Täällä ALS-pelkoinen taas, onko lääkäri tai sh paikalla??
Joo joo, menen lääkäriin kun uskallan, mutta miltä kuulostaa nämä oireet;
Lihasnykinä alkoi 3v sitten jolloin myös heikkous ym. tunteita, nämä meni ohi, nykinöitä jäi.
Nyt sitten vasemmassa jalassa outo tunne, voimat tuntuu olevan ok mutta ihankun jalka ei vaan toimisi oikein, ehkä jäykkä ja raskas.
Voiko tämä olla als:((
Kommentit (15)
pian sairastut pelkästä ainaisesta murehtimisestsa!
kannattaa sitten ruveta miettimään tota pelkoa eri kantilta... et varmastikaan ole sairas jos sut on todettu terveeks ja voisit saada tuohon pakonomaiseen pelkoon jotain helpotusta... ei se elämä murehtimalla parane, korkeintaan huononee :)
No voimia ja iloista mieltä sulle! Ymmärrän kyllä stressin ja murheen mitä kannat mukanasi, mutta kysyppä iteltäs onko se turhaa... :o)
varsinkin jos oireet tulevat ja menevät. Mulla ainakin on alaselässä jotain lukkoja jotka jäänyt raskauden jälkeen. Välillä tuntuu jaloissa asti. Jos on jotenkin hermot pinteessä? Ja kun alkaa pahemmin miettimään niin varmaan on als tai ms ja oireetkin pahenee. Tuttua mulle.
että jos oireesi alkoivat 3v sitten ja se olisi als, olisit jo luultavasti kuollut tai ainakin sairaalahoidossa - koska als pahenee rajusti eikä odottele kolmea vuotta. Yleensä potilas on kuollut 3-5 vuoden päästä.
huimausta ja näön huononemista. Taas perjantaina meen lääkäriin. Tutkittu on ja kokeita otettu, mutmitään ei löydy. Kohta oon kuitenkin työkyvytön näine oloineni. Pelottaa!
ja kireyksiä ja siinä onkin noidankehä valmis. sh
Aika pimee olen kun joka askeleella mietin jalkani toimintaa;)
puheen puuroutuminen, ja arvatkaas osasinko sen jälkeen puhua. Tarkkailin puhettanin koko ajan ja eipä sitä sitten oikeasti pystynytkään puhumaan, kunnes asia unohtui. Trkkailin jopa kiletäni ja sekään ei enää toiminut. En pystynyt edes nielemään. Kaikkea se psyyke voikin siis kehittää.
jos mä oikeasti sairastun tulen niin kipeeksi että minut viedään sairaalaan kun en itse pysty liikkumaan! toi murehtiminen on niin turhaa... itse murehdin sitä kun murehdin niin paljon ja saan tästä murehitmisesta varmaan syövan ja murehdin jo sitä että kun saan sen syövän niin murehdin sitä miksi murehdin niin paljon että sain syövän :D hauskasti selitetty, mutta nyt oikeesti elämässä on niin paljon mukavampaa elellä kun ei koko ajan murehdi ja jos sitten joku sairaus iskee kohdalle niin kyllä sen sitten tietää ja huomaa! ei kannata koko ajan tarkkailla itseään!!!!
Mulla on jo kohta 20 v. kokemus vakavien sairauksien pelkäämisestä ja mielestäni yllä oleva sh:n vastaus oli oikein osuva. Arvaa onko täällä ollut huimausta, puutumista, kummallisia tunteita siellä ja täällä, pistoksia, pakotuksia, särkyjä ja kutinoita, näköhäiriöitä, nielemisvaikeuksia. Tutkittu on yltä päältä ja alta, mm. kaksi kertaa neurologin toimesta ms-taudin varalta. Mitään ei ole todettu, vaan olen terve kuin pukki. Ainoa sairauteni on sairaudenpelko ja se johtuu korvien välistä. Pelkään kuolemaa, luhistumista ja hallinnan menettämistä. Olen neuroottinen kontrollifriikki luonteeltani. Nyt kun viimein olen tämän tajunnut, on helpompaa. Silti pelkään usein vaikka mitä, esim. erilaisia syöpiä. Luin juttusi täältä jo pari päivää sitten ja olen ihan varma siitä, että sulla ei ole ALS:ia. Mutta jos oireet vaivaavat etkä saa mielenrauhaa, niin mene lääkäriin. Se helpottaa.
Yritäpä rentouttaa itseäsi miettimällä vuoron perään jokaista kehosi osaa. Huomaat pian, että ko. kehon osa tulee raskaan ja painavan oloiseksi. Se ikään kuin " tuntuu" enemmän.
No, mieti mitä tapahtuu, jos aamusta iltaan mietit alsia ja oireitasi. Se jalka tuntuu aina vaan kummallisemmalta! kun mulla oli ms-tautipelko pahimmillaan, heräsin yöllä sellaiseen tunteeseen kuin olisin ollut halvaantunut enkä pystynyt liikkumaan.
terv. nro 18
mun milestä siinä oli niin hyvä jakso jossa oli ihmisiä jotka pelkäs kaikkiee esim. lentämistä ja sitten tohtori kerto muutaman faktan että USA:ssa leivänpaahtimen oikosulkuihinkin kuolee enemmän ihmisiä kuin lentämisessä... eikä se ihminen leivänpaahdinta pelännyt...
no kuitenkin... jotenkin nuo pelot pitäisi saada järkeistettyä ja huumori auttaa... itse kärsin jokin aika sitten vaikeista pakkoneuroosesta ja tuolla huumorilla ja sillä että yritin katsoa tekojani ulkopuolelta oli apua.
ttä, varmaan vie taas aikaa kun saan asian pois mielestä!
Kiitos tsempeistä;) kaikille!
Mitä teet ALS-diagnoosilla kun siihen ei ole hoitoakaan?