Hei te eronneet, käyttekö koskaan appivanhempienne luona jos elossa/hautausmaalla kukkia viemässä?

Miksei, varsinkin jos ovat omien lasten isovanhemmat samalla.

Niin unohdin mainita että mullakin aikuisia lapsia, jotka anopin lapsenlapsia. t.ap

Onhan ne jotkut paremmissa väleissä kuin omien vanhempien kanssa.

Ekana vuonna eron jälkeen tuli oltua heidän kanssa tekemisissä, mutta äkkiä huomasin yhteydenottojen olevan täysin yksipuolisia. En halunnut tuppautua, joten lopetin yhteydenpidon. Nyt emme ole neljään vuoteen olleet tekemisissä. Joulukortin laittavat ja parina vuotena vastasin tähän muta nyt sekin tuntuu todella teennäiseltä. En usko minun olevan aikanaan tervetullut hautajaisiinkaan.

En käy koskaan kenenkään haudalla.

En ole missään tekemisissä. 

He ovat edesmenneitä, mutta usein ajatuksissa. Haudattu yli 500 km:n päähän.

Olen naimisissa enkä minäkään käy ilkeiden appivanhempieni luona...

En käy haudoilla. Yritän pitää hyvät välit silloin kun ihmiset ovat elossa. Eri asia, jos on sovittu haudan hoidosta tms.

Aikanaan vanhempieni erotessa pappani sanoi isälleni " kun ajelet ohi, älä aja ohi ".

Isäni myös kantoi äitiäni hautaan. Ei eron onneksi aina tarvitse tarkoittaa eroa siitä piiristä joka on mahdollisesti pitkäänkin ollut osa elämääsi.

Yhdessä käymme isäni kanssa nykyään niin äitini kuin vanhempiensa haudalla. Ja onneksi hänellä on puoliso, joka ei ole mustasukkainen menneestä elämästä.

En ole eronnut, mutten silti käy apen haudalla enkä anopin luona.

Mieheni ex vaimo on ollut mieheni vanhempien hautajaisissa, luonnollisesti.

Ex-vaimoni teki erosta ruman (oli itse jättäjä) ja kun kaikkien juonenkäänteiden jälkeen sitten eräässä keskustelussa ex-anoppi paljasti silti olevansa oman lapsensa puolella, niin totesin, että antaa olla. Sitä ennen olin ajatellut ex-anopin olevan hyvä ihminen joka ymmärtäisi oikean ja väärän eron, mutta niin se vaan on, että veri on vettä sakeampaa.

En enää ole mitään velkaa heille eivätkä he minulle. Erotaan kohteliaissa väleissä. Joskus joutuu lasten takia olemaan yhteyksissä, mutta siinä se. Hautajaisiin tai haudalle en mene elleivät lapset erityisesti pyydä.

Ei ole tullut mieleen pitää yhteyttä. En aiemminkaan ollut itse suoraan yhteydessä, mitä nyt anoppi välillä soitteli, kun ei päässyt haluamaansa poikansa kanssa. 

Lapsiin liittyvissä juhlissa toki tavataan ja ollaan edelleen ihan hyvissä väleissä. Minulla on läheiset välit omaan perheeseen, ei ole tarvetta ylläpitää suhdetta appivanhempiin. Oikeastaan on helpotus, kun kalenterista tippui pois vierailuja ja merkkipäiviä, joita muistaa.