista nyt puhumattakaan, ei nykyään Suomessa töitä noin vain löydy kaikille.

Ja mä en edes pääse opiskelemaan lähihoitajaksi. Hakenut kyllä olen ja monta kertaa. ap

Onhan alalla muitakin töitä ja koulutusta, jos kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään eivät vanhat työnhakuneuvot enää päde. Monessa paikassa katsotaan karsaasti sitä, jos on nuorenakin tehnyt paljon erilaisia työpätkiä eri aloilla, koska sen tulkitaan tarkoittavan sitä, ettei kyseinen henkilö sopeudu tai pysty sitoutumaan työpaikkoihin. Lisäksi suureen osaan tehtävistä haetaan ylikoulutettua henkilöä. Esimerkiksi sihteerin (köh, anteeksi, johdon assistentin) pitäisi olla koulutukseltaan väh. tradenomi, hanskata kaikki uusimmat tietotekniset ohjelmistot, olla kokenut projektityöntekijä sekä osata sujuvasti englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää. Kouluttamattomat tai vähemmän koulutetut tappelevat latoshuoltajan ja myyjän paikoista, joita hakevat myös korkeakoulutetut työttömät.

Jos jonkin neuvon antaisin niin sen, että rakenna identiteettisi jonkin muun kuin työn varaan. Huomenna et välttämättä sitä paitsi ole enää edes hengissä, joten miksi pitäisit itseäsi huonompana ihmisenä vain sen takia, että työnhaku on nykyään varsinaista temppurataa.

On aika älytöntä, miten työkokemus eri aloilla ja työtehtävissä tulkitaan. Toisen miinus on toisen plussa. En periaatteesta halua työtä, jossa tekemiseni katsotaan alaspäin. Mitä he ovat minua määrittelemään?