En tule koskaan ymmärtämään ihmisiä joille eläinrakkaus on niin ensiarvoisen tärkeää

Ymmärrän kyllä mutta sitä en että rotta on tärkeämpi kuin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana olen tehnyt testamentin eläimille. 

Ja maita ja mantuja on aika paljon ellen joudu niitä myymään jostain syystä ennen kuolemaani. 

Elän ihan mukavasti eikä ole tarvetta niitä toistaiseksi myydä. Kaikki menee paikkakuntani eläinyhdistykselle. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti eläinrakkaita, eli vegaaneja on vain n. prosentti ihmisistä. Murhattujen eläinten raatoja syövien on ihan turha väittää itseään eläinrakkaaksi.

En minä väitäkään rakastavani jokaista nautaa tai sikaa, joiden lihaa käytän ravintona. Tai jokaista riistaeläintä. Rakkaus on varattu tuntemilleni eläimille. Mutta välitän niiden hyvinvoinnista ja haluan, että niillä on mahdollisimman hyvä elämä ja tuskaton kuolema. Kaikki ovat luonnon kiertokulussa jonkun ravintoa, miksi juuri ihmisen olisi väärin syödä lihaa? Meillä on sekasyöjän hampaisto ja elimistö.

Vierailija kirjoitti:

Se on aitoa pyyteetöntä rakkautta ja uskollisuutta.

Ai aitoa rakkautta, kun esim. koira tai kissa on sun luona vaan, koska ei muutakaan voi. Jos karkuun yrittäis, hakisit sen takaisin. Ihmisillä taas on vapaa tahto tulla ja myös lähteä, ja se voi joskus kirpaista.

En ole ikinä tavannut täysipäistä ihmistä joka ei tykkäisi eläimistä.

Kaikki ovat vaikuttaneet jotenkin kylmiltä ja kovilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Ne eläimet, joista ihmiset saavat elantonsa, ravintonsa ja peltojensa lannoitteet ovat objektiivisesti todella tärkeitä ja hyödyllisiä. Jonkun yhden ihmisen tai perheenkään lemmikkinä oleva gerbiili ei ole.

"Hyöty" ei ole aina noin konkreettista. Mainitsin myös ilon, jos satuit huomaamaan? Sitä lemmikit tuottavat omistajilleen ja ovathan ne tutkitusti hyödyksi psyykkiselle ja fyysisellekin terveydelle. Mutta turha näistä on kinata, jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän täysin. Minullakin on ollut koira. Sellainen jonka kanssa käytiin metsällä ja tapettiin muita eläimiä, saatiin liikunnan ja ulkoilun lisäksi ruokaakin. Mutta ymmärrän senkin että aika harvalle tuosta jäniskoirasta oli iloa, eli sen merkitys oli oikeasti vähäinen.

No, miksi eläimen täytyisi olla niin kauhean hyödyllinen? Sen hyöty ja merkitys on sille omistajalle. Onko moni yksittäinen ihminen niin merkittävä ja hyödyllinen muille kuin läheisilleen?

Pakko ei ole eläintenkään olla mitään, omistajansa päättää eläimen ottamisesta ja mitä ssen tekee. Mutta minä en ihan pelkkiä lemmikkejä paljoa arvosta ja joidenkin mielestä tämä tekee minusta eläintenvihaajan joka ei sovellu kumppaniksi eikä ole kunnollinen ihminen.

Mielummin kierrän sellaiset ihmiset kaukaa, jotka pitävät eläimiä vähäpätöisinä tai jopa suorastaan vihaavat niitä.

Eläin rakas ei kuitenkaan tarvitse olla.

Mitä vähäpätöistä eläimissä on? 

Itsekään en ymmärrä sellaista hysteeristä, yliampuvaa eläinrakkautta, joka ilmenee vaikka tuolla FB:n eläintenpelastusryhmissä: ollaan "pelastamassa" hyönteisiä ja jyrsijöitä tai supikoiria ja minkkejä jne. Laillisuudesta ja järkevyydestä viis, kunhan yksikään eläin ei vaan KUOLE.

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en ymmärrä sellaista hysteeristä, yliampuvaa eläinrakkautta, joka ilmenee vaikka tuolla FB:n eläintenpelastusryhmissä: ollaan "pelastamassa" hyönteisiä ja jyrsijöitä tai supikoiria ja minkkejä jne. Laillisuudesta ja järkevyydestä viis, kunhan yksikään eläin ei vaan KUOLE.

Juu. Söpöstellään oravaa joka menettänyt jalkansa ja joutuu elämään ihmisten armoilla ja vankina koko loppuelämänsä. Viis siitä ettei enää pysty elämään lajityypillistä elämää juuri missään muodossa, mutta koska sai elää niin sen on oltava tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Ne eläimet, joista ihmiset saavat elantonsa, ravintonsa ja peltojensa lannoitteet ovat objektiivisesti todella tärkeitä ja hyödyllisiä. Jonkun yhden ihmisen tai perheenkään lemmikkinä oleva gerbiili ei ole.

"Hyöty" ei ole aina noin konkreettista. Mainitsin myös ilon, jos satuit huomaamaan? Sitä lemmikit tuottavat omistajilleen ja ovathan ne tutkitusti hyödyksi psyykkiselle ja fyysisellekin terveydelle. Mutta turha näistä on kinata, jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän täysin. Minullakin on ollut koira. Sellainen jonka kanssa käytiin metsällä ja tapettiin muita eläimiä, saatiin liikunnan ja ulkoilun lisäksi ruokaakin. Mutta ymmärrän senkin että aika harvalle tuosta jäniskoirasta oli iloa, eli sen merkitys oli oikeasti vähäinen.

No, miksi eläimen täytyisi olla niin kauhean hyödyllinen? Sen hyöty ja merkitys on sille omistajalle. Onko moni yksittäinen ihminen niin merkittävä ja hyödyllinen muille kuin läheisilleen?

Pakko ei ole eläintenkään olla mitään, omistajansa päättää eläimen ottamisesta ja mitä ssen tekee. Mutta minä en ihan pelkkiä lemmikkejä paljoa arvosta ja joidenkin mielestä tämä tekee minusta eläintenvihaajan joka ei sovellu kumppaniksi eikä ole kunnollinen ihminen.

Saatat olla ihan hyvä tyyppi, enkä toki saa kuvaa että vihaisit eläimiä, mutta kumppaniksi tuskin sinun laillasi asiat kokevaa "huolisin". Jos ei arvosta eläintä muuten kuin sen tuottaman konkreettisen hyödyn takia eivätkä ne herätä hellyyden ja kiintymyksen tunteita, niin on hyvin erilainen ihminen kuin minä. Eikä siinä, mikä kukaan on sanomaan miten niihin pitäisi suhtautua :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Olen samaa mieltä, mutta muistutan, että eläimillä on itseisarvo sellaisenaan, ihmisistä riippumatta. Eläimet ovat yhtälailla Luojan luomia, elävän hengen omaavia kuin ihmisetkin.

Ap itse asiassa rienaa ja pilkkaa Jumalaa, kun vähättelee eläimiä.

Eläimet olivat myös paratiisin asukkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Ne eläimet, joista ihmiset saavat elantonsa, ravintonsa ja peltojensa lannoitteet ovat objektiivisesti todella tärkeitä ja hyödyllisiä. Jonkun yhden ihmisen tai perheenkään lemmikkinä oleva gerbiili ei ole.

"Hyöty" ei ole aina noin konkreettista. Mainitsin myös ilon, jos satuit huomaamaan? Sitä lemmikit tuottavat omistajilleen ja ovathan ne tutkitusti hyödyksi psyykkiselle ja fyysisellekin terveydelle. Mutta turha näistä on kinata, jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän täysin. Minullakin on ollut koira. Sellainen jonka kanssa käytiin metsällä ja tapettiin muita eläimiä, saatiin liikunnan ja ulkoilun lisäksi ruokaakin. Mutta ymmärrän senkin että aika harvalle tuosta jäniskoirasta oli iloa, eli sen merkitys oli oikeasti vähäinen.

No, miksi eläimen täytyisi olla niin kauhean hyödyllinen? Sen hyöty ja merkitys on sille omistajalle. Onko moni yksittäinen ihminen niin merkittävä ja hyödyllinen muille kuin läheisilleen?

Pakko ei ole eläintenkään olla mitään, omistajansa päättää eläimen ottamisesta ja mitä ssen tekee. Mutta minä en ihan pelkkiä lemmikkejä paljoa arvosta ja joidenkin mielestä tämä tekee minusta eläintenvihaajan joka ei sovellu kumppaniksi eikä ole kunnollinen ihminen.

Saatat olla ihan hyvä tyyppi, enkä toki saa kuvaa että vihaisit eläimiä, mutta kumppaniksi tuskin sinun laillasi asiat kokevaa "huolisin". Jos ei arvosta eläintä muuten kuin sen tuottaman konkreettisen hyödyn takia eivätkä ne herätä hellyyden ja kiintymyksen tunteita, niin on hyvin erilainen ihminen kuin minä. Eikä siinä, mikä kukaan on sanomaan miten niihin pitäisi suhtautua :)

En minä niin väitä ettenkö kokisi tunteita ja kiintymystä eläimiä kohtaan. Etenkin se entinen hoitoheppani kanssa meillä oli läheinen kiintymyssuhde, ja koiraani en itse pystynyt lopettamaan. Lisäksi siskoni uuden koiranpennun kanssa mrillä on todella hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Ne eläimet, joista ihmiset saavat elantonsa, ravintonsa ja peltojensa lannoitteet ovat objektiivisesti todella tärkeitä ja hyödyllisiä. Jonkun yhden ihmisen tai perheenkään lemmikkinä oleva gerbiili ei ole.

"Hyöty" ei ole aina noin konkreettista. Mainitsin myös ilon, jos satuit huomaamaan? Sitä lemmikit tuottavat omistajilleen ja ovathan ne tutkitusti hyödyksi psyykkiselle ja fyysisellekin terveydelle. Mutta turha näistä on kinata, jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Kyllä minä ymmärrän, ymmärrän täysin. Minullakin on ollut koira. Sellainen jonka kanssa käytiin metsällä ja tapettiin muita eläimiä, saatiin liikunnan ja ulkoilun lisäksi ruokaakin. Mutta ymmärrän senkin että aika harvalle tuosta jäniskoirasta oli iloa, eli sen merkitys oli oikeasti vähäinen.

Jaa. Kyllä ajokoirista on iloa ihan lemmikkeinäkin, ei vain hyötyä varten.

En oikein jaksa sympatiseerata ihmistä, jolle koiran lenkittäminen on jotain sellaista, johon hän ei mitenkään voi ryhtyä. Totta on, että kun lemmikkejä hankkii, ne sitovat, ja se kansalaisoikeus ja -velvollisuus eli matkustaminen tullee vaikeammaksi. Itselläni kun oli otukset, en edes halunnut matkustaa.

Mutta meitä on moneen junaan, ja eikö ole hyvä havaita tällainen asia, joka todellakin on turn off molemmin puolin? En ryhtyisi sopeuttamaan ketään kumppaniehdokastan eläinfaniksi.

Olen myös todennut, että eläinten aidot ystävät ovat empaattisempia ja luovempia kuin eläinten torjujat.

Jos minun olisi pitänyt valita eläimeni tai joku niitä dissaava mies, olisin tietenkin valinnut eläimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet olisivat vähäpätöisiä tai niistä välittäminen naiivia? Eläimistä on ihmiselle paljon iloa ja hyötyä, ne ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja.

Olen samaa mieltä, mutta muistutan, että eläimillä on itseisarvo sellaisenaan, ihmisistä riippumatta. Eläimet ovat yhtälailla Luojan luomia, elävän hengen omaavia kuin ihmisetkin.

Ap itse asiassa rienaa ja pilkkaa Jumalaa, kun vähättelee eläimiä.

Eläimet olivat myös paratiisin asukkeja.

Miksi koira on saastainen ,eikä pääse taivaaseen?

Tunnepitoinen aihe, tästä on vaikea keskustella, kun valtaosa ihmisistä ryntää hokemaan, että pitää eläimiä rakastaa, kun ne on niin älykkäitä ja fiksuja ja pehmeitä ja rakastettavia.

Ap on ihan oikeassa, että harvemmin se eläinrakkaus ulottuu niihin eliöihin, jotka eivät ole karvaisia, pehmeitä ja suloisia, tosi moni "eläinrakas" inhoaa esim. hyönteisiä ja on täysin valmis myrkyttämään niitä kiduttaen hengiltä vaikka ihan takapihaltakin, jos niistä on vähänkään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en ymmärrä sellaista hysteeristä, yliampuvaa eläinrakkautta, joka ilmenee vaikka tuolla FB:n eläintenpelastusryhmissä: ollaan "pelastamassa" hyönteisiä ja jyrsijöitä tai supikoiria ja minkkejä jne. Laillisuudesta ja järkevyydestä viis, kunhan yksikään eläin ei vaan KUOLE.

Juu. Söpöstellään oravaa joka menettänyt jalkansa ja joutuu elämään ihmisten armoilla ja vankina koko loppuelämänsä. Viis siitä ettei enää pysty elämään lajityypillistä elämää juuri missään muodossa, mutta koska sai elää niin sen on oltava tyytyväinen.

Ei tämä ole mitään oikeaa eläinrakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en ymmärrä sellaista hysteeristä, yliampuvaa eläinrakkautta, joka ilmenee vaikka tuolla FB:n eläintenpelastusryhmissä: ollaan "pelastamassa" hyönteisiä ja jyrsijöitä tai supikoiria ja minkkejä jne. Laillisuudesta ja järkevyydestä viis, kunhan yksikään eläin ei vaan KUOLE.

Minä pelasti kesällä linnunpoikasen kitumiskuolemalta katkaisemalla siltä pään. Oli pudonnut pesästä, enkä todellakaan halunnut sitä luovuttaa minkään pelastajan rääkättäväksi. Pääsi nopeasti hengestään ja ruho meni muiden eläinten/hyönteisten ruuaksi.

Ihmiset jotka pitävät lemmikkieläimiä parhaina ystävinään ovat jotenkin rikki. Rakastavat sitä kun saavat olla pomoja ja päättää asioista ilman, että tulee vastaansanomista. Kuvittelevat vielä eläimen rakastavan takaisin.

Eläimet ovat eläimiä ja aina vähäpätöisempiä kuin yksikään ihminen. Lisäksi eläinrakastajille tärkeitä tuntuu olevan vain tietyt eläimet. Esimerkiksi hyönteisten elämä ei vaikuta olevan yhtä arvokasta kuin nisäkkäiden. Tätä en ymmärrä.