Minkä ikäisenä opit olemaan ajattelematta sitä mitä muut sinusta ajattelevat?
Mietin usen mitä muut minusta pitää ja en ole tyytyväinen itseeni. Milloin ja miten ymmärsitte/rupesitte olemaan ajattelematta sitä mitä muut teistä ajattelee. ja tekemään vain sitä mistä itse pidättte muista riippumatta?
Kommentit (17)
Yksi aikuiseksi kasvamisen merkkihän juuri tuo on. Itselläni kesti liian pitkään, mutta nyt olen jo aika hyvä tässä asiassa. Varmaan parhaimmillaankin muiden mielipiteillä jotain vaikutusta on - tai ne ainakin rekisteröi jollain tasolla. (?)
On tutkittu, että ihmiset ajattelevat ylivertaisesti ja -voimaisesti eniten itseään. Tämä ei katso uskontoa, poliittista näkemystä yms.
Tämän voi myös päätellä hyvin siitä, että on vain yksi asia, jonka eduskunta on aina tehnyt yksimielisesti: omien palkkojensa korottamisen.
Jos joku miettii, että muut ajattelevat häntä, niin ammattiapua ja lääkkeitä suosittelen. Oli toinen sitten 10, 30 tai 60 vuotias.
27-vuotiaana kun havahduin elämän lyhyyteen. Turha haaskata sitä murehtimiseen.
En ikinä, eikä mieleetäni kuulukaan.
Kyllä ihmisen kuuluu tiedostaa, miten hänen käyttäytymisensä muihin vaikuttaa ja mitä muut siitä ajattelevat. Joskus sen kuuluu jopa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen (ei pidä olla k-pää, ilkeä, loukkaava, hyväksikäyttäjä jne). Toisaalta kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää, koska ohmiset vaativat ristiriitaisuuksia ja joskus myös moraalittomuuksia.
Pointti on siinä, että pitää osata erottaa MILLOIN muiden ajatuksilla on väliä ja KENEN muiden ajatuksilla. Omien läheisten ajatuksilla on enemmän väliä kuin vieraiden. Fiksujen ihmisten ajatuksilla on enemmän väliä kuin tyhmien. Jne.
Tuo voi viedä aikuisuudessa kauan,jos on lapsena kasvatettu tottelemaan kaikkea tarkasti ja aikuisena ajaudut kaveripiiriin,jossa on ns.lupa olla ilkeä,naljailla,alentaa,vähätellä. Joku päivä haluat rakentaa identiteettisi uudestaan,huomaat,miten paljon ja raskasta on päästä vanhoista toimintamalleista irti niin voi mennä vuosia aaltoliikettä,ennenkuin olet tarpeeksi vahva olla ajattelematta,mitä muut ovat sinusta mieltä.
On monia asioita, joissa kyllä mietin mitä muut ajattelevat.
Toisaalta olen esim. irtisanoutunut vakityöstä, ja hypännyt tyhjän päälle, en ole tehnyt asioita ns. oikeassa järjestyksessä, en ole parisuhteessani muuttanut asumaan kumppanini kanssa vaikka olemme olleet yhdessä ikuisuuden jne. Joten en kyllä sen vuoksi jätä asioita tekemättä tavallani, että pelkäisin kauheasti sitä miten muut minut näkevät.
"Kyllä ihmisen kuuluu tiedostaa, miten hänen käyttäytymisensä muihin vaikuttaa ja mitä muut siitä ajattelevat. Joskus sen kuuluu jopa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen (ei pidä olla k-pää, ilkeä, loukkaava, hyväksikäyttäjä jne). Toisaalta kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää, koska ohmiset vaativat ristiriitaisuuksia ja joskus myös moraalittomuuksia.
Pointti on siinä, että pitää osata erottaa MILLOIN muiden ajatuksilla on väliä ja KENEN muiden ajatuksilla. Omien läheisten ajatuksilla on enemmän väliä kuin vieraiden. Fiksujen ihmisten ajatuksilla on enemmän väliä kuin tyhmien. Jne."
Aika hyvä!
Ryhmäpaine vaikuttaa ihmisiin kuitenkin yllättänkin paljon. Voi olla, että enemmän kuin haluamme myöntää...
Olen äälle 40 vuotias (mie) enkä vieläkään ole täysin oppinut siä, että osaisin kokonaan siuuttaa ja ohitaa sen, miä mahd muu minusta ajateleva tai ovat ajattelematta. Kyse ei onneksi ole enää iiä, etä haluiain kaikki vain miellyttää, mutta oivon sili epätoivoisestikko sitten, etä minua pideäsiin ainakin vain "hyvänä tyyppinä" (tms). Mitäkö olen? Olen ikisnkku. jolle yleenä soitetaan ja ollaan yhteydessä vain silloin, kun joku haluaa minulta jotain. Harvoin niin, että kysyttäisiin ihan vaikka vain, että mitä kuuluu. Kun itse yritä, ainakin toisinaan olla yheyksissä läheisiini ilman sen kummempia taka-ajatuksia/ muita suunnitelmia.
Helppo sanoa, etteivälitä muista. Vaikeampi on tehdä ja toteuttaa se käytännössä.
Lähiaikoina. Ikää 35-vuotta. Enää en välitä. En vaan jaksa.
Aika pitkälti jo nuorena, mutta siinä neljänviiden jälkeen ei vaan välitä enää paskaakaan muiden vaatimuksista.
Miksi tekisin sellaista? Totta kai mietin miten sanani ja tekoni vaikuttaa ympärilläni oleviin. Olisin sangen surkea niin vanhempana kuin esimiehenä jos en sitä miettisi.
Mitä nuo harmaat löntystelijät tuolla vesisateen keskellä muuta ovat kuin muiden tahtoon sopeutuvaa massaa? Suomessa esim. värikäs vaateus on harvinaista. Minkä muun kuin ryhmäpaineen tulosta tämä harmaus ja vaatimattomuus on?
17v. Tulin raskaaksi ja tajusin, että minulla on paljon muuta mietittävää, kuin se mitä muut minusta ajattelevat.
Niin. Jos muilla ei ole vaikutusta, miksi ihmiset eivät pukeudu vapaammin ja räiskyvämmin? Jokin sosiaalinen paine siinä vaikuttaa, mutta harvempi sitä myöntää.
12?
En ole oikeastaan koskaan välittänyt muiden ajattluista ja tosi on, että aika harva minua ajattelee. Eivät ihmiset jaksa miettiä toisia ihmisiä oikeastaan ollenkaan, ei sellaiseen ole aikaa ja aihe ei kiinnosta kuin typeryksiä. N46