Miten tukea nuorta isää, että voi tavata lastansa?
Kyseessä siis nuori, jollain tasolla syrjäytynyt, vaikeuksiin joutunut etäisä, jolla pieni lapsi. Suurin este lapsen tapaamiselle on raha, tai siis sen puute. Koska ei osaa hoitaa raha-asioita ja on pettänyt luottamuksen monta kertaa, en anna enää rahaa. Viimeksi, kun lapsi oli isällä, käytin kaupassa että sai ruokaa ja ostin autoon bensaa parilla kympillä. Samalla kuitenkin puhui, että aikoo ryypätä ensi viikonlopuna kun on tilipäivä. Tähän tuumasin, että maksapa velkasi kuitenkin ensin pois; tiedän, etten tule euroakaan saamaan takaisin.
Kuinka ihmeessä sitä ihmistä voi tukea, kun vastuunotto on tuota luokkaa. Turhauttaa, kun ei tyyppi näe yhtään pidemälle, laittais vaikka viisikymppisen talteen, että on ruokaa sitten kun lapsi seuraavan kerran tulee.
On puhuttu hänelle, haettu apua ties mistä ja kuskattu esim. Päihdeterapiaan, mutta tyypin oma motivaatio on kadoksissa. Pitäiskö tehdä niin, ettei osteta ruokaa vaan käsketään meille syömään? Sekään ei toisaalta houkuta kun se sitoo meitä. Ideoita?
Kommentit (34)
Kutsu syömään kerran viikossa, ei se nyt niin kamalan sitovaa ole. Älä anna euroakaan rahaa. Ja sano, että jokainen kantaa itse vastuun elämästään.
No joo, kuulostaa toki tylylle tuo, että "sitoo" meitä, jos tulee lapsensa kanssa syömään. Tarkoitan vain, että jos ei sillä ole yhtään rahaa, niin silloin käytännössä syö kaikki ateriat aamupalasta iltapalaan meillä. Kyllähän nuo meillä käyvätkin aina lapsen ollessa isällään, ja syövätkin silloin tällöin. Pointti nyt kuitenkin oli, että kuinka saada poika ymmärtämään että on itse vastuussa raha-asioistaan Ja siitä, että välttämättömään rahat riitäisi. Liian monta kertaa on annetut rahat menneet alkoholiin, joten vastuuta ei pysty ottamaan. Jo, se että kertoo lähtevansä ryyppäämään tilipäivänä, samalla kun joutuu pyytämään rahaa ruokaan ennen tilipäivää, kertoo jotain arvo- ja ajatusmaailmasta.
Kertoisitko kakkonen mitä kivaa pojan pitäisi saada siitä, että säästäisi sen verran, että pystyisi ostamaan lapselleen ruokaa? Minä käyn töissä, maksan itse laskuni ja jos yli jää, ostan jotain kivaa. Ei mun vanhemmat palkitse mua siitä, että hoidan asiani. Ja luottamus on asia, joka pitää ansaita. Aluksi tietysti on luottamus lapseen, mutta kun kotoa alkaa kadota esim. rahaa niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa avain pois ja rajoittaa rahan antamista. Kyse ei ole siitä, ettei tuettaisi, vaan siitä että myös pojan pitäisi ottaa jo pikkuhiljaa vastuuta asioistaan.
T. Ap
Sitä lasta olisi pitänyt kasvattaa jo vähän nuorempana...
ei sitä motivaatiota ja aikuisen vastuunottokykyä millään enää saa taottua kalloon. jos viina vie niin se vie. harmi, nuorukainen tajunnee vasta aikuisena mitä menetti ja sitten itketään että "menetin lapseni" ja hyvässä lykyssä vielä syytetään tukiverkkoa kun ei tukenut tarpeeksi
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:19"]
Sitä lasta olisi pitänyt kasvattaa jo vähän nuorempana...
[/quote]
joo mä komppaan. ikävä kyllä tämä nuori mies on tottunut siihen että tekee mitä lystää ja aina joku ottaa kopin kun menee vituralleen tai rahat loppuu.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:19"]
Sitä lasta olisi pitänyt kasvattaa jo vähän nuorempana...
[/quote]
Niin kuin ekassa viestissä jo vihjaisinkin, niin yritetty on. On ollut sopeutettu ops, kaikki mahdolliset tukitoimet jne. On tuettu harrastuksissa ja koulutukseen pääsyssä (jotka kaikki on lopettanut melko pian). On annettu aikaa jne. Aikuis-iällä on oltu mukana päihdekuntoutuksessa jne. En tiedä, mitä olis jäänyt tekemättä, joten en usko että vika olis siinä tällä kertaa. Vaikka ainahan se vika on huonoissa vanhemmissa; lasta/nuorta pitää vaan ymmärtää ja palkita.
T. Ap
pystyykö isä olemaan selvin päin silloin, kun lapsi on hänellä? Koska jos kaikki rahat menee viinaan, niin ettei edes ruokaan jää rahaa, on alkoholiongelma joaika paha enkä usko, että isä välttämättä pystyy olemaan selvin päin lapsen ollessa hänen luonaan. Se ei kyllä ole lapsen edun mukaista, isän olisi parempi tavata lasta esim. vain siten, että hakee aamulla ja palauttaa illalla. Jos lapsen äiti on valmis tällaiseen systeemiin, ja luulisi olevan, jos isä ei parempaan kykene.
No jos ei yhtään osaa käyttää rahaa niin auttaisiko edunvalvoja?
Mutta tosiaan paapominen ei auta mitään, katkaise ruoka-palvelu ja raha-hanat niin saa opetella elämistä. Ei raavaa nuori mies pilalle mee vaikka olisi pari päivää nälissään. Tai ohjaa se menemään leipäjonoon seuraavan kerran kun tulee ruokaa kinumaan.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:19"]
Sitä lasta olisi pitänyt kasvattaa jo vähän nuorempana...
[/quote]
joo mä komppaan. ikävä kyllä tämä nuori mies on tottunut siihen että tekee mitä lystää ja aina joku ottaa kopin kun menee vituralleen tai rahat loppuu.
[/quote]
Näin. Nyt voienää toivoa, että kyseinen turhake onnistuu edes kuolemaan nopeasti ettei lapsen tarvitse kärsiä pidempään tuollaisesta 'isästä'.
Ei tullut ikinä mieleen tehdä lastensuojeluilmoitusta siitä omasta lapsesta, kun mitkään tukitoimet eivät ole tuottaneet tulosta?
Minä teen omastani, ellei 15veenä vielä osaa toimia tämän fiksummin kuin nyt...
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:19"]
Sitä lasta olisi pitänyt kasvattaa jo vähän nuorempana...
[/quote]
Niin kuin ekassa viestissä jo vihjaisinkin, niin yritetty on. On ollut sopeutettu ops, kaikki mahdolliset tukitoimet jne. On tuettu harrastuksissa ja koulutukseen pääsyssä (jotka kaikki on lopettanut melko pian). On annettu aikaa jne. Aikuis-iällä on oltu mukana päihdekuntoutuksessa jne. En tiedä, mitä olis jäänyt tekemättä, joten en usko että vika olis siinä tällä kertaa. Vaikka ainahan se vika on huonoissa vanhemmissa; lasta/nuorta pitää vaan ymmärtää ja palkita.
T. Ap
[/quote]
Tästä viestistä näkee täydellisesti, mikä vika on nykymaailmassa. Yhteiskunta taipuu ja auttaa ja tukee ja keksii ties mitä apukonsteja. Vanhemmat ovat jättäneet kaiken vastuun yhteiskunnalle, käyvät vain ruikuttamassa, että eikö Pete nyt voisi saada vähän helpotetun kokeen, kun Pete on niin tuuliajolla. Minä olen aivan täydellisesti sitä mieltä, että vanhempien vastuulla on olla jämäkkä kasvattaja. Yhteiskunta on osansa tehnyt. Jos ap:n lapsi ei vieläkään ole aikuistunut kantamaan vastuuta itsestään, saati omasta lapsestaan, on ap:n homma ruveta kunnolla kasvatustoimiin, vihdoin viimein.
Tietääkseni on selvin päin lapsen ollessa hänellä ja suurin osa rahoista menee ulosottoon. En siis anna enää rahaa rahana vaan käytän kaupassa ja bensa-asemalla ja vain silloin kun lapsi on hällä. Yksin ollessan voi valita, ostaako kaljaa vai ruokaa. Lapsi asuu äitinsä kanssa kauempana, joten ainoastaan yön yli vierailut mahdollisia ja siksi tarvitsee myös bensaa. Otan tarvittaessa lasta luokseni ja aika usein hän on ollutkin; viime aikoina vierailut isän luo on alkanut onnistua mutta ongelmaksi meinaa tosiaan muodostua tuo raha, kun ei viittäkymppiä voi säästää, että olis lapsen tullessa vähän ruokarahaa. Olen ajatellut, että toki yritän tukea myös rahalliseti tarvittaessa. Nyt tuo tarve on vain ilmennyt melko usein ja kävi ilmi, että ryyppääminen on kuitenkin päällimäisenä mielessä, vaikka välillä näytti tilanne jo vähän paremmalta ja arvelin pojan hieman aikuistuneen.
T. Ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:44"]
Ei tullut ikinä mieleen tehdä lastensuojeluilmoitusta siitä omasta lapsesta, kun mitkään tukitoimet eivät ole tuottaneet tulosta?
Minä teen omastani, ellei 15veenä vielä osaa toimia tämän fiksummin kuin nyt...
[/quote]
Kyllä tuli ja tehtiinkin. Oli sijoittetuna hetken, että sai peruskoulun suoritettua loppuun. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:44"]
Ei tullut ikinä mieleen tehdä lastensuojeluilmoitusta siitä omasta lapsesta, kun mitkään tukitoimet eivät ole tuottaneet tulosta?
Minä teen omastani, ellei 15veenä vielä osaa toimia tämän fiksummin kuin nyt...
[/quote]
Kyllä tuli ja tehtiinkin. Oli sijoittetuna hetken, että sai peruskoulun suoritettua loppuun. T. Ap
[/quote]
Harmi, että vain hetken... 18v asti olisi ollut hyvä.
Tämä on tarkoitettu vastaajalle nro 13 (en saa tekstiä lainattua).
Miksi niitä yhteiskunnan tukitoimia on jos niitä ei saa käyttää. Kaikkemme yritettiin ja yhteiskunta oli siinä tukena; mun mielestä ihan ok juttu. Jos ei olis apua saatu, en tiedä missä oltais nyt.
Mutta on tietysti ok syyttää lepsuja vanhempia. Halusin vaan jotain vinkkiä siitä, kuinka voi tukea ilman rahallista panostusta. Tarkoitus olis, että poika jossain vaiheessa huomaisi, että on itse vastuussa; siihen saakka pitäis lapselle varmistaa riittävä ravinto myös isän luona ollessaan. Ehkä se meillä syöminen on ainut vaihtoehto, jos nyt siihen edes suostuu.
Minun mielestäni tuollaista isää ei lapsi tarvitse. Juoppo, eikä ruokikaan. Tuskin on kovin antoisaa olla lapsella isänsä kanssa.
Itse ehkä sijoittaisin rahani ehkäisyvälineisiin tai kastraation, ettei tuollainen tyyppi jakele geenejään ympäriinsä.
Kyllä syrjäytymisen merkit on lapsesta nähtävissä jo ihan varhaislapsuudessa. Tuskin se mikään yllätys esim. 9-luokkalaisena, että hommat menee päin persettä.
Mielestäni tuollainen isä ei ansaitse lapsiaan. Sopisin ehkä äidin kanssa, että lapsi tulisi vain isovanhempien luokse. Tuskin lapsikaan mitään lisätraumaa tarvitsee.
Olen pahoillani ap, mutta minä ehkä jo lopettaisin minkäänmoisen tukemisen... Ei se ole oppinut mitään, eikä ainakaan tukesi ansiosta opikaan. EHkä menetyksen myötä silmät aukeaa?
ymmärrän ap:n halun tukea, mutta...
Jos poika saa aina sinulta ruokarahaa, kun lapsi tulee, niin miksi hän säästäisi omistaan ruokaan? Pitäisikö sun sanoa, että kaikki apu loppu vähäksi aikaa ja katsotaan, että pystyy lapsensa hoitamaan. Sano suoraan, että tapaamiset loppuvat, jos hän ei pysty ruokkimaan lasta. Tee tarvittaessa lastensuojeluilmoitus. Onko lapsen äiti tietoinen tilanteesta?
Onko lapsi isällee kuitenkin tärkeä? Onko tapaamisilla hänelle joku merkitys vai onko se vaan joku välttämättömyys, josta ei pääse irti?
Saako se mitään kivaa, tyydytystä, palkkiota, mitään, siitä että pihistelee ja säästelee? Mitään sellaista, mitä ITSE haluaa?
Jollei saa, ei ole ihme, ettei hän pelkästä vanhemman painostuksesta ala kärvistellä ja säästellä.
Eikä kyllä ole ihme, ettei koe mitään kivaa saavansa muusta kuin pään sekoittamiesta, jos omat läheisetkin on sitä mieltä, että syömään kutsuminen on liian sitovaa eikä muuta sanottavaa ola kuin että ei se osaa eikä siihen voi luottaa. Ootteko te koskaan rakastaneet sitä lasta ja tarjonneet sille iloa ja tukea?