Olen kyllä onnekas, kun taloudellisesti elämäni on mennyt nappiin, toki omillakin valinnoilla ollut iso merkitys

No sepä hienoa. Jatka vaan samaan malliin.

Mikä olet ammatiltasi? Lääkäri, lakimies, joku DI-insinööri?

Se on hyvä että sinulla on osunut kaikki nappiin. Tunnetko kuitenkaan empatiaa esimerkiksi ystävääsi kohtaan, jolla ei mennyt?

Good for you.

minä taas olen valinnut alan, jolla palkat on keskimäärin huonot, vakituisia töitä ei ole kuin harvalle, ja tein vielä lapseni heti parikymppisenä kun opinnotkin oli vielä kesken.  Nyt mä olen 52 ja mulla on kolme ja puoli omakotitaloa, kolme ja puoli kerrostaloasuntoa, vähän metsää, sekä mökki. Velatonta omaisuutta on siis siinä puolentoista miljoonan arvosta (ja aviomiehellä omansa). Nyt on kohtuullinen palkkakin, kun olen kammennut itseni asemaan jota useimmilla tällä alalla ei ole eikä tule.

Mutta toki meidän molempien on tässä mahdollista vielä köyhtyä. Ei tarvi kuin itse tai puolison tai perheenjäsenen sairastua, tai lapsen sairastua tai joutua pahaan onnettomuuteen. Vaikka velkaa ei ole, vaatisi pitkän sairauden aiheuttama tulojen lasku tuottavan omaisuuden realisointia ja sitä mukaa ne tuotot vähenisi edelleen, pitäisi realisoida lisää ja tulot vähenisi lisää ja niin edelleen. Usko ap vaan, kyllä sinäkin voit vielä köyhtyä, kaikesta erinomaisuudestasi huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ammatiltasi? Lääkäri, lakimies, joku DI-insinööri?

Koodari

Vierailija kirjoitti:

Good for you.

minä taas olen valinnut alan, jolla palkat on keskimäärin huonot, vakituisia töitä ei ole kuin harvalle, ja tein vielä lapseni heti parikymppisenä kun opinnotkin oli vielä kesken.  Nyt mä olen 52 ja mulla on kolme ja puoli omakotitaloa, kolme ja puoli kerrostaloasuntoa, vähän metsää, sekä mökki. Velatonta omaisuutta on siis siinä puolentoista miljoonan arvosta (ja aviomiehellä omansa). Nyt on kohtuullinen palkkakin, kun olen kammennut itseni asemaan jota useimmilla tällä alalla ei ole eikä tule.

Mutta toki meidän molempien on tässä mahdollista vielä köyhtyä. Ei tarvi kuin itse tai puolison tai perheenjäsenen sairastua, tai lapsen sairastua tai joutua pahaan onnettomuuteen. Vaikka velkaa ei ole, vaatisi pitkän sairauden aiheuttama tulojen lasku tuottavan omaisuuden realisointia ja sitä mukaa ne tuotot vähenisi edelleen, pitäisi realisoida lisää ja tulot vähenisi lisää ja niin edelleen. Usko ap vaan, kyllä sin

En kyllä ihan heti keksi, miksi mun pitäisi realasoida omaisuutta, jos nyt sairastuisin ja tulot romahtaisi. Säästöt ei sitten enää kasvaisi, mutta elämiseen riittää pienemmätkin tulot.

Ap

Mä olen varmaan se sun köyhä samanikäinen kaverisi, eikö tarinasi olisi ollut ihan hieno ilman vertauttamista minun tilanteeseeni. Eikä sen paremmin avioeroni/yksinhuoltajuus kuin syöpään sairastuminenkaan ollut omia valintojani.

Paras alkaa tuhlaamaan omaisuutta tai perikunta tuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan se sun köyhä samanikäinen kaverisi, eikö tarinasi olisi ollut ihan hieno ilman vertauttamista minun tilanteeseeni. Eikä sen paremmin avioeroni/yksinhuoltajuus kuin syöpään sairastuminenkaan ollut omia valintojani.

Nyt on nuoremmalta ihmiseltä varmasti typerä kysymys, mutta miten ei avioero/yksinhuoltajuus ole ollut sun valintasi? Lapsilla on toinen vanhempi niin olisit heidät antanut sille osapuolelle, joka erota haluaa. Miksi ne lapset pitää laittaa sille osapuolelle, jolla talous ei ole kunnossa? Se on lapsen laiminlyöntiä ja aivan liian itsekeskeinen valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varmaan se sun köyhä samanikäinen kaverisi, eikö tarinasi olisi ollut ihan hieno ilman vertauttamista minun tilanteeseeni. Eikä sen paremmin avioeroni/yksinhuoltajuus kuin syöpään sairastuminenkaan ollut omia valintojani.

Puolison valinta ja elintavat on myös omia valintoja. Hyvät geenit liittyy taas hyvään onneen.

Hyvät geenit tulevat vanhemmilta, ei onnella.

Kunnioitan myönteista ja kenties myös kiitollistakin asennettasi jo elettyä elämääsi kohtaan.

Tärkeää on myös yhteiset elämänarvot puolison kanssa, jolloin tavoitteet ovat molemmilla samat ja niihin pyrkiminen ei vaadi energiaa kuluttavia keskusteluja tai erimielisyyksiä. Turvallisuuden tunne on sitä , että on toiminut oikein itseään ja perhettään kohtaan oikein on todella tärkeää.

Teet kuitenkin väärin vertaamalla itseäsi ystävääsi , koska silloin se kaikki hyvä mitä olet saavuttanut ei ole tehnyt sinusta hyvää ja armollista ihmistä muita kohtaan. Ihmisten oikeus on saada elää omalla tavallaan, kuten sinäkin olet tahtonut, joten joudut vielä elämässäsi oppimaan kunnioittamisen muiden päätöksiä kohtaan ja jopa sinun mielestäsi heidän  epäonnistumisilleen. Oma arvomaailmasi punnitsee mikä on oikein tai väärin kuin että tietäisit, millainen elämä sopii kenellekin.

Muihin vertailu on hyvin yleistä, tiedän, mutta se on karu totuus vertailijan epävarmuudesta elääkö sittenkään omaa elämäänsä.Älä anna vertailun nakertaa sinuun tyytymättömyyttä tai paremmuutta, koska jokainen ajatuksesi rakentaa muurin sinun ja ihmisten väliin. Joku päivä tarvitset ystäviä ja silloin näet oletko sinä ollut heille se hyvä ystävä.

Mulla loistava parisuhde ja hyvä taloudellinen tilanne, vaikka lapsuudenperheessä ei kumpikaan ollut kunnossa. Muuten onkin mennyt aika lailla päin peetä. 

Olen myös onnekas koska voitin lotossa lähes miljoona euroa. Siitä on 14 vuotta aikaa tosin ja rahaa on vieläkin. En ole törssäillyt. Kesämökin ostin ja täällä mökillä olen tälläkin hetkellä.

Kiitos vielä kerran, Kela!



-AP-

Vierailija kirjoitti:

Hyvät geenit tulevat vanhemmilta, ei onnella.

Vanhempiaan ei voi valita, on tuuria millaiset vanhemmat saa

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan myönteista ja kenties myös kiitollistakin asennettasi jo elettyä elämääsi kohtaan.

Tärkeää on myös yhteiset elämänarvot puolison kanssa, jolloin tavoitteet ovat molemmilla samat ja niihin pyrkiminen ei vaadi energiaa kuluttavia keskusteluja tai erimielisyyksiä. Turvallisuuden tunne on sitä , että on toiminut oikein itseään ja perhettään kohtaan oikein on todella tärkeää.

Teet kuitenkin väärin vertaamalla itseäsi ystävääsi , koska silloin se kaikki hyvä mitä olet saavuttanut ei ole tehnyt sinusta hyvää ja armollista ihmistä muita kohtaan. Ihmisten oikeus on saada elää omalla tavallaan, kuten sinäkin olet tahtonut, joten joudut vielä elämässäsi oppimaan kunnioittamisen muiden päätöksiä kohtaan ja jopa sinun mielestäsi heidän  epäonnistumisilleen. Oma arvomaailmasi punnitsee mikä on oikein tai väärin kuin että tietäisit, millainen elämä sopii kenellekin.

Muihin vertailu on hyvin yleistä, tiedän

Nyt oli kyse vain siitä, miten elämä on mennyt taloudelliselta kannalta.

Mutta myös vuokra-asunnossa voi olla onnellinen.

On myös perheitä millä rahaa, mutta lapsen vaaditaan paljon harrastuksissa ja koulussa ja elämä täyttä paskaa. Isä määrää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Good for you.

minä taas olen valinnut alan, jolla palkat on keskimäärin huonot, vakituisia töitä ei ole kuin harvalle, ja tein vielä lapseni heti parikymppisenä kun opinnotkin oli vielä kesken.  Nyt mä olen 52 ja mulla on kolme ja puoli omakotitaloa, kolme ja puoli kerrostaloasuntoa, vähän metsää, sekä mökki. Velatonta omaisuutta on siis siinä puolentoista miljoonan arvosta (ja aviomiehellä omansa). Nyt on kohtuullinen palkkakin, kun olen kammennut itseni asemaan jota useimmilla tällä alalla ei ole eikä tule.

Mutta toki meidän molempien on tässä mahdollista vielä köyhtyä. Ei tarvi kuin itse tai puolison tai perheenjäsenen sairastua, tai lapsen sairastua tai joutua pahaan onnettomuuteen. Vaikka velkaa ei ole, vaatisi pitkän sairauden aiheuttama tulojen lasku tuottavan omaisuuden realisointia ja sitä mukaa ne tuotot vähenisi edelleen, pitäisi realisoida lisää ja tulot vähenis

Tähän kommentoin sen verran, että esimerkiksi syöpä, jota ei voi julkisella hoitaa. Lähipiirissä varakas aviopari. Toinen sairastui syöpään, julkisella ei enää hoideta. Hoitavat Docratesella ja kymppitonnit vaan vilisee. 

Mulla ei ole taloudellisesti mennyt mitenkään erityisen nappiin (eikä tarvitsekaan, koska olen aika vähään tyytyväinen), mutta noin yleisesti ottaen kun mietin elämääni taaksepäin, mulla on käynyt hyvin monessa asiassa ihan poskettoman hyvä tuuri. Aikoinaan lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Mietin vaan, että joku lyhyt koulutus (siihen aikaan oli 2,5 vuotta) ja varma duuni. Palkan suuruudella ei ollut mulle merkitystä. Kun ysärin lama alkoi, mä jäinkin sitten jo äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Ei ollut pelkoa irtisanomisista, koska vanhempainvapaalla olevaa ei saanut irtisanoa. Vanhemmalla lapsistani on synnynnäinen käsivamma ja ollessani kuopuksesta kotona, saatiin mun vanhemmilta joululahjaksi tietokone. Ajattelin, että esikoisen kannalta olisi hyvä osata käyttää sellaista. Jotta osasin opettaa lasta, piti opetella itse. Siihen aikaan kotitietokone maksoi sairaanhoitajan kolmen kuukauden bruttopalkan verran, joten ei olisi tullut itse ostettua. Eikä mun vanhemmatkaan olisi ostaneet, jos esikoiseni olisi ollut täysin terve. 

Kun palasin töihin, lama alkoi helpottaa ja mulla todettiin pian sen jälkeen nivelreuma. Koska olin sairaanhoitaja, tiesin, että niistä hommista en tule pääsemään vanhuuseläkkeelle. Mutta koska mä osasin käyttää tietokonetta, ajauduin puolivahingossa sairaalassa atk-hommiin. Ja yks kerta työkaverini oli katsellut ammattikorkeakoulun opintolinjoja ja vinkkasi mulle, että olisi aikuispuolella monimuoto-opiskeluna tietojenkäsittelyn tutkinto. Hain ja yllätykseni pääsin. Siinä sitten kahden lapsen, koiran, kahden kissan ja kahden hamsterin yh-äippänä lähdin työn ohessa opiskelemaan. Mulla oli koossa kokonaiset 4 opintoviikkoa, kun laitoin yhteen isoon it-alan firmaan avoimen hakemuksen kysyäkseni, missä opintojen vaiheessa voisin hakea harjoittelupaikkaa. Soittivat seuraavana päivänä ja kysyivät, voisinko tulla työhaastttaleuun. Menin ja siellä kysyivät, milloin voisin aloittaa. Eivät palkanneet mua sen takia, että opiskelin it-alaa, vaan sen takia, että olin sairaanhoitaja. Varsin pian kuitenkin selvisi, että mulle koodaaminen on aika luonteva juttu ja ennenkuin ehti edes harjoittelu olla puolessa välissä, kysyivät, onko mulla mitään sitä vastaan, jos mut vakinaistettaisiin jo. Eipä mulla ollut. Työpaikkaa olen vaihtanut pari kertaa ja molemmilla kerroilla niin, että toisesta firmasta on otettu yhteyttä ja pyydetty sinne töihin. Tässä nykyisessä olen ollut jo 15 vuotta yksi osakkaistakin. Etätöitä olen tehnyt jo yli 11 vuotta eikä nivelreuman eteneminen ole haitannut työntekoa. 2 vuotta ja 2 kuukautta alimpaan eläkeikään ja silloin sanon työelämälle heippa. Siihen asti teen 3-päiväistä työviikkoa, kun se raha riittää mulle ihan hyvin. 

Suurin osa mun elämäni "menestyksistä" on ollut vain sattumien summaa, ei niinkään omaa ansiotani. Kuten sekin, että selvisin hengissä valtimorepeämän aiheuttamasta massiivisesta sisäisestä verenvuodosta, vaikka sellaisesta vain harva selviää hengissä. Omistusasunto mulla on, mutta ei mökkiä eikä autoa. Eipä ole tullut ajettua koskaan ajokorttiakaan. Isovanhempien aikoinaan hankkima neljäkasikutonen oli esikoisen kannaltakin erinomainen juttu, koska vammastaan huolimatta on voinut opiskella toivgomalleen alalle ja työllistynyt sille.