Miksi en pääse miesystävästä eroon vaikka kuinka yritän :(

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 15:00"] Varmaan tässä on ollut sitäkin, että ihan yhdestä kerrasta ei ole uskaltanut vetää rankempia johtopäätöksiä ja kait sitä on jotain muutostakin toivonut, kun mies on aina juteltuamme ollut kovastikin ymmärtävinään ja luvannut kohdella minua nätimmin.

ap

[/quote]

Tämä on todella tyypillinen riippuvuussuhteen noidankehä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:34"]

Monet sekoittavat rakkauden ja epäterveen riippuvuuden... Jos pysyy suhteessa, jossa tulee kohdelluksi huonosti, kyse ei ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta.

[/quote]

Olen aivan eri mieltä. Kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, ja jokaisesta tulee parisuhteessa esiin myös toisen mielestä epämukavia särmiä. Tällaisten asioiden sietäminen ja niihin sopeutuminen kuuluu aina myös terveeseen parisuhteeseen. Ei mistään pitkästä suhteesta tulisi mitään, jos aina heti jos tuntee että tulee vähän huonosti kohdelluksi, häipyisi ovet paukkuen.

Se, missä huonon kohtelun raja menee, on tilanne- ja suhdekohtainen. On varmasti joitain rajoja, missä voidaan sanoa että kenenkään ei kuulu sietää homama enää, esim. väkivallan kohteeksi joutuminen. Mutta muuten, ei se mitään riippuvuutta tai sairasta ole, jos toista rakastavana katsoo toisessa mieluummin siihen hyvään ja terveeseen kuin huonoon ja ärsyttävään, ja yrittää mieluummin vähän liian pitkään kuin liian lyhyeen yrittää saada homman toimimaan. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:34"]

Monet sekoittavat rakkauden ja epäterveen riippuvuuden... Jos pysyy suhteessa, jossa tulee kohdelluksi huonosti, kyse ei ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta.

[/quote]

Olen aivan eri mieltä. Kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, ja jokaisesta tulee parisuhteessa esiin myös toisen mielestä epämukavia särmiä. Tällaisten asioiden sietäminen ja niihin sopeutuminen kuuluu aina myös terveeseen parisuhteeseen. Ei mistään pitkästä suhteesta tulisi mitään, jos aina heti jos tuntee että tulee vähän huonosti kohdelluksi, häipyisi ovet paukkuen.

Se, missä huonon kohtelun raja menee, on tilanne- ja suhdekohtainen. On varmasti joitain rajoja, missä voidaan sanoa että kenenkään ei kuulu sietää homama enää, esim. väkivallan kohteeksi joutuminen. Mutta muuten, ei se mitään riippuvuutta tai sairasta ole, jos toista rakastavana katsoo toisessa mieluummin siihen hyvään ja terveeseen kuin huonoon ja ärsyttävään, ja yrittää mieluummin vähän liian pitkään kuin liian lyhyeen yrittää saada homman toimimaan. 

[/quote]

Toisen toistuva nimittely, lupausten rikkominen jne. eivät ole mielestäni sellaisia asioita, joita kuuluu katsoa "rakastavana" sormien läpi. Rakkaus pitää sisällään aina toisen kunnioituksen, ja ap:n tapauksessa mies ei ainakaan minun ymmärtääkseni edes itse ole tajunnut tehneensä mitään väärää, vaan vasta sitten pyytelee anteeksi ja lupaa lopettaa, kun ap ottaa asian puheeksi. Se, että ottaa henkisesti turpaansa kerta toisensa jälkeen on ihan verrattavissa fyysiseen väkivaltaan, kun on kyse parisuhteesta. Parisuhteen pitäisi kuitenkin olla ensisijaisesti voimavara ja ilon lähde puolin ja toisin eikä energiasyöppö ja murehtimisen aihe.

Minusta pääsi juurikin eroon ottamalla toisen. Tasan tarkkaan siihen loppui mielenkiinto yrittää enää mitään.

Yleisesti ottaen parisuhteessa pitäisi molempien ymmärtää, että ei ole olemassa täydellistä ihmistä ja täydellistä yhteisymmärrystä.

En tietenkään tarkoita että pitäisi sietää toisen lyömistä tai tahallista sanoilla tai muilla teoilla kiusaamista.

Toisaalta kahden ihmisen välille tulee joskus väärinkäsityksiä, kun ei ymmäretä toista. Nämä pitäisi pystyä keskustelemaan niin ettei jää mikään vaivaamaan ja paisumaan suunnattomiin mittasuhteisiin.

Varsinaista keittiöpsykologiaa :)

En ehdi nyt lukea koko viestiketjua, mutta ihan yleisesti: Jos syy, mikä kumppanissa vaivaa on henkisellä puolella ja sellainen, joka liittyy esim. käytökseen, kannattaa miettiä voisiko asiasta huomauttaa kumppanille ja näin kumppani voisi pyrkiä tästä piirteestä eroon?

Jos syy liittyy ulkoiseen viehättävyyteen, on valitettava fakta, että et myöhemminkään tule näkemään kumppania ainakaan viehättävämpänä.

No ei liity todella ulkoiseen viehättävyyteen vaan käytökseen! Ja asiasta on puhuttu, auttaa pariksi viikoksi ja taas palataan vanhaan. Sunnuntaina sain tarpeekseni ja laitoin viestin että ei tästä mitään tule, meistä ei koskaan tule oikeaa paria, että ajantuhlausta tämä vain on. Eipä ole herrasta kuulunut sen jälkeen. Toisaalta hyvä näin, toisaalta olo on kurja ja mieli sekaisin. Hänhän esim. viimeksi humalassa totesi että hyvä kun ei tarvitse nähdä mua enää ja seuraavana päivänä ei uskonut sanoneensa noin, mutta pyyteli kuitenkin moneen kertaan anteeksi ja oli kuin herran enkeli. Että ota tuosta miehestä ja tästä suhteesta sitten selvää....voi kun tunteet voisi tappaa kuten kärpäsen!!

ap