En tule koskaan ymmärtämään ihmisiä joille eläinrakkaus on niin ensiarvoisen tärkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Olen samaa mieltä, mutta muistutan, että eläimillä on itseisarvo sellaisenaan, ihmisistä riippumatta. Eläimet ovat yhtälailla Luojan luomia, elävän hengen omaavia kuin ihmisetkin.

Ap itse asiassa rienaa ja pilkkaa Jumalaa, kun vähättelee eläimiä.

Eläimet olivat myös paratiisin asukkeja.

Miksi koira on saastainen ,eikä pääse taivaaseen?

Jos tarkoitat Raamatun kohtaa, missä mainitaan "koirat", sitä ei pidä lukea kirjaimellisesti. "Koirilla" viitataan pahoihin ihmisiin. Jeesuskin nimittää yhtä virkamiestä "ketuksi".

Ei näillä ole tarkoitus maalittaa mitään Luojan luomaa eläintä. Raamatun "käärme" ei myöskään tarkoita kirjaimellisesti biologista matelijaa, vaan paholaista.

Onko jotakin jäänyt biologian tunnilla väliin? Katsos kun ihminen on myös eläin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Se, että ei pidä eläimistä, ei tarkoita, että pitäisi automaattisesti niitä vähäpätöisinä. Itse en juurikaan pidä eläimistä. En kyllä vihaa tai inhoakaan niitä, mutta en voi sanoa pitäväni. Inhoan kaikkia somen eläinvideoita ja eläinkuvia. Mutta eläinoikeuksia pidän suuressa arvossa, ja minusta eläimiä tulee kohdella hyvin, kannatan vegaaniuden lisääntymistä ja syön itsekin pääsääntöisesti vegaaniruokaa. Kasvissyöjäksi ryhdyin 16-vuotiaana. Olen elämäni aikana pitänyt joistain yksittäisistä eläimistä, ja jotkut eläimet voivat lajina olla kiinnostavia. Mutta en sanoisi olevani mikään eläinrakas. Mutta minusta eläimen arvoa ei pitäisi mitata siinä, kuinka paljon hyötyä ja iloa niistä ihmisille on. Omasta puolestani annan eläinten elää omaa elämäänsä, mutta en jaksa kauheasti itse sotkeentua niiden elämään, enkä jaksa kuunnella ihmisten juttuja heidän lemmikeistään. Kaikki puheet koirista perheenjäseninä on yleensä vain piilotettua epäkohteliaisuutta, kun annetaan koirien hyppiä pelkäävien lasten päälle ja nylkyttää vaivaantuneen vieraan jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti eläinrakkaita, eli vegaaneja on vain n. prosentti ihmisistä. Murhattujen eläinten raatoja syövien on ihan turha väittää itseään eläinrakkaaksi.

En minä väitäkään rakastavani jokaista nautaa tai sikaa, joiden lihaa käytän ravintona. Tai jokaista riistaeläintä. Rakkaus on varattu tuntemilleni eläimille. Mutta välitän niiden hyvinvoinnista ja haluan, että niillä on mahdollisimman hyvä elämä ja tuskaton kuolema. Kaikki ovat luonnon kiertokulussa jonkun ravintoa, miksi juuri ihmisen olisi väärin syödä lihaa? Meillä on sekasyöjän hampaisto ja elimistö.

Toisaalta meillä on myös mahdollisuus tehdä valintoja ja ottaa huomioon muut olennot. Sinä haluat, että tuotantoeläimillä olisi "mahdollisimman hyvä elämä ja tuskaton kuolema". Mitä se tarkoittaa? Käytännössähän se "mahdollisimman hyvä" tarkoittaa nykyisin kaikkea muuta kuin lajinmukaista elämää, ja usein se tarkoittaa vielä melkoisen kärsimyksen täyteistä elämää. Myöskään kuolema ei suinkaan usein ole tuskaton. Mutta tätä parempaa ei tarjota, joten tämä on nyt se "mahdollisimman hyvä". Riittääkö se, vai onko niin että toiveesi ei toteudu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Se, että ei pidä eläimistä, ei tarkoita, että pitäisi automaattisesti niitä vähäpätöisinä. Itse en juurikaan pidä eläimistä. En kyllä vihaa tai inhoakaan niitä, mutta en voi sanoa pitäväni. Inhoan kaikkia somen eläinvideoita ja eläinkuvia. Mutta eläinoikeuksia pidän suuressa arvossa, ja minusta eläimiä tulee kohdella hyvin, kannatan vegaaniuden lisääntymistä ja syön itsekin pääsääntöisesti vegaaniruokaa. Kasvissyöjäksi ryhdyin 16-vuotiaana. Olen elämäni aikana pitänyt joistain yksittäisistä eläimistä, ja jotkut eläimet voivat lajina olla kiinnostavia. Mutta en sanoisi olevani mikään eläinrakas. Mutta minusta eläimen arvoa ei pitäisi mitata siinä, kuinka paljon hyötyä ja iloa niistä ihmisille on. Omasta puolestani annan eläinten elää omaa elämäänsä, mutta en jaksa kauheasti itse sotkeentua niiden elämään, enkä jaksa kuunnella ihmisten juttuja heidän lemmikeistään. Kaikki puheet koirista perheenjäseninä on yleensä vain piilotettua epäkohteliaisuutta, kun annetaan koirien hyppiä pelkäävien lasten päälle ja nylkyttää vaivaantuneen vieraan jalkaa.

Lisään tähän vielä, että en mielelläni tapa edes hyttysiä. Asuntoon sisälle eksyneet kärpäset ja muut ohjaan joko ikkunasta ulos ja pyydytän juomalasiin ja kannan ulos. Vaikka kärpäset ovat minusta äärimmäisen ärsyttäviä ja ehkä voisin sanoa jopa vähän inhoavani niitä. 

Näissä keskusteluissa jää aina epäselväksi, mitä eläinrakkaalla tarkoitetaan. Pitääkö oikeasti "rakastaa" eläimiä, vai tarkoitetaanko tuolla vain sitä, että henkilö arvostaa myös eläinten yksilöllistä olemassaoloa ja ajattelee eläimillä olevan jokin muukin kuin välinearvo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aitoa pyyteetöntä rakkautta ja uskollisuutta.

Ai aitoa rakkautta, kun esim. koira tai kissa on sun luona vaan, koska ei muutakaan voi. Jos karkuun yrittäis, hakisit sen takaisin. Ihmisillä taas on vapaa tahto tulla ja myös lähteä, ja se voi joskus kirpaista.

Koira, kissa ja muutkin domestikoituneet eläimet ovat ihmisen luona, koska siellä niiden kuuluukin olla. Eivät, katsos, pärjää ilman meikäläisiä. Kyllä ne varmasti kokevat ja osoittavat jotain ainakin rakkauteen verrattavissa olevaa tunnetta ihmistä kohtaan, joka niitä hyvin kohtelee.

Vierailija kirjoitti:

En oikein jaksa sympatiseerata ihmistä, jolle koiran lenkittäminen on jotain sellaista, johon hän ei mitenkään voi ryhtyä. Totta on, että kun lemmikkejä hankkii, ne sitovat, ja se kansalaisoikeus ja -velvollisuus eli matkustaminen tullee vaikeammaksi. Itselläni kun oli otukset, en edes halunnut matkustaa.

Mutta meitä on moneen junaan, ja eikö ole hyvä havaita tällainen asia, joka todellakin on turn off molemmin puolin? En ryhtyisi sopeuttamaan ketään kumppaniehdokastan eläinfaniksi.

Olen myös todennut, että eläinten aidot ystävät ovat empaattisempia ja luovempia kuin eläinten torjujat.

Jos minun olisi pitänyt valita eläimeni tai joku niitä dissaava mies, olisin tietenkin valinnut eläimet.

Mitä sun mielestä tarkoittaa luova? Minäkin haluan kumppaniksi luovan ihmisen, mutta valitsen sitten mieluummin vaikka luovan alan taiteilijan (kirjailija, kuvataiteilija, valokuvaaja) tai edes henkilön, joka harrastaa jotain tällaista, kuin tekisin valintoja jonkun hämärän "eläinrakkaat ihmiset ovat luovia" -uskomuksen perusteella ja valitsisin kumppanin koska hänellä on vaikkapa saksanpaimenkoira, ja toivoisin sitten että luovuuttakin löytyy.

Millainen on eläinten aito ystävä? Mitä tällaiset ilmaukset tarkoittavat? Onko eläinten ystävä se, joka ei tapa kärpäsiä ja on vegaani, vai sellainen, joka syö lihaa, tappaa kärpäsiä, mutta pitää koiraa perheenjäsenenään?  (No, toki voi olla vegaani koiranomistajakin, mutta pointtini onkin tässä nyt se, että mitä asioita tuollaisilla määreillä oikein tarkoitetaan?)

Ja mikä tuo koiran lenkittämiseen liittyvä juttu on? Tottakai, jos koiran hankkii, sitä pitää jaksaa viedä lenkille, mutta ajatteletko siis, että kenen tahansa ihmisen pitäisi olla valmis lenkittämään koiria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aitoa pyyteetöntä rakkautta ja uskollisuutta.

Ai aitoa rakkautta, kun esim. koira tai kissa on sun luona vaan, koska ei muutakaan voi. Jos karkuun yrittäis, hakisit sen takaisin. Ihmisillä taas on vapaa tahto tulla ja myös lähteä, ja se voi joskus kirpaista.

Koira, kissa ja muutkin domestikoituneet eläimet ovat ihmisen luona, koska siellä niiden kuuluukin olla. Eivät, katsos, pärjää ilman meikäläisiä. Kyllä ne varmasti kokevat ja osoittavat jotain ainakin rakkauteen verrattavissa olevaa tunnetta ihmistä kohtaan, joka niitä hyvin kohtelee.

Niin ovat, koska saavat ruokaa, turvaa ja huolenpitoa. Varmasti kiintyvät LAUMAANSA, mutta ei se rakkautta ole. Mietipä kodinvaihtajakissoja ja koiria. Parin viikon päästä ovat jo "rakastuneita" uuteen laumaansa (jos saavat hyvää kohtelua).

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka pitävät lemmikkieläimiä parhaina ystävinään ovat jotenkin rikki. Rakastavat sitä kun saavat olla pomoja ja päättää asioista ilman, että tulee vastaansanomista. Kuvittelevat vielä eläimen rakastavan takaisin.

Eläimet ovat eläimiä ja aina vähäpätöisempiä kuin yksikään ihminen. Lisäksi eläinrakastajille tärkeitä tuntuu olevan vain tietyt eläimet. Esimerkiksi hyönteisten elämä ei vaikuta olevan yhtä arvokasta kuin nisäkkäiden. Tätä en ymmärrä.

Hmm, en tiedä kuinka moni sen takia eläimiä hankkii että saa olla niille "pomona", toivottavasti ei kovin moni. Esim. koirat hierarkisina laumaeläiminä tosin vaativat sen, että ihminen osaa ottaa paikkansa niiden johtajana. Kyllä eläimetkin osaavat "vastaan sanoa" omalla tavallaan. Ne myös osoittavat ja tuntevat kiintymystä, jota voi yhtä hyvin kutsua rakkaudeksi. Kyllä minun ainakin on varsin helppo ymmärtää, että esim. kissaa tai koiraa on helpompi rakastaa kuin kärpästä tai ahventa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aitoa pyyteetöntä rakkautta ja uskollisuutta.

Ai aitoa rakkautta, kun esim. koira tai kissa on sun luona vaan, koska ei muutakaan voi. Jos karkuun yrittäis, hakisit sen takaisin. Ihmisillä taas on vapaa tahto tulla ja myös lähteä, ja se voi joskus kirpaista.

Koira, kissa ja muutkin domestikoituneet eläimet ovat ihmisen luona, koska siellä niiden kuuluukin olla. Eivät, katsos, pärjää ilman meikäläisiä. Kyllä ne varmasti kokevat ja osoittavat jotain ainakin rakkauteen verrattavissa olevaa tunnetta ihmistä kohtaan, joka niitä hyvin kohtelee.

Niin ovat, koska saavat ruokaa, turvaa ja huolenpitoa. Varmasti kiintyvät LAUMAANSA, mutta ei se rakkautta ole. Mietipä kodinvaihtajakissoja ja koiria. Parin viikon päästä ovat jo "rakastuneita" uuteen laumaansa (jos saavat hyvää kohtelua).

Onko sinun mielestäsi ihmisten välinen rakkaus "pyyteetöntä"? Minä en oikeastaan usko sellaista olevankaan. Vanhemman rakkaus lapseensa ehkä tulee lähemmäs sellaista ihannetta, mutta sekin on osaksi biologiaa.

Pikkulintumies aktivoitui.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulintumies aktivoitui.

onko tää joku palstahullu?

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Minun taas on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä.

Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Ymmärtämättömyys on siis molemminpuolista.