Olen ruvennut valehtelemaan miehelleni kaikesta pienestä.

Olen ollut koko elämäni ja varsinkin jokasuhteessa avioliitossani yltiö rehellinen aina kaikki nämä 12v. 

Minulla on nyt ollut muutama vapaapäivä ja valehtelin ihan pokkana, että menen myöhemmin töihin.

Olen myös jättänyt kertomatta, kun seurasin moraalitonta bb:tä. Katsoin vain tallenteita aina kun mies tai lapset ei kotona tai ovat nukkumassa. 

Joitain muitakin pienempiä valheita olen päästellyt. Mietin vaan mielessäni että hups lipsahti, enkä ole jaksanut korjata.

Olen ollut aika väsynyt ja mieheni käyttääytyy kotona kuin työnjohtaja ja pitää jatkuvaa listaa kaikesta mitä itse tekee arjessa. Eilen esimerkiksi kertoi kuinka olisi ihan sama jos olisi yksinhuoltaja, hoitaisi iltarutiinit samalla tavalla. (minä olin illalla lasten koulun halloveenissa)

Totta on, että mieheni osallistuuarkeen kiitettävästi (niin kuin kuuluukin), mutta ylpeydeltäään ei taida tajuta mitä kaikkea minä teenkään. Olen kyllä puhunut asioista ja sanonut suoraankiin ja hetkellisesti miehen tajunta virkoaa, mutta sitten ollaan jo pian ihan samassa ylpeyden umpinaisuudessa määräilemässä ja mitätöimässä minua. Ja arvostelemassa milloin mistäkin esim. bb katsomisesta.

Nyt olen väsynyt pitkästi perustelemaan ja todistelemaan omaa kantaani ja ruvennut vaan valehtelemaan.

Pienet valheet tipahtelevat suustani, niillä vältän aika monta syytöstä ja arvostelua.