Lue keskustelun säännöt.
Onko ADHD-ihmiset ja aspergerit rehellisempiä kuin neurotyypilliset?
12.09.2020 |
Minusta jo esim se, että myöntää itsessään puutteita on hyvin rehellistä.
Itse olen ADD, mutta en halua kertoa sitä julkisesti, koska tiedän että on ihmisiä, jotka käyttäisivät sitä minua vastaan.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sosiaalisten taitojen puute tai keskittymiskyvyttömyys kenestäkään rehellistä tee. Mutta jos ei ymmärrä sosiaalisessa kanssakäymisessä nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä, saattaa olla suorapuheisempi ja möläyttää jotain, jonka neurotyypillinen jättäisi sanomatfa, koska arvaa sen loukkaavan muita.
Se ei silti sekään ole sama asia kuin rehellisyys.
T. Aspergerin ja add-lapsen äiti
Minusta lähestyt aihetta aika negatiivisesta vinkkelistä. Harvemmin assit esim pitävät kulisseja, mihin taas neurotyypilliset monesti syyllistyvät.
Ei, kyllä assi ja adhd voivat kieroilla ja valehdella, mutta eri tavalla vaan ehkä kuin tavikset. Autismikirjolainen jättää asioita sanomatta tai valehtelee esimerkiksi suojellakseen itseään, mutta ei kieroile saavuttaakseen sosiaalista etua yhtä paljon kuin normi-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sosiaalisten taitojen puute tai keskittymiskyvyttömyys kenestäkään rehellistä tee. Mutta jos ei ymmärrä sosiaalisessa kanssakäymisessä nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä, saattaa olla suorapuheisempi ja möläyttää jotain, jonka neurotyypillinen jättäisi sanomatfa, koska arvaa sen loukkaavan muita.
Se ei silti sekään ole sama asia kuin rehellisyys.
T. Aspergerin ja add-lapsen äiti
Eli suorapuheisuus ei ole rehellisyyttä? Ok.
Tai näkevät maailman rehellisemmin kuin muut. Ovat oman diagnoosinsa kanssa eläneet ja seuranneet muita ihmisiä, että eivät jaksa esittää pehvannuolijaa, vaikka voisivatkin. Ovat sinut itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sosiaalisten taitojen puute tai keskittymiskyvyttömyys kenestäkään rehellistä tee. Mutta jos ei ymmärrä sosiaalisessa kanssakäymisessä nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä, saattaa olla suorapuheisempi ja möläyttää jotain, jonka neurotyypillinen jättäisi sanomatfa, koska arvaa sen loukkaavan muita.
Se ei silti sekään ole sama asia kuin rehellisyys.
T. Aspergerin ja add-lapsen äiti
Minusta lähestyt aihetta aika negatiivisesta vinkkelistä. Harvemmin assit esim pitävät kulisseja, mihin taas neurotyypilliset monesti syyllistyvät.
Ei kun realistisesta. Minusta on vähän noloa alkaa kuorruttaa autismia tai adhd:tä keksityillä hyveillä, joita ei kuitenkaan esimerkiksi niiden diagnoosikriteereissä mainita.
Toki tietyntyyppinen sosiaalinen kieroilu varmaan on vähäisempää, muttei se tarkoita, etteikö assitkin valehtelisi, jos siitä on heille etua tai suojaa. Inhimillistä se on toki.
Vierailija kirjoitti:
Tai näkevät maailman rehellisemmin kuin muut. Ovat oman diagnoosinsa kanssa eläneet ja seuranneet muita ihmisiä, että eivät jaksa esittää pehvannuolijaa, vaikka voisivatkin. Ovat sinut itsensä kanssa.
Tätä minäkin luulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai näkevät maailman rehellisemmin kuin muut. Ovat oman diagnoosinsa kanssa eläneet ja seuranneet muita ihmisiä, että eivät jaksa esittää pehvannuolijaa, vaikka voisivatkin. Ovat sinut itsensä kanssa.
Sen verran, mitä esimerkiksi autismikirjolaisia tunnen - ja tunnen heitä kymmeniä - he kyllä eivät ole sinuja itsensä kanssa. Moni ei haluaisi lainkaan kertoa autismistaan muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sosiaalisten taitojen puute tai keskittymiskyvyttömyys kenestäkään rehellistä tee. Mutta jos ei ymmärrä sosiaalisessa kanssakäymisessä nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä, saattaa olla suorapuheisempi ja möläyttää jotain, jonka neurotyypillinen jättäisi sanomatfa, koska arvaa sen loukkaavan muita.
Se ei silti sekään ole sama asia kuin rehellisyys.
T. Aspergerin ja add-lapsen äiti
Eli suorapuheisuus ei ole rehellisyyttä? Ok.
No ei tietenkään ole. Ihminen voi töksäytellä ja valehdella silti. Oletpa pukenut ruman takin, saattaa assi möläyttää ja seuraavassa lauseessa valehdella, että on tehnyt läksynsä, vaikkei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai näkevät maailman rehellisemmin kuin muut. Ovat oman diagnoosinsa kanssa eläneet ja seuranneet muita ihmisiä, että eivät jaksa esittää pehvannuolijaa, vaikka voisivatkin. Ovat sinut itsensä kanssa.
Sen verran, mitä esimerkiksi autismikirjolaisia tunnen - ja tunnen heitä kymmeniä - he kyllä eivät ole sinuja itsensä kanssa. Moni ei haluaisi lainkaan kertoa autismistaan muille.
Kertomattomuus johtuu valtaväestön syrjinnästä ja kiusaamisesta. Ei muusta.
Niin, siihen voi olla paljon syitä, mutta lopputulema on, että he eivät ole sinuja itsensä kanssa, vaan häpeävät ja peittelevät autismiaan. Surullista, mutta totta ja ymmärrettävää tietysti.
Autimissa tai adhd:ssä ei ole mitään glorifioitavaa. Assi voi olla rehellinen tai voi olla olematta, mutta se on ominaisuus, joka ei liity autismiin.
Niin muut ihmiset, ihmissuhteiden pelikuviot, perseennuolemiset ym akkamaisuus ei kiinnosta. Nentin on aina helkkarin vaikea tajuta, että minun elämä ei riipu siitä tykkääkö joku minusta vai ei. Pärjään vallan hyvin ilman ainuttakaan ihmistä. Suurimman osan ajasta on ihan pihalla siitä miksi ihmiset pitää toisiaan niin tärkeinä. Eihän ne ole. Tärkeintä on vain se että asiat on järjestyksessä ja oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet autisminkirjolaiset ovat kiinnostuneempia säännöistä kuin ei-kirjolaiset. Myös silloin, kun ympäristön paine rohkaisee toimimaan epäeettisesti, autisminkirjolainen voi tuntea vähemmän sitä sosiaalista painetta. Niitä lopputuloksia sitten voidaan tulkita rehellisyyden vinkkelistä. Joustavuus voi olla hyvä tai huono asia.
T. Myös autisminkirjolaisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Niin muut ihmiset, ihmissuhteiden pelikuviot, perseennuolemiset ym akkamaisuus ei kiinnosta. Nentin on aina helkkarin vaikea tajuta, että minun elämä ei riipu siitä tykkääkö joku minusta vai ei. Pärjään vallan hyvin ilman ainuttakaan ihmistä. Suurimman osan ajasta on ihan pihalla siitä miksi ihmiset pitää toisiaan niin tärkeinä. Eihän ne ole. Tärkeintä on vain se että asiat on järjestyksessä ja oikein.
Sama! Ihmiset ovat lampaita ja toteuttavat usein ulkoapäin tulevia vaatimuksia - eivät omaa sisintä minuuttaan.
Assit eivät teeskentele muuta kuin ovat.
Jos assi kertoo autismistaan muille, hän on TODELLA rohkea ihminen. Itse olen kertonut. Ei se ole häpeä. Kiusaaminen on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet autisminkirjolaiset ovat kiinnostuneempia säännöistä kuin ei-kirjolaiset. Myös silloin, kun ympäristön paine rohkaisee toimimaan epäeettisesti, autisminkirjolainen voi tuntea vähemmän sitä sosiaalista painetta. Niitä lopputuloksia sitten voidaan tulkita rehellisyyden vinkkelistä. Joustavuus voi olla hyvä tai huono asia.
T. Myös autisminkirjolaisen äiti
Näin on. Kirjolainen, joka ei osallistu kiusaamiseen tulee usein itse kiusatuksi. Tosin, jos kiusaaminen rajoittuu sanalliseen tai sosiaaliseen kiusaamiseen (tahallisena ulkopuolelle sulkemisella), niin kirjolainen ei välttämättä edes tajua tulleensa kiusatuksi.
T. Itse autisminkirjoilla, jolle kerrottiin vuosia jälkeen päin, että oli koulukiusattu
Olen rehellinen, en osaa valehdella. Ei tule edes mieleen valehdella, elämä on liian arvokasta moiseen. En vaan osaa, siinä se! Jos jotain ärsyttää, ei voi mitään. En sosialisoi mielelläni, joten rehellisyyteni ei edes näy muille. Se on minun oma voimani :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet autisminkirjolaiset ovat kiinnostuneempia säännöistä kuin ei-kirjolaiset. Myös silloin, kun ympäristön paine rohkaisee toimimaan epäeettisesti, autisminkirjolainen voi tuntea vähemmän sitä sosiaalista painetta. Niitä lopputuloksia sitten voidaan tulkita rehellisyyden vinkkelistä. Joustavuus voi olla hyvä tai huono asia.
T. Myös autisminkirjolaisen äiti
Näin on. Kirjolainen, joka ei osallistu kiusaamiseen tulee usein itse kiusatuksi. Tosin, jos kiusaaminen rajoittuu sanalliseen tai sosiaaliseen kiusaamiseen (tahallisena ulkopuolelle sulkemisella), niin kirjolainen ei välttämättä edes tajua tulleensa kiusatuksi.
T. Itse autisminkirjoilla, jolle kerrottiin vuosia jälkeen päin, että oli koulukiusattu
Sama. Olen tajunnut vasta myöhemmin, miten paskasti on kohdeltu. En tajua suoraa vittuilua, en vaan tajua. Ajattelen itse kaikista hyvää. En pysty asettumaan kiusaajan asemaan. Nauran siksi itselleni. En tajua ihmisten ilkeyttä :(
Kärjistäen: kyllä assitkin valehtelevat, mutta tekevät sen usein niin epäuskottavasti, että jäävät saman tien kiinni siitä. Totta kai hekin suojelevat itseään tai tavoittelevat valehtelemalla jotain haluamaansa, mutta motiivi valheeseen voi olla erilainen kuin nentillä ja tapa, millä valhe kerrotaan voi olla erilainen. Tuo ap:n esittämä väite siitä, kuinka neurologisesti epätyypilliset muka olisivat erityisen rohkeita ja itsensä hyväksyviä ei vaan pidä paikkaansa. Osa ei hyväksy ollekaan, ja siksi masennus on neuroepätyypillisillä paljon yleisempää kuin nenteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet autisminkirjolaiset ovat kiinnostuneempia säännöistä kuin ei-kirjolaiset. Myös silloin, kun ympäristön paine rohkaisee toimimaan epäeettisesti, autisminkirjolainen voi tuntea vähemmän sitä sosiaalista painetta. Niitä lopputuloksia sitten voidaan tulkita rehellisyyden vinkkelistä. Joustavuus voi olla hyvä tai huono asia.
T. Myös autisminkirjolaisen äiti
Näin on. Kirjolainen, joka ei osallistu kiusaamiseen tulee usein itse kiusatuksi. Tosin, jos kiusaaminen rajoittuu sanalliseen tai sosiaaliseen kiusaamiseen (tahallisena ulkopuolelle sulkemisella), niin kirjolainen ei välttämättä edes tajua tulleensa kiusatuksi.
T. Itse autisminkirjoilla, jolle kerrottiin vuosia jälkeen päin, että oli koulukiusattu
Sama. Olen tajunnut vasta myöhemmin, miten paskasti on kohdeltu. En tajua suoraa vittuilua, en vaan tajua. Ajattelen itse kaikista hyvää. En pysty asettumaan kiusaajan asemaan. Nauran siksi itselleni. En tajua ihmisten ilkeyttä :(
Lapsenomainen luottamus ja usko ihmisten hyvyyteen. Se kuvastaa minua. En valehtele, enkä osallistu mihinkään juoruiluun tms. En yksinkertaisesti osaa.
T. Assi, jolla myös ADD
Vierailija kirjoitti:
Kärjistäen: kyllä assitkin valehtelevat, mutta tekevät sen usein niin epäuskottavasti, että jäävät saman tien kiinni siitä. Totta kai hekin suojelevat itseään tai tavoittelevat valehtelemalla jotain haluamaansa, mutta motiivi valheeseen voi olla erilainen kuin nentillä ja tapa, millä valhe kerrotaan voi olla erilainen. Tuo ap:n esittämä väite siitä, kuinka neurologisesti epätyypilliset muka olisivat erityisen rohkeita ja itsensä hyväksyviä ei vaan pidä paikkaansa. Osa ei hyväksy ollekaan, ja siksi masennus on neuroepätyypillisillä paljon yleisempää kuin nenteillä.
Juu, mä olen tullut kaapista ulos ja saanut diagnoosit. Siihen loppui masennus :)
Ei kai sosiaalisten taitojen puute tai keskittymiskyvyttömyys kenestäkään rehellistä tee. Mutta jos ei ymmärrä sosiaalisessa kanssakäymisessä nyansseja ja kirjoittamattomia sääntöjä, saattaa olla suorapuheisempi ja möläyttää jotain, jonka neurotyypillinen jättäisi sanomatfa, koska arvaa sen loukkaavan muita.
Se ei silti sekään ole sama asia kuin rehellisyys.
T. Aspergerin ja add-lapsen äiti