Tiiviit suhteet myös miehen puolen isovanhempiiin
Jatkuvasti tutkimuksissa todetaan, että perheet ovat tiiviimmin suhteessa äidin puolen vanhempiin. Meillä tämä menee noin 50-50, kaikkien kanssa ollaan yhteyksissä mahdollisuuksien mukaan.
Minulla on kaksi maailman rakkainta pientä poikaa ja nyt on alkanut surettaa, saanko olla heidän ehkä tulevien perheidensä kanssa läheisissä väleissä. Tältä palstalta kun juttuja lukee, niin kauhistuttaa ajatus siitä, että itse saatan joskus olla anoppi...
Yritän itse olla esimerkki ja tasapuolinen kaikkia isovanhempia kohtaan, puhun lapsille kaikista hyvää jne., mutta välillä tätä juttua mietiskelen. Kertokaapa ajatuksianne ja kokemuksianne!
Ja isänpuolen mummot, olisi kiva kuulla, miten teidän näkökulmasta asiat ovat järjestyneet :)
Kommentit (3)
Meillä on 2 tyttöä ja 1 poika. Veljeni vaimo on tyypillinen aaveeminiä. Äitini ei osaa tehdä mitään oikein, ei saa käydä heillä, ei saanut mennä katsomaan vauvaa MINIÄN KOTIIN.
Veljeni on aina ollut sellainen nuttuskehveli, että ei uskalla vaimolleen sanoa mitään. Soitteleekin kai äidilleni salaa vaimoltaan.
Sureehan äitini sitä ja isäni on todella vihainen. On suuttunut niistä loukkauksista, mitä veljen vaimo on äidillemme ladellut. On sanonut, ettei anna kenenkään loukata vaimoaan.
Onneksi vanhemmilla on meidän lapset. Saavat niitä hemmotella rauhassa. Ja siskoni kanssa kun on katseltu tätä veljen vaimon hommaa, niin kumpikin yrittää ottaa huomioon miehen vanhemmat todella hyvin.
On se surkeaa katsottavaa. Oma poika on vasta 2v, joten en osaa surra vielä sitä, eristääkö hänen vaimonsa heidät suvustamme
Miehen isä asuu kaukana, nähdään aika harvoin, yhteyttä pidetään pari kertaa kuukaudessa. Miehen äiti asuu melkein naapurissa, mutta on koko ajan töissä. Käy silloin kun kerkeää, soitellaan usein. Omia vanhempiani (jotka asuvat n. 30min) matkan päässä, tavataan n. 1 kerran viikossa.