Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö tämä nykyään on? Kaikki muu menee ihmiskontaktien edelle ja sitten ihmetellään sinkkutalouksia.
12.09.2020 |
Olin eilen baarissa pitkästä aikaa ja istahdin siellä yksin istuskelevan nuoren naisen viereen ja aloin jutella niitä näitä. Selvisi, että nainen oli siellä ystäviensä kanssa ja istuskeli yksinää, koska ei jaksanut enää luuhastaa ystäviensä kanssa pitkin baaria ja tanssilattioita vaan oli jo valmista kamaa lähtemään kotiin. Olin samoissa fiiliksissä ja juttumme mielestäni luisti hyvin, joten elättelin jo toiveita, että saisin edes puhelinnumeron, jos en jatkoille asti pääsisi. Mutta nainen vaan huokaili, kuinka haluaisi jo pois ja päästä kotiin pelaamaan. Se oli hänen sen hetken prioriteetti - päästä pois omaan rauhaan pelaamaan tietokonepeliä. Hän sitten tekstasi ystävälleen lähtevänsä ja kiitti minua jutustelusta ja toivotti hyvät illan jatkot ja lähti narikkaan. Jäin ihan hoo moilasena siihen istuskelemaan, että okei.
Tätäkö tämä nykyään on nuorilla aikuisilla? Että esimerkiksi pelaamaan pääseminen pois ihmistenilmoilta on tärkeämpää kuin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssa oleminen? Ihmekkään, kun sinkkutalouksia on nykyään niin paljon ja ihmiset eivät nykyään enää pariudu.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla ottaa päähän se, että tuntuu, että kaikilla on nykyään aina kaikkialla kaikenmaailman kuulokkeet korvilla ja small talk on kadonnut. Ei kellekkään voi aloittaa juttelua.
Mulla on usein kuulokkeet ihan tarkoitusella korvilla vaikken välttämättä edes kuuntele mitään. Haluan olla kaltaisiltasi rauhassa.
Hah, sama täällä. Kuulokkeet on hyvä olla aina päässä kun ihmisten ilmoilla liikkuu. Liian usein joku random ihminen, joka ei voisi minua vähempää kiinnostaa, tulee selittämään juttu- ja ehkä muutakin seuraa vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata kertaa mieluummin kuuntelen kuulokkeilla äänikirjaa tai mielimusiikkiani kuin lätisen esim. työmatkabussissa työkaverin taikka jonkun tuntemattoman kanssa. Miten jonkun mielestä voi olla niin että sen työkaverin tai tuntemattoman seurusteluntarve menee minun rentoutumisentarpeeni edelle?
Tuon takia en käy baareissa! Jos sinne erehtyy kerran vuoteen kaveriporukalla aikeena ottamaan muutama tai vain hauskanpito mielessä joraileen, niin aina joku Sauli pärähtää siihen pöytään, kun muut seurueesta ovat tupakalla tai vessassa.. aina samat fraasit: ” moi, miten menee?”
Yritän olla kohtelias ja vastailen yleensä kohteliaasti, mutta se sitten ymmärretään väärin ja mies vain jää siihen iilimatona roikkumaan, eikä älyä häipyä.
Kai sen huomaa lähteekö flirttiin mukaan tai onko kiinnostunut seurasta muutenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ala jutulle sellaisen henkilön kanssa, josta huokuu asenne, että olen jotenkin velvollinen pitämään hänelle seuraa, koska HÄN haluaa niin. Nämä ihmisten sulkeutuneisuudesta valittavat ovat melkein järjestään tällaisia vaatijatyyppejä, jotka odottavat, että muut ihmiset ovat olemassa vain heitä ja heidän tarpeitaan varten.
Jos toinen ihminen on rennolla ja positiivisen uteliaalla asenteella liikenteessä, niin mukava sellaisen kanssa on vaihtaa pari sanaa tai rupatella vähän pidempäänkin. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan niin junassa kuin terveyskeskuksen odotushuoneessakin. Jos haluaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin, niin ensimmäiseksi on syytä lopettaa se pakkomielteinen oman navan ympärillä pyöriminen ja suunnata katse ulospäin. Siis niin, että olet aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä juuri sellaisinaan. Kukaan ei sinulle ole loppujen lopuksi velkaa yhtään mitään.
Siis tämä!!
Yksi esimerkki tällaisesta on eräs täysin tuntematon mies, joka tuli vastaan lenkkipolulla. Aivan varmasti huomasi että mulla on treeni menossa. Minut ohitettuaan kääntyikin yllättäin takaisin, tuli vierelle ja alkoi tivaamaan miksi olen lenkkeilemässä sen sijaan, että voisin tutustua häneen? Kieltäydyin asiallisesti juttelusta, sanoin että mulla on nyt lenkki kesken, mutta ei uskonut vaan jäi vielä siihen viereen vääntämään asiasta. Loputa sanoin vähän napakammin jolloin mies tajusi lähteä, mutta koko kohtaamisesta tuli vähän wtf-olo. Mies ei missään vaiheessa tuonut esille haluaan tutustua minuun, vaan minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa ottamaan selvää hänestä. Siis random vastaantulijasta, joka oli minulle yksi muiden joukossa. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla koska hän niin halusi. Aivan käsittämätöntä.
Tuli jotenkin mieleen vuosia vanha tilanne baarissa. Olin kavereiden mukana enkä bilefiiliksessä. Olin noin 22-v. Istuin pöydässä jonkun juoman kanssa ja aloin juttelemaan viereisen pöydän miehen kanssa. Juteltiin pitkät pätkät, tunti-pari, ja kerrottiin kaikenlaista. Hän oli noin viisi vuotta vanhempi, joten silmissäni aikuinen mies ja minä nuori (ja aika kokematon) tyttönen.
Valomerkin lähestyessä oli selvää että ilta oli päättymässä, ja se tuli puheissa esillekin. Mainitsin pari kertaa, että varmaan kohta kavereiden kanssa lähdetään. Odotin että hän - vanhempi, kokeneempi - ehdottaisi puhelinumeroiden vaihtamista tai vastaava, mutta ei! Joten sitten moikkailtiin puolin ja toisin, ja lähdin kavereiden kanssa.
Ulkona törmäsin vielä miehen kaveriin, joka kommentoi ohimennen sitä että en ollut ollut kiinnostunut siitä hänen kaverista. Jälkikäteen ajatellen hän saattoi tajuta mistä kiikastaa, ja yritti vielä auttaa meitä/kaveriaan. Mutta hämmennyin vain, että enkö muka ollut vaikuttanut kiinnostuneelta (mutta en sanonut mitään!). Joten se siitä.
Kaksi nuorta sinkkua käytti illan/yön baarissa jutellen kaikesta mahdollisesta ja tultiin hyvin toimeen, mutta kumpikaan ei vaan osannut viedä tilannetta eteenpäin. Ties minkälainen rakkaustarina siitä olisi tullut:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ala jutulle sellaisen henkilön kanssa, josta huokuu asenne, että olen jotenkin velvollinen pitämään hänelle seuraa, koska HÄN haluaa niin. Nämä ihmisten sulkeutuneisuudesta valittavat ovat melkein järjestään tällaisia vaatijatyyppejä, jotka odottavat, että muut ihmiset ovat olemassa vain heitä ja heidän tarpeitaan varten.
Jos toinen ihminen on rennolla ja positiivisen uteliaalla asenteella liikenteessä, niin mukava sellaisen kanssa on vaihtaa pari sanaa tai rupatella vähän pidempäänkin. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan niin junassa kuin terveyskeskuksen odotushuoneessakin. Jos haluaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin, niin ensimmäiseksi on syytä lopettaa se pakkomielteinen oman navan ympärillä pyöriminen ja suunnata katse ulospäin. Siis niin, että olet aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä juuri sellaisinaan. Kukaan ei sinulle ole loppujen lopuksi velkaa yhtään mitään.
Siis tämä!!
Yksi esimerkki tällaisesta on eräs täysin tuntematon mies, joka tuli vastaan lenkkipolulla. Aivan varmasti huomasi että mulla on treeni menossa. Minut ohitettuaan kääntyikin yllättäin takaisin, tuli vierelle ja alkoi tivaamaan miksi olen lenkkeilemässä sen sijaan, että voisin tutustua häneen? Kieltäydyin asiallisesti juttelusta, sanoin että mulla on nyt lenkki kesken, mutta ei uskonut vaan jäi vielä siihen viereen vääntämään asiasta. Loputa sanoin vähän napakammin jolloin mies tajusi lähteä, mutta koko kohtaamisesta tuli vähän wtf-olo. Mies ei missään vaiheessa tuonut esille haluaan tutustua minuun, vaan minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa ottamaan selvää hänestä. Siis random vastaantulijasta, joka oli minulle yksi muiden joukossa. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla koska hän niin halusi. Aivan käsittämätöntä.
Tuossa olisi loistava esimerkkitarina johonkin vuorovaikutustaitojen kurssille siitä, miten EI kannata lähestyä ihmisiä. Oikeasti, mitä hittoa tuon tyypin päässä oikein liikkui? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ala jutulle sellaisen henkilön kanssa, josta huokuu asenne, että olen jotenkin velvollinen pitämään hänelle seuraa, koska HÄN haluaa niin. Nämä ihmisten sulkeutuneisuudesta valittavat ovat melkein järjestään tällaisia vaatijatyyppejä, jotka odottavat, että muut ihmiset ovat olemassa vain heitä ja heidän tarpeitaan varten.
Jos toinen ihminen on rennolla ja positiivisen uteliaalla asenteella liikenteessä, niin mukava sellaisen kanssa on vaihtaa pari sanaa tai rupatella vähän pidempäänkin. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan niin junassa kuin terveyskeskuksen odotushuoneessakin. Jos haluaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin, niin ensimmäiseksi on syytä lopettaa se pakkomielteinen oman navan ympärillä pyöriminen ja suunnata katse ulospäin. Siis niin, että olet aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä juuri sellaisinaan. Kukaan ei sinulle ole loppujen lopuksi velkaa yhtään mitään.
Siis tämä!!
Yksi esimerkki tällaisesta on eräs täysin tuntematon mies, joka tuli vastaan lenkkipolulla. Aivan varmasti huomasi että mulla on treeni menossa. Minut ohitettuaan kääntyikin yllättäin takaisin, tuli vierelle ja alkoi tivaamaan miksi olen lenkkeilemässä sen sijaan, että voisin tutustua häneen? Kieltäydyin asiallisesti juttelusta, sanoin että mulla on nyt lenkki kesken, mutta ei uskonut vaan jäi vielä siihen viereen vääntämään asiasta. Loputa sanoin vähän napakammin jolloin mies tajusi lähteä, mutta koko kohtaamisesta tuli vähän wtf-olo. Mies ei missään vaiheessa tuonut esille haluaan tutustua minuun, vaan minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa ottamaan selvää hänestä. Siis random vastaantulijasta, joka oli minulle yksi muiden joukossa. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla koska hän niin halusi. Aivan käsittämätöntä.
Kohtasit palstaulin luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa, nainen oli silti ystävällinen ja kohtelias, vaikka ap olisi vaan halunnut vaakamambokontaktia, mutta eipä kyennyt ystävällisesti ja kohteliaasti sitä suoraan ehdottamaan. Olisi kannattanut.
Ok yritit, mutta kiinnostus ei nyt selkeästikään ollut molemminpuoleista. Siirry seuraavaan ja ole rehellisempi todellisista aikeistasi, sitten jollei heru/synkkaa niin taas seuraava ja sitä seuraava kehiin, kunnes OIKEASTI synkkaa tai natsaa edes himot molempien kohdalla.
Ap:n täysin aiheetta itseoikeutettu uliopiston priimusuhriutujan kitinä ei pidä yhtään paikkaansa.
Nainenhan sieti varsin urhoollisesti ap:n falskista hyvesignaloinnista huolimatta läpinäkyvää
(epä)suoraa piparinvonkaamista ja siihen nähden kommunikoi itseriittoisen toisen tunteet ignooraavan minäminäminä limavonkarin kanssa liiankin ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinhan tästä juttua me naisissakin. Naiset nykyajan suorittajayhteiskunnassa haluavat, että kaikki on aikataulutettua. Seksi hoituu FWB suhteilla, ja kalenterista varataan aika jolloin pannaan, jotta seksielämäkin, muiden osa-aluiden ohella, on kunnossa. Eikä aikaa kulu draamaan tai rakastumiseen. Yksi jopa kirjoitti erikseen, että on kivaa että on hallinta siitä, että kaverisuhteet, työ, koulutus, harrastukset ja seksielämä on hallinnassa.
Se nainen vain halusi sinusta eroon sanomatta suoraan, ettei hän pitänyt sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ala jutulle sellaisen henkilön kanssa, josta huokuu asenne, että olen jotenkin velvollinen pitämään hänelle seuraa, koska HÄN haluaa niin. Nämä ihmisten sulkeutuneisuudesta valittavat ovat melkein järjestään tällaisia vaatijatyyppejä, jotka odottavat, että muut ihmiset ovat olemassa vain heitä ja heidän tarpeitaan varten.
Jos toinen ihminen on rennolla ja positiivisen uteliaalla asenteella liikenteessä, niin mukava sellaisen kanssa on vaihtaa pari sanaa tai rupatella vähän pidempäänkin. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan niin junassa kuin terveyskeskuksen odotushuoneessakin. Jos haluaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin, niin ensimmäiseksi on syytä lopettaa se pakkomielteinen oman navan ympärillä pyöriminen ja suunnata katse ulospäin. Siis niin, että olet aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä juuri sellaisinaan. Kukaan ei sinulle ole loppujen lopuksi velkaa yhtään mitään.
Siis tämä!!
Yksi esimerkki tällaisesta on eräs täysin tuntematon mies, joka tuli vastaan lenkkipolulla. Aivan varmasti huomasi että mulla on treeni menossa. Minut ohitettuaan kääntyikin yllättäin takaisin, tuli vierelle ja alkoi tivaamaan miksi olen lenkkeilemässä sen sijaan, että voisin tutustua häneen? Kieltäydyin asiallisesti juttelusta, sanoin että mulla on nyt lenkki kesken, mutta ei uskonut vaan jäi vielä siihen viereen vääntämään asiasta. Loputa sanoin vähän napakammin jolloin mies tajusi lähteä, mutta koko kohtaamisesta tuli vähän wtf-olo. Mies ei missään vaiheessa tuonut esille haluaan tutustua minuun, vaan minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa ottamaan selvää hänestä. Siis random vastaantulijasta, joka oli minulle yksi muiden joukossa. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla koska hän niin halusi. Aivan käsittämätöntä.
Tuossa olisi loistava esimerkkitarina johonkin vuorovaikutustaitojen kurssille siitä, miten EI kannata lähestyä ihmisiä. Oikeasti, mitä hittoa tuon tyypin päässä oikein liikkui? :D
Missä niitä oikeita vuorovaikutuskursseja järjestetään? Näin dokumentin venäläisestä vaimoksivalmistamiskurssista, jossa opetettiin suihinottoa banaanilla kuorineen. Samaa tasoa Suomessakin, jos Tinder tai humalatila on ainoita portteja laadukkaaseen kohtaamiseen.
" Olin samoissa fiiliksissä ja juttumme mielestäni luisti hyvin, joten elättelin jo toiveita, että saisin... " LOL, ei ei ei ja vielä kerran EI!
Olisiko ap kannattanut alusta lähtien vaikka suoraan kysyä: "Hei, voinko/saanko liittyä seuraasi (pienen juttutuokion ajaksi)?" Muuten se piparinvonkaus tosiaan on ilmiselvää ainakin usein miehiä sosiaalisesti taitavammille naisille.
Myöhemmin rupattelun lomassa tai jälkeen kysy: "Saanko puhelinnumerosi? Lähdetäänkö jatkoille?" Nainenkin voi (paheksunnasta huolimatta) haluta näitäkin asioita, mutta ei koskaan kenenkään falskin vätysmykkäpoikasen kanssa. Reippaasti siis vaan, muuten olet aina yhtä kujalla kuin nyt.
Kun kerran asia näin meni, niin olisiko (ap + muut) tällaisen vonkarimiehen mielestä parempi, että nainen sitten heti selvästi torjuisi hyvesignaloinnilla (kömpelösti) naamioidun seksinvonkauksen? Vai kamalaa sekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, nainen ei ollut sinusta kiinnostunut vaan kaikkea muuta. Tiedän itsekin, miten ärsyttävää on baarissa jäädä hetkeksi yksin (esim kaverin poiketessa vessaan tai tiskille) kun siihen änkeää heti joku tyyppi jututtamaan. Niille vastailee kohteliaasti, koska ei viitsi sanoa suoraankaan vastapuolen suuttumuksen pelossa, mutta kyllä siitä tilanteesta pyrkii pois syyllä millä hyvänsä. Eikä todellakaan tule mieleenkään antaa mitään puhelinnumeroa, haluhan on nimenomaan päästä eroon hyypiöstä eikä ottaa sitä riesaksi.
Eikä sinkkutalouksissa tai pariutumatta jättäytymisessä ole automaattisesti mitään huonoa. Ne on isolle osalle meistä ihan oma valinta ja siten hyvää kehitystä.
Miksi muuten olit baarissa yksin? Oletko joku epätoivoinen, joka kiertelee pöydästä pöytään iskemässä kiinni jokaiseen hetkeksi yksin jääneeseen naiseen? Voin kertoa sinulle, että taktiikkasi ei toimi. Olet vain säälittävä.
Ei ollut aloittaja sitten pelimiehiä ainakaan
No kai nyt sille tule kiire kotiin kun et antanut sen istua rauhassa. Ei se kaivannut sun seuraasi, ihan kaikkea muuta.
Jos sulla ei ole kavereita joiden kanssa käydä baareissa niin istu yksinäsi sinäkin, älä häiritse itseäsi nuorempia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla ottaa päähän se, että tuntuu, että kaikilla on nykyään aina kaikkialla kaikenmaailman kuulokkeet korvilla ja small talk on kadonnut. Ei kellekkään voi aloittaa juttelua.
Mieluummin on hiljaa kuin lässyttää jotain turhaa sontaa liittyen säähän. Jos kuulen, että naapurin puhelias muori on rappykäytävässä, odotan, että häviää sieltä ennenkuin astun itse ovestani ulos. Todella kuluttavaa puhua turhanpäiväistä soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ala jutulle sellaisen henkilön kanssa, josta huokuu asenne, että olen jotenkin velvollinen pitämään hänelle seuraa, koska HÄN haluaa niin. Nämä ihmisten sulkeutuneisuudesta valittavat ovat melkein järjestään tällaisia vaatijatyyppejä, jotka odottavat, että muut ihmiset ovat olemassa vain heitä ja heidän tarpeitaan varten.
Jos toinen ihminen on rennolla ja positiivisen uteliaalla asenteella liikenteessä, niin mukava sellaisen kanssa on vaihtaa pari sanaa tai rupatella vähän pidempäänkin. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan niin junassa kuin terveyskeskuksen odotushuoneessakin. Jos haluaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin, niin ensimmäiseksi on syytä lopettaa se pakkomielteinen oman navan ympärillä pyöriminen ja suunnata katse ulospäin. Siis niin, että olet aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä juuri sellaisinaan. Kukaan ei sinulle ole loppujen lopuksi velkaa yhtään mitään.
Siis tämä!!
Yksi esimerkki tällaisesta on eräs täysin tuntematon mies, joka tuli vastaan lenkkipolulla. Aivan varmasti huomasi että mulla on treeni menossa. Minut ohitettuaan kääntyikin yllättäin takaisin, tuli vierelle ja alkoi tivaamaan miksi olen lenkkeilemässä sen sijaan, että voisin tutustua häneen? Kieltäydyin asiallisesti juttelusta, sanoin että mulla on nyt lenkki kesken, mutta ei uskonut vaan jäi vielä siihen viereen vääntämään asiasta. Loputa sanoin vähän napakammin jolloin mies tajusi lähteä, mutta koko kohtaamisesta tuli vähän wtf-olo. Mies ei missään vaiheessa tuonut esille haluaan tutustua minuun, vaan minun olisi ilmeisesti pitänyt alkaa ottamaan selvää hänestä. Siis random vastaantulijasta, joka oli minulle yksi muiden joukossa. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla koska hän niin halusi. Aivan käsittämätöntä.
Tuossa olisi loistava esimerkkitarina johonkin vuorovaikutustaitojen kurssille siitä, miten EI kannata lähestyä ihmisiä. Oikeasti, mitä hittoa tuon tyypin päässä oikein liikkui? :D
Missä niitä oikeita vuorovaikutuskursseja järjestetään? Näin dokumentin venäläisestä vaimoksivalmistamiskurssista, jossa opetettiin suihinottoa banaanilla kuorineen. Samaa tasoa Suomessakin, jos Tinder tai humalatila on ainoita portteja laadukkaaseen kohtaamiseen.
Ei auta Tinder tai humalatilakaan, jos miehet ovat noin pihalla muolemminpuolisesta kemiasta ja molemmille miellyttävästä ja toisen aidosti kohtaavasta ja huomioivasta kontaktista ja kommunikoinnista.
Miehillä suuremmat ongelmat ja täten ihan käytöskoululle tarvetta, miksei aviomieskouluksellekin?
Venäjällä sukupuolten välinen tasa-arvo yhä retuperällä ja köyhyys rehottaa, siksi valitettavasti jotkut naiset joutuvat kaupittelemaan itseään varakkaille miehille ainoana vaihtoehtonaan ja varakkaat miehet taas voivat shoppailla vaimoja, mutta tämä ei onneksi Suomessa päde ollenkaan. Moisen vääryyden, alistamisen ja ihmiskaupan ihailu ja haaveilu muuten paljastaa armotta moraalittoman cusipään.
Normimiehet, jotka ansaitsevat naisen, onnistuvat kyllä Suomessa pariutumaan vapailta markkinoilta ja ihan ilman mitään TinderPannukakku sovelluksia. Jos tämä ei onnistu niin vika on pervopertissä itsessään.
Miksi päämäärä on saada pesää? Sitten kun et saa, alkaa syyttely miten on outoa ja epäsosiaalista että toinen lähtikin kotiin. Sehän kiitti mukavasta juttelusta! Eikö käy mielessä että hän ei ehkä tiennyt että yritit iskeä? Jos sinä niin sen numeron haluat, mikään ei estä kysymästä kun hän on lähdössä. Kun ne kiitokset mukavista jutteluista tulee kehiin, heität siihen perään jotain että "Joo, musta olis mukava jatkaa toiste, vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä. Saisinko sun numeron?" tjsp. Jos et saa, niin sitten häntä ei kiinnostanut. Ei pidä olettaa että jokainen vastaantulija lukee ajatuksiasi ja antaa sinulle itse kaiken mitä haluat, kysymättä.
Kannattaa myös koittaa etsiä ihmisiä joilla on kanssasi jotain yhteistä. Mikään suhde ei toimi, jos se alkaa sillä että sinä mollaat toisen harrastusta ja ehkä vaadit lopettamaankin. Toisaalta tuskinpa sinä suhdetta haluat, sanoistasi päätellen. Et päässyt "saatille"? Kuulostaa yhden illan juttujen metsästämiseltä. Yhden illan jutut eivät ole mitään Aitoja IhmisKontakteja joissa Koetaan Jotain Merkityksellistä. Nehän ovat juuri sitä epäsosiaalisinta touhua - toisesta ei tiedetä mitään, ei välitetä, kunhan "pÄäSeE SaAtiLLe".
Se, ettet saanut pesää, ei tarkoita että ihmiset ovat epäsosiaalisia. Sinä olet, kun määrittelet muiden terveyden ja elämän tason sen perusteella, avaavatko he jalkansa sinulle. Ei ole mitenkään käsittämätöntä, että joku sanoo sinulle "ei". Eikä se nainen olisi kiinnostunut sen enempää vaikka olisikin jäänyt nyhjäämään baariin kanssasi.
Haisee siltä, että syytät yhteiskuntaa ja maailmanmenoa koska nainen ei lukenut ajatuksiasi ja "päästänyt saatille" vaikka sinä koet sen ansaitsevasi. :D
Minä pelaan kotona, löysin sitä kautta miehenkin. Niin on löytäneet kaikki kaverinikin, aika huippua! Muutin mieheni luo eri maahankin hiljattain, kiitos nimeltämainitsematon videopeli jota satuimme molemmat kokeilemaan huvikseen samaan aikaan ja tavattiin siellä. Peli oli kakka, parisuhde huippu.
Joo, muistan kyllä mitä ne limaiset setämiehet juttelivat minulle.