Netissä tutustuminen ja tunteet

Äkkiähän sitä antaa itseleen tietyn kuvan ihmisestä jota ei livenä tunne.

Itse tutustuin, silloin kun oli vielä mese, mieheen joka asui kaukana minusta. Hän kyseli naapuripaikkakunnan asioista, mutta en kyllä yhtään muista mitä kautta..kun ei fb:ään ollut. No alettiin juttelemaan kuitenkin mesessä.

Jotenkin meidän jutut meni hienosti yksiin ja minä ihastuin ihan täysiä. Joskus paljon myöhemmin sitten tavattiin livenä ihan kaveripohjalta kun olin käymässä samalla paikkakunnalla ja edelleen meillä oli kivaa yhdessä. Mutta ei meistä koskaan mitään tullut. Tavattiin vielä muutaman kerran, mutta yllättäen ne tunteet vain laimeni ja hän oli vain kaveri enkä muuta ajatellutkaan enää. Ollaan tosin oltu pitkään senkin jälkeen yhteyksissä ihan vain kaveripohjalta ja fb:n tultua myös sieltä toisemme löysimme.

Tosin yksikään muu nettituttavuus ei ole johtanut yhtä tapaamista pidemmälle vaikka kuinka hyvin olisi jutut osuneet yksiin netissä.

Voi olla. Mulla on kahdesti ollut. SIksi en enää deittaillessa hirveästi viestittele ennen ensitapaamista, vaan haluan tavata heti. 

Nuo 2 kertaa olen suorastaan ihastunut mieheen netti- ja mailikeskustelujen kautta. Mutta sitten kun on nähty, valtava pettymys.

Eka mies: kuvittelin rauhalliseksi, hillityksi, syvälliseksi mieheksi. Ei olltu yhtään mun tyylinen livenä, sellainen tatuoitu hevarijätkä, jonka syvällisyyskin tuntui olevan sellaista vaikutuksen tekemiseksi toisten ajatusten heittelemistä. Esitti vielä ällösti minullekin kovaa naissankaria ja kehuskeli kovalla juhlimisellaan.

Toinen oli semmoinen kauhean romanttisen ja herkän oloinen mies. Kuvankin olin saanut, ja kuva vastasi tekstejä: vaalea, jotenkin herkän näköinen hoikka mies. Mutta livenä paljastui, että kyseessä on melkoinen sekopää ja alkoholisti/sekakäyttäjä. Ne minua ihastuttaneet runoilut oli hyvien "kuosien" eli viina/mömmöyhdistelmien tuotosta...

Joskus nuorempana olin tosi ihastunut nettipersoonaan, joka sitten tavatessa oli ihan järkky. Yritin sillä nuoruuden vimmalla sitten pitää kiinni siitä luodusta mielikuvasta... No, penkin alle meni.

Myöhemmin, toisella kierroksellani, en ole edes ihastellut niihin nettituttuihin. Joo, on mukava kutkuttava tunne kun tulee postia, mutta osasin kyllä erottaa että se johtui vaan huomioista, ei siitä ihmisestä.

Joten mun treffit on mennyt ilman sen suurempia ennakkoasenteita, lähinnä olen varmistanut että pääsee nopeasti pois jos on tarpeen... Ja sitten oli Se Yksi, joka vei jalat alta.