Lukeeeko suomalaiset miehet tänä päivänä yhä vähemmän kirjallisuutta ja onko se huolestuttava ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Näin kirjastoalan ammattilaisena joudun valitettavasti vastaamaan, että miehet lukevat vähemmän ainakin painettua tekstiä.

Lukemalla ei saa pillua, vaan pikemminkin karkottaa jopa nörtimmät tytöt, puhumattakaan muista naisista. Esimerkiksi pelaaminen on tänäpäivänä miehelle sosiaalisesti sallitumpi harrastus kuin lukeminen, ja joillekin naisille jopa kiihottava seikka miehessä.

Ja älkää minulle alkako ůliseen tästä, itsehän te naiset olette tämän luoneet. Pohjimmiltaan miehet tekevät aina juuri niin kuin naiset alapäällään ohjaavat.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen miehen pitäisi lukea satutarinoita kirjoista, satujahan ne on.

Sadut jatkavat siitä mihin realismin ote ei enää yllä. Sadut ylittävät mahdottoman rajan. Ilman satuja miehetkään eivät unelmoisi mahdottomia. Saduissa mahdoton on mahdollista.

Harvemmin tulee kyllä luettua. Ei siinä etteikö kirjoja olisi jonoksi asti, ~300 piraatti-pdf:ää ynnä muita formaatteja.

mm: Kaikki Nebula-palkinnon voittaneet, Warhammer 40k novelleja, militaristista sci-fiä, Terry Pratchettin Discworld-sarja, Mein Kampf, Auschwitzin Persepeikot.

Mitäs muuta täällä on..? Unabomberin manifesto... Danten Jumalainen Näytelmä sisältäen jonkin sortin avustavan selostuksen jotta siitä ymmärtääkin jotain.

Kyllähän jossain vaiheessa miehet ovat alkaneet lukea vähemmän. Siitä on ongelmia ensin jo koulussa ja opinnoissa (jos edes kykenee opiskelemaan), rajoittaa ammatinvalintaa, jne...

Lisäksi vaikutus on myös syvällisempi. Lukemisella ja kirjoittamisella on suuri vaikutus ajatteluun. Miesten pitäisi etenkin lukea kaunokirjallisuutta.

Siksi Tarina sormusten herrasta ja Harry Potter ovat olleet todella tärkeitä, koska ne ovat saaneet monet pojat ja nuoret miehet kirjojen pariin. Mutta heidän pitäisi sitten kehittyä tuosta eteenpäin lukemaan muutakin.

*lukevatko

Onko ap kenties suomenruotsalainen?

Aloin itse kirjoittamaan kirjoja, kun markkinoilla ei ollut enää mielenkiintoista luettavaa.

Suurin osa kaunokirjallisuudesta on itseään toistavaa (ja siksi ylipitkää... perus 60-70 tuhannen sanan romaani yleensä aina sopisi lyhentää puoleen tai kolmasosaan pituudestaan ilman että sisältö olennaisesti muuttuu), itsesäälissä rypevää, liikatunteellista, kulttuurisia ennakkoluuloja toistavaa. Tai vaan niin tylsää eli aina sorretutkin päätyy johonkin väkivallan käyttöön, aina joku "löytää itsensä ja voimansa ja yhteisönsä" blaa blaa blaa. Okei, sopii teineistä kakskymppisiin mutta jotenkin kolmekymppisenä luulisi että ihminen on jo yli näistä aiheista.

Luen siis enää vain tietokirjoja ja satiiria/komediaa. Joku tavallinenkin scifi saattaa napata vielä kunhan ei ole liian puuduttavaa ja genrensä vanki. Uusia oivalluksia eikä mitään ainaista perhedraamaa, kasvutarinaa, vasen vs oikea säätöä, rauha vs sota hommaa... Ja sellainen itsestäänselvyyksien selittely on myös tylsää. Jotain vois lukijallekin jättää mietittäväksi että mitä kirjan henkilöt tekevät ja miksi. Eikä yhdessä kirjassa pitäisi kaikkea koota yhteen ja selitellä lukijalla kuin lapselle. Yhteen henkilöön keskittyminen on myös yleensä tylsää, mutta tiedän että useimmille sopii seurata vain yhden tai parin henkilön tarinaa. 

Nojoo, omissa kirjoituksissa yhdistyy sanoihin myös musiikki ja elokuva/musavideomainen tyyli. Tiedän etten ole mikään tyypillinen lukija, olen erittäin audiovisuaalinen. Tyypillisille lukijoille ne kirjat kustannetaan, kaavalla joka myy. Saa kyllä vinkata kirjoja jos nyt näillä spekseillä joku keksii mitä voisin lukea.

Olen siis nainen, mutta luulen että miehet ei lue siitä syystä että ovat myös todella audiovisuaalisia. He eivät myöskään jaksa sivu sivulta lukea jonkun emotionaalista avautumista. He näkevät ongelman, he keksivät ratkaisun. Suoraa toimintaa. Mut miehille tuo väkivalta, seksi ja tekniikka aiheina tyypillisimmässä muodossaan ovat ehkä kiinnostavimmat. Itseä nämä ei niin kiinnosta, liian tehty ja nähty.

Viimeisiä kaunokirjallisuuksia mitä olen lukenut, useampia vuosia sitten K.M. Walleniuksen "Miesten meri".

Sen jälkeen en ole lukenut "satuja", vain (histoarillisia) tositarinoita tai henkilökuvauksia. Tällä hetkellä menossa Markku Kanervasta kertova kirja, "Näin valmennan voittajia". Toinen on Pelen futiselämänkerta "Jalkapallo - elämäni" josta mm 16v teinityttäreni sanoi sen olleen erittäin hyvä ja liikuttava kasvutarina.

Ainoa suomalainen kirjailija joka olisi pystynyt kirjoittamaan paskahuussireissusta kirjan ja sieltä paluusta jatko-osan, olisi ollut Kalle Päätalo. Ja juuri niiden pitkien tylsien jaaritusten takia en halua todellakaan lukea yhtään hänen opustaan läpi.

Up

Miehet rakentaa ja innovoi maailmaa, naiset lukee harlekiinikirjoja. 

Huolestuttavampaa on se, että sillä lukemattomuudella jopa kehuskellaan.