Lue keskustelun säännöt.
"Siivellä elämisestä"
30.10.2013 |
Mä en ymmärrä joidenkin "tuttujeni" rutkutusta että elän mieheni siivellä.
Olemme tavanneet nuorina ja tehneet lapset nuorina. Kun aloin odottaa esikoistamme päätimme että mies panostaa täysillä yritykseemme ja minä hoidan kodin ja lapset.
näin meni vuosia jja nyt minä olen edelleen kotona ja mies tekee lyhennettyä päivää. Teen silloin tällöin yrityksessämme töitä esim. tuuraan sairaslomalaista tms. Muuten hoidan kodin ja olen lapsia vastassa kun tulevat koulusta.
taitaa olla kateellista puhetta tuo siivellä rutkutus mutta välillä ottaa aivoon:)
Kommentit (46)
Ja aika harvalla taitaa olla se unelmatyöpaikka persiin alla, töissä käydään kun on pakko. Itse käyn töissä vain ja ainoastaan siksi, että muuten perheemme rahatilanne olisi aika surkea. Työni on ihan siisti sisätyö ja ihan ok mutta paljon mieluummin olisin kotona vaikka kaikki päivät jos rahatilanne antaisi periksi. Olisi aikaa puuhata ja harrastaa ja tehdä vaikka mitä. Meidän perhe on yhteisyritys eikä erotella sun ja mun rahoja vaan kaikki menee samaan pottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:28"]
Olet rohkea nainen. Itse olen sen verran pelkuri, että en yksikertaisesti uskaltaisi. Mutta ehkä olet selustasi turvannut eron, sairauden, kuoleman yms. varalle.
[/quote]
jos erotaan puolet omaisuudesta on minun ja voin mennä töihin.
sairauksia varten on vakuutus ja jos kuolen niin mitä väliä millään enää on minulle:)
en ymmärrä näitä "ei kerry eläkettä" vaahtoojia. Olen poissa työelämästä 10-15.v on muitakin tapoja kerryttää itselleen rahaa kuin palkkatöissä olemalla.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 12:48"]
Mä en elä mieheni siivellä vaan mun mies maksaa minulle kuukausittain rahaa kotirouvana olemisestani. Se on normaalia tietyissä maissa Suomen ulkopuolella ja perheverotuksessa vähennyskelpoista.
[/quote]
Eli olet maksullista seuraa.... nice....
Mä en vaan siinä mielessä ymmärrä näitä kotiloisia, että eikö teillä oikeasti ole mitään annettavaa maailmalle? Yhteiskunnallenne? Eikö teillä ole intohimoja, mielipiteitä, kunnianhimoa jättää jälkenne tähän maailmaan?
Ja pliis, ei taas sitä " minä kasvatan lapsiani läpäläpäläpä". Niin me muutkin tehdään, mutta pystytään siihen päälle vielä oikeasti toteuttamaan itseämme työn kautta.
[/quote]
no kerro ihmeessä mitä sinä annat maailmalle?? Mikä ihmeen jälki sinusta jää:)??
me maksamme veroja ihan tarpeeksi tälle yhteiskunnalle, loput itsestäni haluan antaa omille lapsilleni. otan osaa jos sinun lapsesi kasvaa "läpäläpä"-asenteella ja tärkeintä sulle on jättää jälkesi maailmaan työnkautta, koita ymmärtää kuitenkin että meille muille voi lapset olla tärkeempiä.
ap
Ainahan sitä voi vain mennä töihin ensin oltua poissa työmarkkinoilta sellaisen 10-15 vuotta. Niin ja aina erossa saa puolet. Miehethän eivät tunnetusti osaa turvata omaisuutta ennen eropäätöstä. Helppoo elämää arvon rouvat kun sen vaan osaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:54"]
Ainahan sitä voi vain mennä töihin ensin oltua poissa työmarkkinoilta sellaisen 10-15 vuotta. Niin ja aina erossa saa puolet. Miehethän eivät tunnetusti osaa turvata omaisuutta ennen eropäätöstä. Helppoo elämää arvon rouvat kun sen vaan osaa.
[/quote]
niin menen omaan yritykseni töihin. Miksi miehen pitäisi turvata omaisuuttaan sen enempää kuin minunkaan? Se menee puoliksi, yhdessä ollaan se tienattu ja jaetaan jos niin käy että ero tulee.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen kotona, vaikka lapsi jo koulussa. On sovittu asiat näin, koska priorisoimme lapsemme ykköseksi. Mies tienaa erittäin hyvin, joten rahasta ei pulaa, eli senkään takia perheemme ei tarvitse kahta tienaajaa.
Miehellä pitkiä päiviä ja matkustamista vaativa työ, joskus menee myös vkl jossain seminaarissa tai koulutuspäivillä. Minulla oli samoin pitkiä työpäiviä ja monesti iltoja ja viikonloppuja. Jos olisin palannut työelämään, lapsemme olisi ollut kirjaimellisesti avainkaulalapsi, jonka olisi pitänyt selviytyä pitkälti ilman vanhempiaan. Tämän seurauksena molemmilla vanhemmilla olisi ollut jatkuva stressi ja hätä lapsemme pärjäämisestä.
Pahinta olisi varmasti ollut syyllisyys; syyllisyys pienestä lapsesta ilman äidin tai isän syliä, turvaa ja läsnäoloa.
Elämä on valintoja, enkä minäkään koskaan kuvitellut jääväni kotiin, mutta nyt eletään näin ja onnellisesti.
Saan myös harrastaa ja toteuttaa itseäni monella tavalla ja olenkin yllätyksekseni löytänyt itsestäni luovan puolen. En tiennyt, että omaan tällaisen lahjan, kuinka olisinkaan ainaisen kiireen keskellä.
Eläkepuoleni on heti alkujaan järjestetty niin, että se kulkee samalla tavalla, kuin olisin työssä. Omistan puolet kaikesta nyt olevasta ja tulevasta omaisuudestamme, sekä tulen myös perimään omaisuutta.
Minulle on yksi ja sama, mitä kukakin ajattelee tekemisistämme; tämä elämä on meidän ja vain meidän. Lopuksi ehkä monelle tärkeintä: en nosta yhteiskunnan tukia, päinvastoin maksan veroja.
Kyllä sen huomaa kenen lapsi on tuollaisen "minulla on annettavaa työn puolesta tälle maailmalle" ja säälittää. Lapsi kasvaa siinä sivussa kun mamman pitää jättää oma jalan jälkensä yhteiskuntaan. Ja sitten tuollainen ällötys vielä marmattaa kun joku muu laittaa lapsensa etusijalle.
itse käyn töissä koska haluan turvata lapselleni kunnon elintason mutta jos pystyisin siihen kotona olemalla todellakin tekisin sen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elät siivellä. Ei se siitä muuksi muutu vaikka miten sen sanoisi. Jos mies maksaa sinulle rahaa, ja elätte hänen tuloillaan, elät silloin hänen siivellään. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko se hyvä vai huono juttu, mutta ei se asia siitä muutu.
Itse en pidemmänpäälle voisi elää noin, joutua nyt pyytämään mieheltä rahaa milloin mihinkin. Mikäs siinä, jos se teille sopii, ja on miehelle ok. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.
Itse pidän kaltaisiasi naisia tossukoina, ja jotenkin yksinkertaisina. Entä jos tulee ero? Entäs eläkkeet? Entäs säästöt? Onko sinulla omaa omaisuutta lainkaan? Onko edes yhteistä omaisuutta vai onko kaikki miehen nimissä?
no kai sitten tarkkaan ottaen elät miehesi siivellä jos häneltä kaikki rahasi saat. Sitähän sä kysyit. Mutta jos se on teille molemmille ok etkä nosta sosiaalitukia niin ihan fine.
Itse olen kyllä sitä koulukuntaa että naisella pitää olla oma työ ja omaa rahaa. Ettei joudu kenenkään hyppyytettäväksi. Ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan. Ja mitäs sitten kun lapset on niin isoja että eivät enää tarvitse äitiä? Hoidat vaan kotia ja harrastat? Mulla kyllä pää hajoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa ei voi elää siivellä. Kun yhdessä päätetään, miten jaetaan työt ja järjestellään elämä, on kyseessä yhdessä neuvoteltu, molempia osapuolia tyydyttävä sopimus. Biologian termein sitä voisi kutsua symbioosiksi. Se on sitten eri asia jos puolisoista jompikumpi toivoo toisen palaavan töihin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:45"]
Kyllä elät siivellä. Ei se siitä muuksi muutu vaikka miten sen sanoisi. Jos mies maksaa sinulle rahaa, ja elätte hänen tuloillaan, elät silloin hänen siivellään. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko se hyvä vai huono juttu, mutta ei se asia siitä muutu.
Itse en pidemmänpäälle voisi elää noin, joutua nyt pyytämään mieheltä rahaa milloin mihinkin. Mikäs siinä, jos se teille sopii, ja on miehelle ok. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.
Itse pidän kaltaisiasi naisia tossukoina, ja jotenkin yksinkertaisina. Entä jos tulee ero? Entäs eläkkeet? Entäs säästöt? Onko sinulla omaa omaisuutta lainkaan? Onko edes yhteistä omaisuutta vai onko kaikki miehen nimissä?
[/quote]
Tämäkin kirjoittaja voisi lukea koko ketjun ja kommentoida vasta sitten. Miksi kaikilla on se käsitys, että kaikki vapaaehtoisesti kotona olevat naiset ovat jotenkin yksinkertaisia ja vedätettävissä olevia? Jos itse on aivokapasiteetiltään niin yksinkertainen, ettei tajua miten eläke- ja raha-asiat voi järjestää ei se tarkoita että kaikki muutkin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:04"]
Sinä teet kokopäiväisesti työtä kotona, aivan. Mutta onko eläkkeesi turvattu sitten aikanaan? Eli makssako miehesi sinulle palkkaa, maksatko sinä veroja ja keräät työeläkettä? Pelkkä kansaneläke on aika pieni.
[/quote]
Ei siihen palkkaa ja veroja tarvita. Fiksut osaa säästää eläkettään varten, ihan vapaaehtoisesti. En ole AP, mutta kotona meni kymmenisen vuotta.
[/quote]
Tarkoitit varmaan että sait jonkun muun säästämään puolestasi. Vaatii omanlaisensa luonteen.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:28"]
Olet rohkea nainen. Itse olen sen verran pelkuri, että en yksikertaisesti uskaltaisi. Mutta ehkä olet selustasi turvannut eron, sairauden, kuoleman yms. varalle.
[/quote]
jos erotaan puolet omaisuudesta on minun ja voin mennä töihin.
sairauksia varten on vakuutus ja jos kuolen niin mitä väliä millään enää on minulle:)
en ymmärrä näitä "ei kerry eläkettä" vaahtoojia. Olen poissa työelämästä 10-15.v on muitakin tapoja kerryttää itselleen rahaa kuin palkkatöissä olemalla.
[/quote]
Ja se tapa on ykskaks jostain sopivasti putkahtanut ap:n ikioma yritys, joka tahkoo rahaa ihan itsestään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se väärin ole jos taloudellinen tilanne on niin hyvä, että voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta. Anna vaan mussuttaa, vaikka pakko myöntää että olisin itse aivan liian ylpeä jäädäkseni kotiin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:45"]
Kyllä elät siivellä. Ei se siitä muuksi muutu vaikka miten sen sanoisi. Jos mies maksaa sinulle rahaa, ja elätte hänen tuloillaan, elät silloin hänen siivellään. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko se hyvä vai huono juttu, mutta ei se asia siitä muutu.
Itse en pidemmänpäälle voisi elää noin, joutua nyt pyytämään mieheltä rahaa milloin mihinkin. Mikäs siinä, jos se teille sopii, ja on miehelle ok. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.
Itse pidän kaltaisiasi naisia tossukoina, ja jotenkin yksinkertaisina. Entä jos tulee ero? Entäs eläkkeet? Entäs säästöt? Onko sinulla omaa omaisuutta lainkaan? Onko edes yhteistä omaisuutta vai onko kaikki miehen nimissä?
[/quote]
Tämäkin kirjoittaja voisi lukea koko ketjun ja kommentoida vasta sitten. Miksi kaikilla on se käsitys, että kaikki vapaaehtoisesti kotona olevat naiset ovat jotenkin yksinkertaisia ja vedätettävissä olevia? Jos itse on aivokapasiteetiltään niin yksinkertainen, ettei tajua miten eläke- ja raha-asiat voi järjestää ei se tarkoita että kaikki muutkin ovat.
[/quote]
Tässä siis raha-asioiden järjeseämisellä tarkoitetaan sitä, että säästetään niistä miehen rahoista? Sehän on edelleen sitä samaa siivellä elämistä.
Työeläkettähän nimenomaan kertyy tehdystä työstä ja verotettavista tuloista. Jos otat miehen tililtä rahaa, ei niistä mene veroja, etkä saa niistä eläke tuloja. Kansan eläke taas on niin pieni, että sillä ei kovin kummoisesti elä. Voihan niin tehdä tietysti, jos haluaa.
Kaikki on hyvin niin kauan, että ei ole. Sitten on myöhäistä itkeä ja jossitella, miten olisi asiat kannattanut hoitaa, kun miestä ei enää ole elättämässä ja tili on tyhjänä. Kannattaa siis varautua kaikkeen. Ja kyllä, on erittäin tyhmää olla niin sinisilmäinen, että ajattelisi kaiken aina menevän hyvin. Luultavasti jossain vaiheessa jotain tapahtuu, asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 12:48"]
Mä en elä mieheni siivellä vaan mun mies maksaa minulle kuukausittain rahaa kotirouvana olemisestani. Se on normaalia tietyissä maissa Suomen ulkopuolella ja perheverotuksessa vähennyskelpoista.
[/quote]
Meillä tuo kulkee nimellä kotiapulainen. Sillä erotuksella, että hänellä on yöt vapaat. Ei se mitään siivelläelämistä ole.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 14:45"]
Kyllä elät siivellä. Ei se siitä muuksi muutu vaikka miten sen sanoisi. Jos mies maksaa sinulle rahaa, ja elätte hänen tuloillaan, elät silloin hänen siivellään. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko se hyvä vai huono juttu, mutta ei se asia siitä muutu.
Itse en pidemmänpäälle voisi elää noin, joutua nyt pyytämään mieheltä rahaa milloin mihinkin. Mikäs siinä, jos se teille sopii, ja on miehelle ok. Jokainen tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.
Itse pidän kaltaisiasi naisia tossukoina, ja jotenkin yksinkertaisina. Entä jos tulee ero? Entäs eläkkeet? Entäs säästöt? Onko sinulla omaa omaisuutta lainkaan? Onko edes yhteistä omaisuutta vai onko kaikki miehen nimissä?
[/quote]
Tämäkin kirjoittaja voisi lukea koko ketjun ja kommentoida vasta sitten. Miksi kaikilla on se käsitys, että kaikki vapaaehtoisesti kotona olevat naiset ovat jotenkin yksinkertaisia ja vedätettävissä olevia? Jos itse on aivokapasiteetiltään niin yksinkertainen, ettei tajua miten eläke- ja raha-asiat voi järjestää ei se tarkoita että kaikki muutkin ovat.
[/quote]
Tässä siis raha-asioiden järjeseämisellä tarkoitetaan sitä, että säästetään niistä miehen rahoista? Sehän on edelleen sitä samaa siivellä elämistä.
Työeläkettähän nimenomaan kertyy tehdystä työstä ja verotettavista tuloista. Jos otat miehen tililtä rahaa, ei niistä mene veroja, etkä saa niistä eläke tuloja. Kansan eläke taas on niin pieni, että sillä ei kovin kummoisesti elä. Voihan niin tehdä tietysti, jos haluaa.
Kaikki on hyvin niin kauan, että ei ole. Sitten on myöhäistä itkeä ja jossitella, miten olisi asiat kannattanut hoitaa, kun miestä ei enää ole elättämässä ja tili on tyhjänä. Kannattaa siis varautua kaikkeen. Ja kyllä, on erittäin tyhmää olla niin sinisilmäinen, että ajattelisi kaiken aina menevän hyvin. Luultavasti jossain vaiheessa jotain tapahtuu, asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
[/quote]
Jos ei ole avioehtoa ja ero tulee, eikös se ole mies siinä tapauksessa joka on heikommalla? Jos vaimo on "loisinut" vain kotona. Ja kuten jo sanottu, rahaa voi säästää niin monella tapaa, vaimolla voi olla perintöä tai omia säästöjä.
En vain tajua, jos on yhdessä hommattu mukulat ja asunnot ja vaimo hoitaa kodin ja lapset pääsääntöisesti, mikä siitä tekee niin kamalaa jos mies vastavuoroisesti tuo pääosan rahoista kotiin? Mutta kuten huomattu monesti tälläkin palstalla, suomalaiset eivät voi ymmärtää erilaisia elämäntapoja. Kaikilla pitää olla ne alateitse illman kivunlievitystä synnytetyt 2 lasta, työpaikka, ajeltu alapää,seurata vähintään viittä blogia ja paino enitään 55kg.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:28"]
Olet rohkea nainen. Itse olen sen verran pelkuri, että en yksikertaisesti uskaltaisi. Mutta ehkä olet selustasi turvannut eron, sairauden, kuoleman yms. varalle.
[/quote]
jos erotaan puolet omaisuudesta on minun ja voin mennä töihin.
sairauksia varten on vakuutus ja jos kuolen niin mitä väliä millään enää on minulle:)
en ymmärrä näitä "ei kerry eläkettä" vaahtoojia. Olen poissa työelämästä 10-15.v on muitakin tapoja kerryttää itselleen rahaa kuin palkkatöissä olemalla.
[/quote]
Ja se tapa on ykskaks jostain sopivasti putkahtanut ap:n ikioma yritys, joka tahkoo rahaa ihan itsestään :D
[/quote]
osaatko lukea, mies perusti yrityksen ja kun rahamme ovat aina olleet yhteiset niin yhteisillä rahoilla se yritys on perustettu joten minä omistan yrityksestä puolet.
on totta että mies on tehnyt enemmän töitä yrityksen eteen mutta minä taas olen tehnyt enemmän töitä perheen eteen ja jos ero tulee mies jakaa yrityksen kanssani ja minä lapset miehen kanssa.
mitä eläkkeeseen tulee, minulla on säästöjä, omaisuutta, rahastoja ja perintöäkin tulossa. Ja palaan työelämään kun lapset ovat yläkoulussa. Tottakai olen huolehtinut kaikesta jos ikävästi käy vaikka en usko että mies ikinä jättäisi minua tai lapsia pulaan, mutta eipä se olekaan uskon varassa..
ps. Joko osa ymmärtää kateellisuus-kysymyksen.. Ilkkumista erosta, päivittelyä eläkkeestä ja typerää hokemista "jäljen jättämisestä" yhteiskuntaan.. HuHuomaa
Mies täällä. Sama juttu. Kaverit naljailee baarissa että elän vaimoni siivillä. Hän ostaa aina uuden puhelimen ja aplen uusimmat laitteet. Ja ajatella, vain siksi että tavottaisi minut paremmin. Unohtamatta myöskään sitä että hän kyllä laittaa tilille lisää rahaa, jos soitan baarista että tilillä ei ole katetta. Myös puhelinlaskut maksaa ja minun ei pid tehdä muuta, kuin siivota joskus (kerran kuukaudessa) maksaa osa vuokrasta. Harva nainen oikeasti rakastaisi minua niin paljon. Taidan kosia häntä ja lupaan samalla siivota vähintään kerran kahdessa viikossa ja viedä lapsen bop lopsiin edes kerran vuodessa.
Äitienpäivänä haluan yllättää hänet kahvilla ja pakasteleivoksilla.
T: 11cm mies
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 13:19"]
Minä menin 19-vuotiaana naimisiin, enkä ole sen jälkeen töitä tehnyt päivääkään. Enkä kyllä sitä ennenkään. Muutin suoraan lapsuudenkodistani.
Meillä on kolme lasta ja aion olla kotona lopun ikäni. Mies tykkää siitä, että olen kotona ja minä tykkään olla kotona. Samoin lapset, jotka ovat nyt ylä- ja ala-asteikäisiä.
Meillä on yhteiset rahat, vaikken mitään tienaakaan. Lapsilisät ja miehen tulot menevät samalle tilille. Kummallakin on kortti siihen tiliin. Isommista ostoksista keskustellaan, muuten ostetaan sitä, mitä tarvitaan. Minä maksan laskut. Itse asiassa miehelläni ei ole edes hajua meidän perheen laskutilanteesta tai oman palkkansa suuruudesta.
Eläkettä en kerää, koska aikanaan miehen eläke on myös minun eläkkeeni. Emme jaottele sun ja mun rahoja. Me olemme perhe.
Tällaista elämää on eletty yhdessä nyt 18 vuotta. Mikäpä tässä on ollessa.
[/quote]
Ei tuossa mitään muuta vikaa ole kuin se, mitä sitten tapahtuu jos miehesi sattuukin jättämään sinut. Jäät totaalisen puille paljaille sen jälkeen, kun osituksessa saamasi rahat on käytetty. Et ole tienannut senttiäkään eläkettä, vaikka olet tehnyt perheenne eteen ja miehesi uran mahdollistamiseksi kohta jo vuosikymmeniä töitä.
Tuollainen tilanne on hankala jo ilman eroakin. Olet nimittäin niin heikossa asemassa mieheesi nähden, että hän voi periaatteessa kohdella sinua hyvin huonosti, etkä silti välttämättä uskalla ottaa eroa. Tietysti jos mitään vaikeampaa aikaa ei koskaan suhteessanne tule, voit selvitä tuosta kunnialla. Mutta tuota entisaikoina hyvin yleistä systeemiä on pyritty muuttamaan juuri siitä syystä, että hyvin moni nainen joutui elämään alistettuna, esimerkiksi miehensä väkivallan kohteena, kun heidän asemansa suhteessa oli niin heikko. Mies voi halutessaan vapaasti vaikka pettää ja muutenkin sikailla, jos vaimolla ei ole toiveita pärjätä omillaan ilman miestään.
Toivottavasti sinun miehesi on sellainen harvinainen poikkeus, jonka käytökseen tuollainen valta-asema ei pitkänkään ajan kuluessa vaikuta kielteisesti. Uskon kyllä sellaisiakin olevan.