Miten tukea nuorta isää, että voi tavata lastansa?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 14:26"]

Onko lapsi isällee kuitenkin tärkeä? Onko tapaamisilla hänelle joku merkitys vai onko se vaan joku välttämättömyys, josta ei pääse irti?

[/quote]

Lapsen äiti varmaa haluaa vaan vapaansa...

lapsen kannalta olisi varmaan paras että tapaisi isäänsä siellä isovanhempien luona. rahan suhteen voit yrittää jos isä suostuisi siihen että maksaa sinulle palkkapäivänä 50e ja ostat sillä sitten hänelle ja lapselle ruokaa kun lapsi tulee käymään. ja aina jos isä päättää häipyä juomaan lapsen ollessa kylässä niin palautat lapsen äidilleen. jos tämä järjestely ei onnistu niin siinä tapauksessa tuo miten toimit on varmaan paras vaihtoehto, pidä kuitenkin silmällä miten lasta hoidetaan, ettei jää heitteille tm.

Onko ollut sellaista tilannetta, että lapsi olisi isällään eikä isällä olisi tosiaan muutamaa kymppiä ruokaan lapselle? Minä ehkä puhuisin vakavasti, että tähän asti olen halunnut tukea sinua lapsesi elämässä mukana olemisessa ostamalla ruokaa ja bensaa, ja haluan yhä tukea, mutta se ei käy että otat sen avun itsestään selvyytenä ja ryyppäät muut rahasi. Että tajuatko mitä se tarkoittaa, jos on sinun tapaamisviikonloppu eikä sinulla ole antaa lapsellesi ruokaa, koska olet tuhlannut rahasi baarissa ylihintaiseen viinaan? Minkälainen isä ostaa baarista tuoppeja, muttei lapselleen varaa mitään. Ja sanoisin että uskallapas tehdä lapsellesi se, että et enää vaivaudu häntä tapaamaan, se on sitten vihoviimeinen temppusi.

Ja sitten varmaan tekisin niin, että seuraavan kerran kun olisi lastaan hakemassa, tankkaisin sen auton jos on lasta lähdössä hakemaan, mutten antaisi rahaa ruokaan. Jos ei mistään löydy rahaa, niin saisi lähteä viemään lapsen takaisin ja selittää itse sen äidille ettei ole nyt rahaa ruokaan niin piti tuoda tämä takaisin kun sillä on nälkä.

Idea olisi siis se, että ilman pakottamista tuo isä ei tuosta ryhdistäydy. Jos katkaiset kaikki rahahanat, niin lapsen tapaaminen varmaan jää. Jos suostut tankkaamaan bensaa (vaikka vähän ylimääräistäkin) sitä varten, että hän hakee lapsen luokseen, niin hän on tilanteessa jossa pitäisi jostain repäistä vähän rahaa ruokaan. Voi olla että kangertelee aluksi, mutta luulisi että hän oppisi edes sen pari kymppiä laittamaan syrjään ennakoivasti. Se olisi iso askel ja voisi johtaa muutenkin parempaan vastuunottoon, jos huomaa että pystyy sen ruokarahan säästämään. Jos sen sijaan lapsen tapaaminen jäisi, koska baari-illat menee edelle, niin helvetti aukeaisi siitä ja kuulisi kyllä kunniansa sekä siihen loppuisi myös muu tukeminen.

t 24

Jos on oikein jurrissa, niin työnnetään teroitettu kakkosnelonen paidan- ja housunkauluksesta sisään housunlahkeen kautta maahan asti. Lyödään lekalla kakkosnelosta puolisen metriä nurmeen. Sitten varmistukseksi naulataan toinen kakkosnelonen vinottain edelliseen nähden ja tuetaan maahan. Nyt on nuori isä tuettu. Ei tuuli heittele.

Täällä on sellainen omituinen käsitys näköjään, että tämä "isä" ryhdistäytyisi jos AP ei antaisi rahaa. Tosiasia on kuitenkin, että tämä geenijätös, joka APn poikana tunnetaan on alkoholisti eikä sellaiset noin vain ryhdistäydy. Katkaise se napanuora jo ja anna muksun tappaa itsensä viinaan tai nälkään. 

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, tukitoimet on käytetty, nyt vaan pitää sanoa sille pojalle, että tsori, nyt ei tipu enää mitään, nyt on sun aika tehdä jotain.

Eli napanuoran riuhtaisu on ainoa, joka voi tehota. Mutta ei siitäkään takeita ole.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:39"]

Täällä on sellainen omituinen käsitys näköjään, että tämä "isä" ryhdistäytyisi jos AP ei antaisi rahaa. Tosiasia on kuitenkin, että tämä geenijätös, joka APn poikana tunnetaan on alkoholisti eikä sellaiset noin vain ryhdistäydy. Katkaise se napanuora jo ja anna muksun tappaa itsensä viinaan tai nälkään. 

[/quote]

Iso komppi tälle. Toivottavasti APkin tajuaa lopettaa kivireen kiskomisen mahdollisimman pian.

Rupeat järjestämään ne tapaamiset teillä. 

Kuulostaa ihan mun veljeltä. Eikä muuten oo kasvatuksesta aina kaikki kiinni. Terveisin samasta perheestä, jokainen täysin saman kasvatuksen saaneena kolme onnellista lasta joilla "menestynyt" elämä ja yksi jolla sitten mikään ei näytä toimivan. Ihmisestä se on kiinni eikä välttämättä siitä mitä kotona on opittu. 

Ehkei edes kannata enää yrittää, jos vastaanotto on nuoren puolelta tämä. Ehkei miehestä ole isäksi, jos ei edes halua yrittää. On vielä kakara.

Kiitos vastanneille. Yön yli asiaa pohdittuani taidan tosiaan ottaa tiukan linjan: eli apua ei heru ja lapsi voi tulla tarvittaessa meille ( käy meillä toki yökylässä ihan muutenkin "äitiviikonloppuina" sillointällöin).

Mies eli pojan isä vaan on saanut omalta isältään mallin, että reppanapojalle kannetaan ruokaa kotiin. No, jos haluaa sitä tehdä, niin tehköön, mä taidan nyt pestä käteni.

T. Ap

Usein alkoholistien kohdalla käy niin, että läheiset "auttavat juomista" juuri sillä, että auttavat - hoitavat alkoholistin sotkemat asiat, antavat rahaa, maksavat laskut, korjaaavat virheet, hoitavat hänen asiansa jne. Toki nämä läheiset tarkoittavat pelkästään hyvää ja on luonnollista haluta auttaa. Tällä toiminnalla kuitenkin myös mahdollistetaan juominen.

Kun kaikki apua loppuu, ihminen on täysin itse vastuussa asioistaan ja useinmiten alkoholisti tippuu silloin ihan pohjalle. jonkun silmät heräävät siinä vaiheessa ja he saattavat haluta muutosta (mikä ei tietenkän ole helppo silloinkaan). Toiset eivät herää siinäkään vaiheessa ja silloin ei oikein valitettavasti ole mitään tehtävissä.

Iso hali ap:lle ja paljon voimia rankkaan tilanteeseen!

Onpas täällä ilkeitä ja julmia kommentteja!

Ap onkin jo päätynyt tiukkaan linjaan. Juoppojen kanssa ihan sama systeemi kuin narkkarien: rahaa ei saa antaa. 

Ymmärrän, että tilanne on ristiriitainen lapsenlapsen kanssa, että isovanhemmilla on hänestä huoli isäviikonloppuina. 

Tuollaisen aikuisen juopon kanssa on ymmärrettävä, että hän juo koska se on hänen elämänsä päämäärä ja tarkoitus. Sitä ei voi muuttaa kukaan muu kuin juoppo itse. Sen enempää lapsi kuin vanhemmatkaan eivät voi eivätkä saa olla joku pelastuslaitos. Eikä jälkiviisauskaan auta mitään, vaikka se onkin viisauden korkein muoto. 

Eilisessä Virpi Suutarin Hilton-dokumentissa minua liikutti pienen tytön isä, joka aina tytön tullessa ryhdistäytyi (edes jotenkuten). Heidän tapaamisissaan näytti olevan kiva tunnelma, isä piti yhteyttä tyttöönsä myös tapaamisten välillä ja ikävöi.