En selviä yliopisto-opinnoista, koska ahdistun ja pelkään tuotoksieni jakamista muiden nähtäviksi
Opiskelen kirjallisuutta yliopistossa toista vuotta. Jo ensimmäisenä vuonna monet esseet ja muut kirjoitelmat täytyi jakaa niin, että kaikki muutkin ryhmäläiset voivat ne nähdä.
Lukiossa totuin siihen, että ainekirjoitukset, esseet ja muut tuotokset pysyivät tiukasti minun ja opettajan välisinä. Esitelmät tietenkin asia erikseen, silloin minua ei ahdistanut ajatus siitä, että jaan jotain mitä olen itse luonut, eivätkä esitelmät toki ahdista minua edelleenkään.
Mutta nyt, varsinkin kun tekstit ovat yhä laajempia ja haastavampia, joudun muutenkin osaamiseni rajoille, ja tämäkin syö itseluottamustani. Sitten joudun vielä näyttämään räpellykseni muille. Se on minulle vaikeaa.
Tiedän nyt, että mitä pidemmälle opintoni etenevät, sitä enemmän ”pääsen” jakamaan tuotoksiani. Tutkielmat tulevat internetiin kaikkien nähtäville ja niin edelleen. Tämä kaikki tuli kuitenkin minulle täysin yllätyksenä, enkä ollut osannut varautua.
Miten pääsisin eroon tästä ahdistuksesta? Mitä voisin sanoa itselleni tsempatakseni ja rohkaistakseni itseäni, kun on taas seuraavan kerran palautan tuotostani nettiin kurssialueelle?
Jälkikirjoitus: en nyt tarvitse kommentteja alavalinnastani. Tiedän, tiedän.
Kommentit (8)
Minullekin tulee tässä yllätyksenä, että omien tekstien julkistamista tulee yliopisto-opinnoissa noin paljon. Omana aikanani ja omalla alallani ei tuollaista ollut. Jos kuitenkin ajatellaan akateemista uraa valmistumisen jälkeen, niin sehän pyörii tosi paljon sen ympärillä, että tuotetaan ja julkaistaan artikkeleja - siis omaa kirjoittamaa tekstiä muiden nähtäväksi. Työllistyminen voi mennä vaikeaksi, jos tässä on jokin ylitsepääsemätön kynnys, jos et sitten opettajan uraa ajatellut.
En tiedä ehkä voisit vaihtaa opiskelua?
Opintojen tarkoitus on valmistaa työelämään. Työelämässä joutuu usein jakamaan tuotoksiaan, antamaan ja saamaan palautetta. Ja nyt sitä harjoitellaan. Sinulla taitaa olla aika paha itsetunto-ongelma, sitä voisi olla hyvä käsitellä vaikka ammattilaisen kanssa.
Ajattele, että tieteen edellytyksenä on avoimuus arvioinnille. Yliopistossa tehtävät esseet eivät ole sydänverellä kirjoitettuja henkilökohtaisia vuodatuksia, vaan tieteellisen kirjoittamisen harjoituksia. Tiedettä ei voi tehdä salaa.
Suorituspaineissa auttaa se, kun tajuaa, ettei muidenkaan tuotokset ole aina kovin häävejä. =)
Miten selviäisit töistä jos et tuosta? Madalla rimaa, ei kukaan niitä muista hetken päästä.
Kaikkia muitakin kiinnostaa eniten heidän omat esseensä, tuskin uhraavat kahta ajatustakaan sinun tekeleillesi, sen verran kuin on pakko kommentoida/opponoida/tms. Keskity sinäkin vain nauttimaan tekstin tuottamisesta, otat toki vihjeistä vaarin mutta muistat että kaikille muillekin se oma teksti on se "maailman napa". Sinä ja kaikki muut olette oppimassa siellä. Olette etuoikeutettuja, saatte oppia rakastamaanne asiaa.
Ylikriittisyys omille teksteille on yleisempää kuin uskotkaan. Varmasti ahdistaa, kun omat kirjoitukset julkaistaan muiden luettavaksi. Minusta on kuitenkin hyvä, että noin tehdään, sillä se vie turhaa ylikriittisyyttä, opettaa puolustamaan näkemyksiään ja pelkäämään vähemmän ajatusten esiintuloa. Kyllä se siitä.
Yths:lle mars! Ei sen kuuluisi noin vaikeaa olla. Tsemppiä.