Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään pitääkään odottaa sitä oikeaa?
12.09.2020 |
Olen ollut sinkku jo kolme vuotta, eikä hyvää miestä tunnu löytyvän. Miehiä kyllä löytyisi yleisesti, mutta en olisi onnellinen heidän kanssaan.
Kommentit (43)
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilut seitsemän vuotta meni edellisen parisuhteeni jälkeen ennen kuin nykyiseni tapasin. Mutta hyvää kannatti odottaa (ja etsiä).
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Ap, olet kuunnellut tyhjänpäiväisiä lauluja ja olet lukenut tyhjänpäiväisiä romaaneja. Oikeaa ei ole olemassakaan. Se on hourailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet kuunnellut tyhjänpäiväisiä lauluja ja olet lukenut tyhjänpäiväisiä romaaneja. Oikeaa ei ole olemassakaan. Se on hourailua.
Niin no, tarkoitin lähinnä sitä, että en ole löytänyt miestä, jonka kanssa olisin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Tulee, jos olet aktiivinen ihminen, jolla on laajat verkostot ja joka tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin. Sen sijaan jos viihdyt kotona tai harrastat vain yksilöjuttuja niin todennäköisyys on aika pieni.
Minä pidän itseäni suhteellisen aktiivisena mutta silti puolison löytäminen edellytti, että heitin koukun. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että vinkkasin kaveriporukalleni, että järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan sinkkumiehen kanssa. Yksi kaveri siihen tarttui ja järjesti ja sillä tiellä olen nyt ollut monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Tässä jo 25v itse olen odotellut sitä oikeaa naista, ei näy. Ensimmäiset 15v leikin kävyillä. M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Tulee, jos olet aktiivinen ihminen, jolla on laajat verkostot ja joka tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin. Sen sijaan jos viihdyt kotona tai harrastat vain yksilöjuttuja niin todennäköisyys on aika pieni.
Minä pidän itseäni suhteellisen aktiivisena mutta silti puolison löytäminen edellytti, että heitin koukun. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että vinkkasin kaveriporukalleni, että järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan sinkkumiehen kanssa. Yksi kaveri siihen tarttui ja järjesti ja sillä tiellä olen nyt ollut monta vuotta.
Se on juuri näin, että itsestä se on kiinni. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, eikä mistään muualtakaan, vaan itse pitää ottaa myös kontaktia tai vähintään olla herkkä vastaanottamaan kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Tulee, jos olet aktiivinen ihminen, jolla on laajat verkostot ja joka tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin. Sen sijaan jos viihdyt kotona tai harrastat vain yksilöjuttuja niin todennäköisyys on aika pieni.
Minä pidän itseäni suhteellisen aktiivisena mutta silti puolison löytäminen edellytti, että heitin koukun. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että vinkkasin kaveriporukalleni, että järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan sinkkumiehen kanssa. Yksi kaveri siihen tarttui ja järjesti ja sillä tiellä olen nyt ollut monta vuotta.
Siis: en ole ektstrovertti, joten todennäköisesti en löydä puolisoa heidän joukostaan.
Miksi mennnä parisuhteeseen jossa ei ole onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Sitten kun on toisella kierroksella, homma menee entistä hankalammaksi. Kaikilla on jotain päähänpinttymiä, minkälaista seuraa ei ainakaan kaipaa ja mitä toisen tulee ainakin olla. Itsellänikin noita. Lopputulos on se, että pareja ei muodostu ja ollaan tyytyväisempiä yksin kuin, että tehtäisiin mitään kompromisseja. Se joka pystyy eniten joustamaan ja tekemään kompromisseja, löytää todennäköisimmin kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Sitten kun on toisella kierroksella, homma menee entistä hankalammaksi. Kaikilla on jotain päähänpinttymiä, minkälaista seuraa ei ainakaan kaipaa ja mitä toisen tulee ainakin olla. Itsellänikin noita. Lopputulos on se, että pareja ei muodostu ja ollaan tyytyväisempiä yksin kuin, että tehtäisiin mitään kompromisseja. Se joka pystyy eniten joustamaan ja tekemään kompromisseja, löytää todennäköisimmin kumppanin.
Älä puhu aiheesta josta et tiedä.
Sinkkumiehissä on paljon niitä, jotka ovat jollain tavalla rikkk/eivät ole suostuneet käsittelemään ongelmiaan. Minulka ei ole mitään halua olla tällaisten kanssa. Mielummin olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie oon odotellu koko pienen elämäni, ja tuun odottamaan jatkossakin. Mie en uskalla muuttaa isoihin kaupunkeihin, eikä niitä naisia ole näissä pienissä kylissä. Sit ku oon niin ujo, nii naisen pitäisi tehdä aloite. Jep, AP, siinä voi helposti käydä niin, et saa ootella ja pitkään. :/ M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Sitten kun on toisella kierroksella, homma menee entistä hankalammaksi. Kaikilla on jotain päähänpinttymiä, minkälaista seuraa ei ainakaan kaipaa ja mitä toisen tulee ainakin olla. Itsellänikin noita. Lopputulos on se, että pareja ei muodostu ja ollaan tyytyväisempiä yksin kuin, että tehtäisiin mitään kompromisseja. Se joka pystyy eniten joustamaan ja tekemään kompromisseja, löytää todennäköisimmin kumppanin.
Älä puhu aiheesta josta et tiedä.
Sinkkumiehissä on paljon niitä, jotka ovat jollain tavalla rikkk/eivät ole suostuneet käsittelemään ongelmiaan. Minulka ei ole mitään halua olla tällaisten kanssa. Mielummin olen yksin.
Älä kerro, mitä tiedän, jos et tunne minua. Minä nimenomaan olen toisella kierroksella, etkä tiedä minun käsittelemättömistä ongelmistani mitään. Naisetko sitten ovat täysin ongelmattomia ja kaikki vika on miehissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Tulee, jos olet aktiivinen ihminen, jolla on laajat verkostot ja joka tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin. Sen sijaan jos viihdyt kotona tai harrastat vain yksilöjuttuja niin todennäköisyys on aika pieni.
Minä pidän itseäni suhteellisen aktiivisena mutta silti puolison löytäminen edellytti, että heitin koukun. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että vinkkasin kaveriporukalleni, että järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan sinkkumiehen kanssa. Yksi kaveri siihen tarttui ja järjesti ja sillä tiellä olen nyt ollut monta vuotta.
Jos koukun heittäminen (eli aktiivisuus deittimaailmassa) on tähänkin saakka tuonut kohdalleni vain ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan sitä mitä etsin, en näe mitään järkeä jatkaa. Joskus pitää vain hyväksyä tosiasiasiat ja ymmärtää, että se ei minun kohdallani toimi. En sano että passiivisuus toimisi yhtään sen paremmin, mutta ainakin säästyy lukuisilta pettymyksiltä, joita tulee deittaillessa vastaan kerta toisensa jälkeen. Kun sitä kolahdusta ei tule niin sitä ei tule, eikä oma aktiivisuus sitä asiaa muuta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Sitten kun on toisella kierroksella, homma menee entistä hankalammaksi. Kaikilla on jotain päähänpinttymiä, minkälaista seuraa ei ainakaan kaipaa ja mitä toisen tulee ainakin olla. Itsellänikin noita. Lopputulos on se, että pareja ei muodostu ja ollaan tyytyväisempiä yksin kuin, että tehtäisiin mitään kompromisseja. Se joka pystyy eniten joustamaan ja tekemään kompromisseja, löytää todennäköisimmin kumppanin.
Älä puhu aiheesta josta et tiedä.
Sinkkumiehissä on paljon niitä, jotka ovat jollain tavalla rikkk/eivät ole suostuneet käsittelemään ongelmiaan. Minulka ei ole mitään halua olla tällaisten kanssa. Mielummin olen yksin.
Älä kerro, mitä tiedän, jos et tunne minua. Minä nimenomaan olen toisella kierroksella, etkä tiedä minun käsittelemättömistä ongelmistani mitään. Naisetko sitten ovat täysin ongelmattomia ja kaikki vika on miehissä?
Sanoisin, että naiset hakeutuvat helpommin terapiaan ja myöntävät ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa vaan etsiä itse hänet.
En usko mihinkään etsimällä etsimiseen, ei ole tähänkään asti tuottanut tulosta. Tulee vastaan jos tulee.
Tulee, jos olet aktiivinen ihminen, jolla on laajat verkostot ja joka tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin. Sen sijaan jos viihdyt kotona tai harrastat vain yksilöjuttuja niin todennäköisyys on aika pieni.
Minä pidän itseäni suhteellisen aktiivisena mutta silti puolison löytäminen edellytti, että heitin koukun. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että vinkkasin kaveriporukalleni, että järjestäisivät minulle treffit jonkun kivan sinkkumiehen kanssa. Yksi kaveri siihen tarttui ja järjesti ja sillä tiellä olen nyt ollut monta vuotta.
Jos koukun heittäminen (eli aktiivisuus deittimaailmassa) on tähänkin saakka tuonut kohdalleni vain ihmisiä, jotka eivät ole ollenkaan sitä mitä etsin, en näe mitään järkeä jatkaa. Joskus pitää vain hyväksyä tosiasiasiat ja ymmärtää, että se ei minun kohdallani toimi. En sano että passiivisuus toimisi yhtään sen paremmin, mutta ainakin säästyy lukuisilta pettymyksiltä, joita tulee deittaillessa vastaan kerta toisensa jälkeen. Kun sitä kolahdusta ei tule niin sitä ei tule, eikä oma aktiivisuus sitä asiaa muuta mihinkään.
Juuri näin. Mielummin keskityn omaan elämääni ja lapsiin kuin kerta toisensa jälkeen petyn. Uskon kyllä, että jossain on mies minulle. Tulee kun aika on oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle ei ole sitä oikeaa. Sitten voi valita elääkö yksin vai ottaako jonkun epäkelvon.
Sitten kun on toisella kierroksella, homma menee entistä hankalammaksi. Kaikilla on jotain päähänpinttymiä, minkälaista seuraa ei ainakaan kaipaa ja mitä toisen tulee ainakin olla. Itsellänikin noita. Lopputulos on se, että pareja ei muodostu ja ollaan tyytyväisempiä yksin kuin, että tehtäisiin mitään kompromisseja. Se joka pystyy eniten joustamaan ja tekemään kompromisseja, löytää todennäköisimmin kumppanin.
Älä puhu aiheesta josta et tiedä.
Sinkkumiehissä on paljon niitä, jotka ovat jollain tavalla rikkk/eivät ole suostuneet käsittelemään ongelmiaan. Minulka ei ole mitään halua olla tällaisten kanssa. Mielummin olen yksin.
Älä kerro, mitä tiedän, jos et tunne minua. Minä nimenomaan olen toisella kierroksella, etkä tiedä minun käsittelemättömistä ongelmistani mitään. Naisetko sitten ovat täysin ongelmattomia ja kaikki vika on miehissä?
Sanoisin, että naiset hakeutuvat helpommin terapiaan ja myöntävät ongelmansa.
Keskimäärin noin voi ollakin. Itse olen kuitenkin pohdiskeleva ihminen ja mietin paljon omaa käyttäytymistäni sekä muiden käyttäytymistä. Olen miettinyt mitä todella haluan. En ole rikki (ainakaan pahasti), mutta olen todella tyytyväinen myös yksin. Niin näyttää olevan todella moni muukin. Aina kuulee, että mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. No tottakain näin, mutta kun kaikki kompromissit näyttää tekevän suhteesta huonon, jolloin on vaan paljon helpompi olla yksin ja odotella jotain mielikuvitussuhdetta, jota ei tule tapahtumaan.
Vaikka loppuelämän jos se sen vaatii.