Miten ansaita koiran luottamus?

"En muutenkaan tiedä koirista paljoa ja tuntuu että olemme kouluttaneet koiran aivan väärin"

Hienosti olet koirasi kouluttanut, NOT! Olisiko aika otta lusikka kauniiseen käteen ja mennä koiran kanssa pentukurssille ja sen jälkeen tottelevaisuuskouluun?!  

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 23:31"]

"En muutenkaan tiedä koirista paljoa ja tuntuu että olemme kouluttaneet koiran aivan väärin"

Hienosti olet koirasi kouluttanut, NOT! Olisiko aika otta lusikka kauniiseen käteen ja mennä koiran kanssa pentukurssille ja sen jälkeen tottelevaisuuskouluun?!  

[/quote]

Parhaamme mukaan olemme koiran yrittäneet kouluttaa ja hamstrasin viikkotolkulla tietoa ennen kuin koira tuli meille, joka suunnasta tulee vaan niin ristiriitaista tietoa että olen ihan hämilläni. Kai se koirakoulu olisi iha hyvä juttu.

Hei, se on 5 kk vanha. Ei nyt mitään panikointia. 

Opetatte sille palkkioiden avulla ne käskyt joita tarvitsette, esim. käskyn hypätä alas sängyltä, pysähtyä, tulla luokse jne. Ei siihen tarvita miään kuria ja pakkoa. Motivoitte hyvällä vaan. Itse olen jopa kilpaillut tottelevaisuuskokeissa erikoisvoittajaluokassakin rodun kanssa jota pidetään hyyvin vaikeana, enkä koskaan käytä pakotteita.

Sen luun pois ottamisen kanssa kannattaa olla säästäväinen. Koiraeläinten maailmassa kun sääntö on, että pienintäkin kunnioitetaan, jos se murisee kun puolustaa ruokaa. Vaikka lauman johtaja väistää siinä tilanteessa. Ymmärrän, että joskus harvoin voi olla pakko ottaa vaikka koiran löytämä ehkä vaarallinen luu pois, mutta yleisesti sitä ei kannata häiritä moisella toiminnalla. Minulla itselläni on nyt 10 ja 14-vuotiaat koirat enkä koskaan ole ottanut yhtään luuta tai muuta ruokaa niiltä pois. En anna niille mitään vaarallista ensinkään. 

Oletkos sinä se sama tyyppi, joka valitti perheen rotikka pennusta? Joka totteli miestä, mutta ei sua ja sinä et edes halunnut koiraa teille.

meilä on 5 kk vanha samojedin koira ja haluaisin saada vastauksen että pnko minulla ja ninun koiralla hyvä luottamus sihde

olemme aina olleet hyvin läheisiä mutta nyt minusta on alkant tuntua että koira ns.välttelee minua

luin netistä että ihmisellä ja koiralla on hyvä suhde kun koira seuraa ihmistä joka paikkaan ja tulee luo ilman käskyäkin yns.

ennen tuli koko ajan mun luo ja seurasi lähes joka paikkaan mutta nut ei enää nii paljoo

onko jollakin ideoita mitä tehdä että saisin koiran ja minun luottamuksen takaisin:)

vai johtuuko vain siitä että on ollut tosi kuuma että koira ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään😕

pahoittelen äskeisen viestin kirjoitus virheitä

Vierailija kirjoitti:

Hei, se on 5 kk vanha. Ei nyt mitään panikointia. 

Opetatte sille palkkioiden avulla ne käskyt joita tarvitsette, esim. käskyn hypätä alas sängyltä, pysähtyä, tulla luokse jne. Ei siihen tarvita miään kuria ja pakkoa. Motivoitte hyvällä vaan. Itse olen jopa kilpaillut tottelevaisuuskokeissa erikoisvoittajaluokassakin rodun kanssa jota pidetään hyyvin vaikeana, enkä koskaan käytä pakotteita.

Sen luun pois ottamisen kanssa kannattaa olla säästäväinen. Koiraeläinten maailmassa kun sääntö on, että pienintäkin kunnioitetaan, jos se murisee kun puolustaa ruokaa. Vaikka lauman johtaja väistää siinä tilanteessa. Ymmärrän, että joskus harvoin voi olla pakko ottaa vaikka koiran löytämä ehkä vaarallinen luu pois, mutta yleisesti sitä ei kannata häiritä moisella toiminnalla. Minulla itselläni on nyt 10 ja 14-vuotiaat koirat enkä koskaan ole ottanut yhtään luuta tai muuta ruokaa niiltä pois. En anna niille mitään vaarallista ensinkään. 

Juuri näin. Ei ne koirat ole mitään hirviöitä, joiden ensimmäinen ajatus on että miten saisin alistettua noita ihmisiä, ja ihmisten taas täytyisi pitää puolensa kurilla, pakkokeinolla ja voimankäytöllä.

Kouluttaminen onnistuu pelkästään hyvällä ja rennolla asenteella. Itse olen useampia ns. vaikean rotuisia kouluttanut tottelevaisuusvalioksi asti, ja koskaan en ole käyttänyt pakotteita. Palkkiot, ehdollistaminen ja iloinen tekeminen yhdessä on ne , millä saan kissamaisen ei-miellyttämishaluisena pidetyn rodun edustajat menemään ruutuun, noutamaan tms. 

Ja koskaan mikään ei ole menetetty 5 kk ikäisen kanssa. Ihan pentujahan ne vielä ovat. Itse asiassa minusta mikään ei ole menetetty minkään ikäisen kanssa, ellei sitten koiralle ole esim. liialla kurilla tai stressillä aiheutettu jo hyvin kroonista hermostollista paniikkitilaa, jolloin siihen voi olla hyvin vaikea saada kontaktia ja luottamusta luotua. Mutta yleisesti ottaen kaikki koirat on yllättävän nopeastikin koulutettavissa vaikka lähtökohta olisi huono. Esim. meillä on tällä hetkellä entinen koe-eläinkoira kotona, ja näistä varoiteltiin että ei sovi ihmisasumuksiin, ei opi sisäsiisteiksi jne, mutta hyvin äkkiä oppi talon tavoille.

Väitän että minulla ja koirallani on erittäin hyvä luottamussuhde. Toki yritti pienenä pomotella, purra ihan tosissaan 2-3 krt jne., mutta en antanut. En satuttanut koiraa, en vain antanut purra. Uhittelut meni ohi ajan kanssa.

Kun koira sängyltä siirrettäessä sulle murisee, nappaat pannasta kiinni, torut ja vedät alas. Ei saa alkaa tappelemaan, satuttamaan tai mitään! Vaikka hermot meinaisi mennä, huutaa ei saa. Se on koiran silmissä heikkoa johtajuutta. Pysyt rauhallisena. Et saa pelätä. Peli on menetetty jos pelkäät koiraasi, koira haistaa sen kyllä.

Jos koira yrittää purra, niskasta kiinni ja pitelet ja torut kunnes lopettaa yrittämisen.

Tuolla lempeällä ja määrätietoisella, napakalla kasvatuksella koirastani tuli uskollinen, tottelevainen ja luotettava. Ihana.

Muista, pennut on pentuja!