Onko 18 vuotta liian suuri ikäero`?
Mies 51 ja minä 33.
Onko kenelläkään kokemusta? Miten vanhempanne ovat ottaneet tällaiset ikäerot kun olette esitelleet puolison? Onko järkevää tehdä lapsia tällaiseen suhteeseen?
Kommentit (45)
No käytännössä siinä ollaan jo 2 eri sukupolvea, koska mies voisi olla isäsi.
Miksi sinä muiden ihmisten mielipiteitä mietit? Sinä elät aikuisena ihmisenä omaa elämääsi ja teet valintasi omaa arvostelukykyäsi käyttäen, etkä muilta lupia kysellen.
Niin siis kenen näkökulmasta? Mitä helvettiä se vanhemmillesi kuuluu, kenen kanssa 33 vuotias seurustelee ja lapsia tekee?
Sinä itse sen huomaat, onko se ihminen sopiva sinulle, oli hänen ikä mikä tahansa.
Itse olen seurustellut itseräni 12 vuotta vanhemman ja 18 vuotta nuoremman kanssa ja se 12 vuotta vanhempi oli huomattvasti epäkypsempi, kuin se 18 vuotta nuorempi.
Ehkä tuo vanhemmista kysyminen oli vähän törppöä. Mutta pakollakin kävi mielessä, kun äitini on vain viisi vuotta tätä miestä vanhempi. Isäni sitten 7.
En oikein edes tiedä, miten tässä näin kävi. Miehen kanssa on tosi hyvä olla, eikä oikeastaan aiemmin ole esimerkiksi seksi toiminut kenenkään kanssa näin hyvin. Mies on kyllä elänyt sinkkuelämää lähes koko ikänsä, joten en nyt vielä ala häitä suunnittelemaan.
Ihan oikeastiko mietit mitä vanhempasi ajattelevat suhteesta?? Eihän se heille kuulu pätkääkään! Olet aikuinen ihminen, tee itse omat ratkaisusi.
Ei ole liikaa ikäeroa.
Isompi ongelma tuossa minusta on se että mies on tuohon ikään saakka elänyt sinkkuna kuin ikäero. Noinkohan kykenee parisuhteeseen ja isäksi varsinkaan...
10-15 vuoden kuluttua mies alkaa olla vanha, riippumatta miten hyvin säilynyt on nyt. Jos ei se haittaa niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
10-15 vuoden kuluttua mies alkaa olla vanha, riippumatta miten hyvin säilynyt on nyt. Jos ei se haittaa niin mikäs siinä.
No kyllä se viisikymppinen nainenkin on melkoisen rupsahtanut.
Vierailija kirjoitti:
10-15 vuoden kuluttua mies alkaa olla vanha, riippumatta miten hyvin säilynyt on nyt. Jos ei se haittaa niin mikäs siinä.
Moniko suhde nykyään kestää 10-15 tuollaista on ihan turha miettiä jos hyvä 5 vuotis suunnitelman tekee ens alkuun.
Eläkää tätä päivää huomisesta ei kukaan tiedä. Onni tässä hetkessä on tärkein ei se onko joku kuinka paljon rupsahtanut 10-15v kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
10-15 vuoden kuluttua mies alkaa olla vanha, riippumatta miten hyvin säilynyt on nyt. Jos ei se haittaa niin mikäs siinä.
On todella hyvin säilynyt! Siis pesee monet omanikäiseni miehet kevyesti. Löytäisi kyllä taatusti minua paremman näköisen naisen helposti.
Minulla on joku outo juttu erään itseäni huomattavan henkilön kanssa meneillään ja usein kyllä tuntuu vähän oudolta kuvitella meitä parisuhteeseen, kun hän on vain muutaman vuoden omia vanhempiani nuorempi. Mitähän ajattelisi iskä ja äiskä, jos jälkeläinen toisi lähes heidän ikäisensä kumppanin näytille?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on joku outo juttu erään itseäni huomattavan henkilön kanssa meneillään ja usein kyllä tuntuu vähän oudolta kuvitella meitä parisuhteeseen, kun hän on vain muutaman vuoden omia vanhempiani nuorempi. Mitähän ajattelisi iskä ja äiskä, jos jälkeläinen toisi lähes heidän ikäisensä kumppanin näytille?
*huomattavan vanhemman
Mielestäni kolmenkympin jälkeen iällä ei enää niin kauheasti ole merkitystä.
Myöhäisimmätkin ovat tuossa iässä saaneet koulunkäyntivaiheen päätökseen (ei koske esim. uudelleenkouluttautujia) ja elävät ns. aikuisvaihetta. Myös henkinen ja psyykkinen kehitys alkaa olla matureetissa vaiheessa. Tietenkin siis elämänkatsomus ja -viisaus useimmiten vielä laajenevat ja kehittyvät vanhuuteen saakka, mutta yli kolmekymppinen osaa jo laittaa asiat mittasuhteisiinsa jne.
Mun mielestä on väärin tehdä lapsia yli viisikymppisenä vaikka siihen pystyisikin. Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi on täysi-ikäinen. Mä olen nelikymppinen ja iloinen, että vanhempani olivat nuoria kun saivat minut. He ovat vielä hyväkuntoisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itse asioistaan. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut pelkäämään vanhempieni vanhenemista jo nuorena kun oman elämäni palikat eivät olleet vielä järjestyksessä.
Lisäksi pidän rikkautena että vanhempani ovat jaksaneet olla läheisiä minunkin lapsilleni. Itselläni oli etäiset välit kaukana asuviin isovanhempiini ja kadehdin kavereitani jotka saattoivat vierailla isovanhempiensa luona tuosta vaan, ja, siksi olen pitänyt tärkeänä että omilla lapsillani on hyvät välit isovanhempiinsa.
Toki kaikilla on erilaisia elämäntilanteita joihin ei aina voi vaikuttaa mutta itse en suosittele lasten tekemistä vanhan miehen kanssa. Ystäväni syntyi yllätyksenä iltatähtenä vanhoille vanhemmille ja sanoi sisarustensa kasvattaneen hänet koska vanhempia ei enää jaksanut kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on väärin tehdä lapsia yli viisikymppisenä vaikka siihen pystyisikin. Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi on täysi-ikäinen. Mä olen nelikymppinen ja iloinen, että vanhempani olivat nuoria kun saivat minut. He ovat vielä hyväkuntoisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itse asioistaan. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut pelkäämään vanhempieni vanhenemista jo nuorena kun oman elämäni palikat eivät olleet vielä järjestyksessä.
Lisäksi pidän rikkautena että vanhempani ovat jaksaneet olla läheisiä minunkin lapsilleni. Itselläni oli etäiset välit kaukana asuviin isovanhempiini ja kadehdin kavereitani jotka saattoivat vierailla isovanhempiensa luona tuosta vaan, ja, siksi olen pitänyt tärkeänä että omilla lapsillani on hyvät välit isovanhempiinsa.
Toki kaikilla on erilaisia elämäntilanteita joihin ei aina voi vaikuttaa mutta itse en suosittele lasten tekemistä vanhan miehen kanssa. Ystäväni syntyi yllätyksenä iltatähtenä vanhoille vanhemmille ja sanoi sisarustensa kasvattaneen hänet koska vanhempia ei enää jaksanut kiinnostaa.
Tämä minua mietityttää. Tokihan itse olen vielä kohtuullisen nuori ja haluaisin lapsia lähivuosina.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on väärin tehdä lapsia yli viisikymppisenä vaikka siihen pystyisikin. Vanhemmuus ei lopu siihen kun lapsi on täysi-ikäinen. Mä olen nelikymppinen ja iloinen, että vanhempani olivat nuoria kun saivat minut. He ovat vielä hyväkuntoisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itse asioistaan. Olisi ollut kamalaa jos olisin joutunut pelkäämään vanhempieni vanhenemista jo nuorena kun oman elämäni palikat eivät olleet vielä järjestyksessä.
Lisäksi pidän rikkautena että vanhempani ovat jaksaneet olla läheisiä minunkin lapsilleni. Itselläni oli etäiset välit kaukana asuviin isovanhempiini ja kadehdin kavereitani jotka saattoivat vierailla isovanhempiensa luona tuosta vaan, ja, siksi olen pitänyt tärkeänä että omilla lapsillani on hyvät välit isovanhempiinsa.
Toki kaikilla on erilaisia elämäntilanteita joihin ei aina voi vaikuttaa mutta itse en suosittele lasten tekemistä vanhan miehen kanssa. Ystäväni syntyi yllätyksenä iltatähtenä vanhoille vanhemmille ja sanoi sisarustensa kasvattaneen hänet koska vanhempia ei enää jaksanut kiinnostaa.
Tiedän vasta eläkkeelle jääneitä 60+ joilla on luokkaa 15v lapsia. Näistä lapsista varmaan tosi kivaa, jos vanhempi sairastuu dementiaan jo heidän ollessaan alle 25v tai kuolevat vanhuusvaivoihinsa. Sitten tiedän viisikymppisiä joilla on vanhemmat 70-80v joka alkaa olemaan jo paljon luonnollisemman oloista ja siinä iässä on saanut jo vanhempiensa seurasta nauttia.
Ei toimi!
Minusta parempi olisi toisinpäin: M33 ja N 51.