Lue keskustelun säännöt.
Onko hullua 37-vuotiaana vielä haaveilla vauvasta?!
29.10.2013 |
Siinäpä se ongelma olikin. :) Isommat lapset on jo kouluikäisiä 7- ja 9-vuotiaita. Mutta jotenkin itsellä tunne, että vielä olisi ihanaa saada perheeseen yksi vauva. :) Mitenhän tuota jaksais aloittaa kaiken taas alusta? Onko kokemuksia? Jakakaa pliis niitä! :)
Kommentit (23)
Sain esikoiseni 37-vuotiaana. Hyvin meni, nautin tästä ja lapsi voi hyvin. Menee kohta jo kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heissan!
Täällä kirjoittelee neljän lapsen äiti, joka erosi joitain vuosia sitten lastensa isästä. Löysin uuden miehen, jolla ei ole ennestään lapsia, mutta joka sellaisen halusi. Itsellänikin oli jo hetken ollut orastavaa vauvakuumetta, joten eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Tärppi kävi niinä päivinä, kun täytin 37v. Nyt on menossa rv25+4 ja valitettavasti sen kyllä huomaa, että ikää alkaa jo olla. Kaikenlaista kremppaa löytyy enkä muutenkaan tahdo enää jaksaa samalla tavalla kuin edellisessä raskaudessani 9 vuotta sitten. Silti olen maailman onnellisin tästä tulevasta vauvasta :)
Kyllähän sitä vauvan kanssa jaksamistakin tulee lähes päivittäin mietittyä. Toisaalta uskon, että tässä iässä ja näin monen lapsen kokemuksella osaa olla turhia hötkyilemättä, mikä taas auttaa jaksamaan. Ehkäpä sitä osaa eri tavalla nauttia vain vauvan kanssa olemisesta. Ja yhden kanssa pärjää aina.
Uusin mietinnän aihe onkin nyt se, että mies luultavasti haluaisi toisenkin tenavan tähän perään. Koska mulla tätä ikää alkaa jo olla, toinen tulisi tosiaankin laittaa alulle suunnilleen heti kun mahdollista, jos meinaa ehtiä ennen kuin aika loppuu. Yhden kanssa tiedän selviäväni miten vain, mutta arveluttaa miten sitä rumbaa kahden pienen kanssa oikein jaksaisi. No, katsotaan asiaa uudestaan kunhan tämän ensimmäisen (=viidennen :D) kanssa on saatu arjesta kiinni :)
Mullakin nuo isommat lapset jo isoja. Esikoinen pääsi viime kesänä ripille, kaksoset ovat kuudennella ja nuorinkin jo kolmannella. Iso muutos tulee olemaan tämä vauva-arki :)
Mä mietin samaa. Mulla vain lapset on isompia ja ainakin auto menisi vaihtoon vauvan myötä. Jotenkin pelkään myös riskejä mitä vauvalle voi tulla, jos näin vanhana raskautuu.
Mielestäni et ole vanha.
Itse sain kuopuksen 40-vuotiaana ja monet ikäiseni naiset samassa tilanteessa.
Sinähän olet vielä nuori!
On hullua. Ihan tosi hullua.
t. 37-vuotias, rv 33 meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ensi vuonna 37 ja ensimmäistä suunnitellaan..miehellä vauvakuume ite voisin olla ilmankin. Ja lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet reilusti yli 30v kun ovat alkaneet lastentekoon.
Mulla on 6 v ja kohta 9 v ja 4.5 kk ikäiset lapset. Ikää mulla 36 v. Tulin ekasta kierrosta raskaaksi tän vikan kohdalla ja hyvin meni kaikki. Kolmannen kanssa osaa jo vauvan hoitamisen ja isommista on seuraa. Oikein haluavat pitää sylissä. Auttaa hoitamisessa. Työntää vaunuja. Tämä on helpompaa kuin kahden pienen kanssa. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Minä olen 39 ja haaveilen ensimmäisestä. Syy miksi jäänyt näin myöhään on, että tapasin mieheni vasta tässä vuosi sitten.
Ei ole:-) olet vielä nuori. Terkuin synnytys 2 kk kuluttua, kaikki tutkittu ja hyvin, ikää takataskussa 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hullua pukata noita uusperheitä enää tässä iässä. Ois voinu miettiä vähän e-liiton lapsiakin.
Mitenkäs ne e-liiton lapset (mikä ikinä se e-liitto lieneekin) kärsivät siitä uudesta vauvasta? Meillä ainakin ovat ihan innoissaan.
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittelee täällä taas. Mukava kuulla, että ei ihan hullua ole. Semmoset tapaukset tietty ymmärrän, jos miehen tapaa vasta ns. myöhemmällä iällä, itsekin tämmösessä tapauksessa haluaisin lapsen vaikka 45-vuotiaana. Mutta ollaan oltu ukon kanssa yhdessä jo melkein parikytä vuotta. Ja kaksi poikaa ollaan saatu. Jotenkin sitä vaan pelkää, että olisiko kolmaskin lapsi terve. Ja tosiaan sitä omaa jaksamista. Toisaalta en tunne itseäni vanhaksi vaan aika nuoreksi. Mieskin meinaa, että olen just niin kuin vasta murrosiästä selvinnyt. :) Että eiköhän tässä koiteta saada vielä se kolmas kullanmurunen tähän maailmaan.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:16"]
Ap kirjoittelee täällä taas. Mukava kuulla, että ei ihan hullua ole. Semmoset tapaukset tietty ymmärrän, jos miehen tapaa vasta ns. myöhemmällä iällä, itsekin tämmösessä tapauksessa haluaisin lapsen vaikka 45-vuotiaana. Mutta ollaan oltu ukon kanssa yhdessä jo melkein parikytä vuotta. Ja kaksi poikaa ollaan saatu. Jotenkin sitä vaan pelkää, että olisiko kolmaskin lapsi terve. Ja tosiaan sitä omaa jaksamista. Toisaalta en tunne itseäni vanhaksi vaan aika nuoreksi. Mieskin meinaa, että olen just niin kuin vasta murrosiästä selvinnyt. :) Että eiköhän tässä koiteta saada vielä se kolmas kullanmurunen tähän maailmaan.
[/quote]
Kunhan sitten vain jaksatte olla läsnä sen iltatähden elämässä ihan sinne aikuisuuteen saakka. Moni iltatähti kiroaa syntymäänsä, kun vanhemmat alkavat haikailla oman elämänsä perään, kun iltatähden pikkulapsiaika on ohi ja lapsi jää kovin yksin kasvamaan, kun sisaruksetkin elävät jo omaa elämäänsä ja vanhempia ei enää lapsijutut niin kiinnosta kun ne on jo "niin nähty".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan uusperhe ole. Siis olen tämä, jolla 6v, kohta 9v ja vauva. Ollaan oltu 19 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Kyllä mäkin jännitin raskautta, synnytystä ja onko lapsi terve. Kaikki meni hienosti. En ollut raskauden takia yhtään pois töistä. Vauvan kanssa menee rutiinilla koko homma. Osaan nauttia vauvasta eri tavalla kuin ennen. Ei ole kiire mihinkään eikä tunnu että missaan jotain olemalla kotona. Liikun paljon vauvan kanssa päivittäin isompien kanssa. Haen selvittävään eskarisra ja vien harrastuksiin jne.
Samoin minä olen kovasti miettinyt sitä, että kuinka ikä vaikuttaisi lapseen ja raskauteen. Vaikka suurempi todennäköisyys on saada terve lapsi, niin kyllä iän tuomat riskit silti kovasti mietityttävät. Minä olen 35-vuotias ja haaveilen kovasti yhteisestäkin lapsesta mieheni kanssa- vaikka sisarus varmasti suuri järkytys teini-ikäiselle lapselleni olisikin, aluksi.
Minusta ei enää siihen showhun olisi. Mutta olenkin mallia nuorena lapset saanut, esikoisen sain 24 v, kuopus 26 v eli nyt 38-vuotiaana 14- ja 12-vuotiaat neitokaiset meillä. Enempää en haikaile.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:36"]
Minusta ei enää siihen showhun olisi. Mutta olenkin mallia nuorena lapset saanut, esikoisen sain 24 v, kuopus 26 v eli nyt 38-vuotiaana 14- ja 12-vuotiaat neitokaiset meillä. Enempää en haikaile.
[/quote]
ei se aina siitäkään ole kiinni, että olisi nuorena saanut lapsen, eikä enää vanhemmalla iällä haikaile. Sain oman esikoiseni 18-vuotiaana, ja nyt 34-vuotiaana kovasti toivon toista.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:36"]
Minusta ei enää siihen showhun olisi. Mutta olenkin mallia nuorena lapset saanut, esikoisen sain 24 v, kuopus 26 v eli nyt 38-vuotiaana 14- ja 12-vuotiaat neitokaiset meillä. Enempää en haikaile.
[/quote]
ei se aina siitäkään ole kiinni, että olisi nuorena saanut lapsen, eikä enää vanhemmalla iällä haikaile. Sain oman esikoiseni 18-vuotiaana, ja nyt 34-vuotiaana kovasti toivon toista.
[/quote]
No ei tietenkään AINA ole niin, mutta kerroinkin itsestäni.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:36"]
Minusta ei enää siihen showhun olisi. Mutta olenkin mallia nuorena lapset saanut, esikoisen sain 24 v, kuopus 26 v eli nyt 38-vuotiaana 14- ja 12-vuotiaat neitokaiset meillä. Enempää en haikaile.
[/quote]
ei se aina siitäkään ole kiinni, että olisi nuorena saanut lapsen, eikä enää vanhemmalla iällä haikaile. Sain oman esikoiseni 18-vuotiaana, ja nyt 34-vuotiaana kovasti toivon toista.
[/quote]
No ei tietenkään AINA ole niin, mutta kerroinkin itsestäni.
[/quote]
Kuin myös :)
Miksi se olisi hullua?