Onko onnella merkitystä? Vai vain persoonalla? Apua ystävälle.

Minulla on kaveri joka on fiksu, koulutettu, ystävällinen huumorintajuinen ja siis ihan kiva tyyppi.

Hän on nyt 48 ja ongelmana on se, ettei tämä ihminen ole onnistunut missään. Ei siis yhtään missään.
Oma yritys meni kanttuvei kun tuli lama.

Töissä ylennykset menee nuoremmille - ja siksi hän irtisanoutui ja jäi työttömäksi.

Kouluttautui maisteriksi - ei saa paikkaa, vaikka on näyttöjä kuinka paljon.

Vaimonsa on kaunis ja menestyvä - mutta selvästikin vaimo on tympääntynyt tähän ainaiseen väliiputoajaan.

Siis tää mies on aina kolmantena jonossa!
Aina.
Vaikka ulkoiset puitteet yms. sanoisi, että hänen pitäisi olla ensimmäisenä, niin tämä mies on aina kolmantena, usein viimeisenä, jonossa.

Ainoa vika tässä miehessä on sellainen, sanoisinko LIIALLINEN avuliaisuus, siis koko ajan auttamassa ja säätämässä ja tekemässä - mutta kuitenkin hyvin periaattein. Siis pikkasen rasittava tyyppi.

Johtuuko tämä tämän - periaatteessa loistavan! - miehen menestymättömyys huonosta onnesta vai onko tuo liiallinen auttavaisuus se kynnys?

Minusta ois mukavaa auttaa, varsinkin kun näen, että heidän avioliittonsa (12v) on rapautumassa tän miehen menestymättömyyden takia.

Siis mitä mä haluaisin tietää: onko tällä miehellä huonoa onnea, vai onko hän vain (kaikesta huolimatta ja sittenkin) niin vastenmielinen, ettei työnantajat pidä hänestä?