11 v. pojalla ei yhtään ystävää :(

Hyi kun mulle tuli paha mieli tätä ketjua lukiessa. Usein tuntuu siltä, että lapset ovat oikeasti paljon julmempia, kuin aikuiset.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 22:48"]

Tuli surullinen mieli kun tätä luin. Pikkuveljelläni oli samanlainen tilanne samassa iässä. Hän oli jo lapsena sellainen rauhallinen ja älykäs silmälasipäinen poika ja jostain syystä häntä sitten alettiin syrjimään muun luokan toimesta. Kavereita löytyi partio-harrastuksen kautta. Nykyään hän on jo lukion viimeisellä luokalla ja kaikki menee hyvin. Partiostakin tuli pitempiaikainen harrastus ja hän on nyt partiojohtaja :) Tsemppiä ap:lle ja sinun lapsellesi <3

[/quote]

Ihanaa lukea tällainen tarina jossa kävi hyvin :) Ap, kysypä lapseltasi tykkäisikö hän partioharrastuksesta? Munkin tyttöni on ollut partiossa ja tykkäsi kovasti.

Ota yhtreyttä niihin poikasi8 luokan äitiehin! Varmasti saat opettajalta apuja tähän taustatiedot kun hällä oin ja voi siten ehdottaa jotakuta tuntemaansa.

Kutsukaa perheenä kylään joku perhe pojan luokalta.

Nyt toimeksi sinä vanhempana! tsemiä ja rohkaisua pojalle. Ja voihan olla, että tuona leffanpynnön ajankohtana kaikilla vaan sattui muuta; harrastusilta tai ovat jo nöähneet ko. leffan. Kannattaa aina yrittää uusiksi, eri tavoin, älkää lannistuko.

Partiojohtajalle voi tosiaan myös soittaa ennalta ja kysellä apuja myös. tääaliset muuto jälkeen kaverin etsimistilantreet ovat ihan  tuttuja muillekin.

Älää lannoistuko! entä, osaako lapsen isä auttaa? harrastus, kannustus, isä-poika -kuviot jne?

Tsemiä!

Mites olis jos niitä kavereita löytyisi vaikka hieman nuoremmista. Ei niiden pakko ole olla samalta luokalta. Mutta harrastuksien kautta muuten, esim juuri mainittu partio on erittäin hyvä vaihtoehto.

Hieman asian sivusta kerron yhdestä huomiostani: nykypojat käyttäytyvät kuin tytöt! Kyhnyttelevät kaksistaan ja siitä halutuimmasta pojasta kisataan jo heti maanantaiaamusta lähtien. 

Seurasta torjutut eivät osaa liittoutua keskenään ja murjottavat mieluummin yksin. Monien tuon ikäisten elämä pyörii täysin tietokoneella pelaamisen ympärillä. Seurassaolo tarkoittaa että pelataan jotain peliä kahdestaan.

Mihinkään reippaaseen vanhanajan toimintaan poikia ei saa, uimahalliin ei voi mennä koska ei osata uida, luistelemaan ei mennä koska ei osata luistella jne. Nykyvanhemmat ovat tyystin kädettömiä tiekoneeseen kiinnikasvaneiden lastensa kanssa. Sen vuoksi uutta reipasta poikaa voidaan vieroksua ja se ei ole todellakaan pojan vika.

Kiitos kaikille vastaajille neuvoista. Poikani on sellainen paljon lukeva älykkötyyppi, kestää varmaan oman aikansa ennen kuin pääsee "piireihin". Toivottavasti on vain ohimenevää, huoh :0 Yritän olla huolehtimatta liikaa. 

Hyviä neuvoja tuli paljon, pitää yrittää soveltaa. Partiota jo kokeiltiin, poika ei siitä innostunut. Otan yhteyttä luokan lasten vanhempiin, jospa saisi jonkun kyläilemään tai jotain.

Kiitos :)

Mistä päin olette? Jos uskaltaisit sanoa kaupungin, joku voisi vaikka tehdä uuden sähköpostiosoitteen sitä varten että saisi yhteyden, minä ainakin voisin. :) Itselläni suurinpiirtein samanikäisiä lapsia ja voisin ainakin itse auttaa mielelläni jos vaan sattuisi sama kaupunki(tuskin minun kanssa mutta jonkun kanssa varmasti). Itse olen joskus kokeillut tuota lapselle kaveri sivua mutta ei ainakaan meillä nuoremman lapsen kanssa poikinut yhtään tapaamista edes.

Mistä päin Suomea olette ?  Olisi ilo auttaa. Meillä on 12-vuotias poika, josta voisi saada kaverin. 

Älä huolestu vaikka synttärikutsuja ei tulisi, meillä 11v poika eikä kukaan pojan kavereista ole järjestänyt "kaverisynttäreitä" enää 10 v synttäreiden jälkeen. Kysele pojaltasi pelaavatko luokkakaverit jotain yhdessä. Mekin asumme syrjässä kavereista ja poika pelaa netissä luokkakavereiden  minecraftia ja skypettää samalla koulunjälkeen. Tuossa tutustuisi helposti... Tietokonepelaamisesta voi olla myös hyötyä, vaikka haitoista usein puhutaankin.

Lapsesi on nyt tullut siihen ikään, jolloin kaveripiirit alkavat eriytyä mielenkiinnon kohteiden mukaan. Lisäksi alkava murkkuikä ja testosteronin eritys aiheuttavat sen, että nörttimäisyys on tyttömäisyyden jälkeen toiseksi huonoin "tyyli" olla poika.

Jos luokkakavereista ei löydy toista älykköä on mentävä etsimään muualta.

Voi poikaa, voin kuvitella pojan ja äidinkin tuskan :(. Me muutettiin uudelle paikkakunnalle keväällä, ja koko kesän 10v oli itsekseen, paitsi kun näki entisen paikkakunnan kavereita muutaman kerran. Syksyllä koulun alettua sitten alkoi tutustua, mutta kyllä syyslukukausi sitten taisi mennä vielä aikalailla ilman kavereita. Tosi raskastahan tuo on, mutta muutama kuukausi on kuitenkin vielä lyhyt aika. Hyviä neuvoja on tullut edellä. Aikuisen osalta on tärkeää toivon ylläpitäminen ja kannustaminen tutustumiseen. Todennäköisesti asiat vähitellen etenee. Tsempit pojalle ja äidille!

"Ole hänen tukenaan ja anna hänelle uskoa että myöhemmin hän löytää ystäviä."

 Ei kannata valehdella. Jotkut ei saa ikinä ystäviä. Paras vaan totutella yksinoloon.

Opettaja on mielestäni ihan avainasemassa siinä miten uusi oppilas otetaan vastaan. Miten jaetaan ryhmätyöt ja istumajärjestykset, parityöskentelyt yms. Meidän molempien lasten luokille on tullut uusia oppilaita ja heihin on tutustuttu heti. Joku hankalampi tapaus alkoi vaikuttaa negatiivisesti luokkahenkeen, mutta siitäkin opettaja otti yhteyttä, sanoi pyrkivänsä tekemään asialle jotain ja pyysi keskustelemaan kotonakin. 

Ota yhteyttä opettajaan, toivottavasti hän haluaa ja pystyy vaikuttamaan asiaan.

Opettaja voi tutustuttaa lapsia toisiinsa, mutta ei voi kovin paljoa lopulta vaikuttaa ystävystymiseen.

Ap, poika on vasta aloittanut uudessa koulussa, joten eihän kaikkiin voi tutustua heti - toisille täytyy antaa aikaa. Uskon että ajan kanssa poika löytää omankaltaista seuraa :) 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 00:51"]

Kiitos kaikille vastaajille neuvoista. Poikani on sellainen paljon lukeva älykkötyyppi, kestää varmaan oman aikansa ennen kuin pääsee "piireihin". Toivottavasti on vain ohimenevää, huoh :0 Yritän olla huolehtimatta liikaa. 

Hyviä neuvoja tuli paljon, pitää yrittää soveltaa. Partiota jo kokeiltiin, poika ei siitä innostunut. Otan yhteyttä luokan lasten vanhempiin, jospa saisi jonkun kyläilemään tai jotain.

Kiitos :)

[/quote]

Eli poikasi on muiden mielestä ns. nörtti. Näyttääkö myös nörtiltä? Ei harrasta mitään urheilua? Oman pojan touhuja kun olen seuraillut, niin ne jotka harrastavat liikuntaa monipuolisesti, saavat kavereita. Pojat heittelevät välkällä frisbeetä, pelaavat jalkkista, käsipalloa jne. Ne joita ei yhtään kiinnosta, jäävät valitettavasti ulkopuolelle. Toivottavasti kuitenkin löytyisi edes joku samanhenkinen kuin poikasi. Yleensä luokalla on ainakin 1-2 ei-sporttista.

Ap oliko pojallasi kavereita entisessä koulussa?

Hei, minuakin kiinnostaisi missä päin asutte? :)

Mun veljellä ei ollu koko peruskouluaikana yhtään kaveria jonka kanssa olisi ollut vapaa-ajalla. Vasta lukiossa löysi samalla aaltopituudella olevia "älykkönörttejä".