3-kymppiset, minkälainen elämäntilanne teillä on?

Kun olin 30-v., mulla oli suht tuoreet maisterin paperit, vakityö ja ihana mies, jonka kanssa vakaata, rakastavaa suhdetta oli jatkunut jo useita vuosia. Lapset ja häät olivat suunnitteilla. Sitten meni työ, löytyi enää pätkiä, nyt ei enää pariin vuoteen niitäkään. Vähitellen työttömyys söi säästöt ja nyt on sitten mennyt se parisuhdekin.

t: 35 v.

Ei lapsia, enkä koskaan ole naimisissa ollut.

Juhani, 33

28-vuotias, yh, lapsi 7v, vuokralla, auto on, ei säästöjä, opiskelen. Nautin elämästä vaikka se onkin melko vaatimatonta :)

30-v, vastanainut, vakituisessa asiantuntijatyössä ja hyvillä ansioilla, lähes maksettu uudehko rivari pk-seudulla, koira - ja esikoinen työn alla :) 

Yli 35 v yh ja 3 lasta joista nuorin 15 v asuu enää vakinaisesti kotona. Työpaikkani on ihan kiva ainakin välillä mutta talven pakkaset ja pimeys ahdistaa minua hirvittävän paljon. Haaveilen talvehtimisesta muualla.:DD Minulla on ärsyttävän voimakastahtoinen ja suorapuheinen äiti mutta isäni on onneksi aivan ihana ja ymmärtäväinen ihminen.:D 

33 vuotta, eronnut, 2 lasta 10v ja 3v. Vuokralla asutaan. Haaveilen omasta asunnosta. Miesystävä on mutta suhde tuore enkä tiedä tulevasta. Vakituinen ja hyväpalkkainen työ.

33 vuotta, eronnut, 2 lasta 10v ja 3v. Vuokralla asutaan. Haaveilen omasta asunnosta. Miesystävä on mutta suhde tuore enkä tiedä tulevasta. Vakituinen ja hyväpalkkainen työ.

32 vuotta, yksinhuoltaja jo lähemmäs 10vuotta. Kaksi teini-ikää lähestyvää lasta.Vakituinen työ, seurustelua takana monta vuotta ihanan miehen kanssa. Ihana vuokra-asunto hyvällä paikalla. En voisi olla tyytyväisempi elämääni.

Onnellinen elämäntilanne(35 v.), vaikka joskus nuorempana en ikinä olisi niin uskonutkaan käyvän.. luulin silloin, että olisin joko jo mullan alla tai pahasti syrjäytynyt koko normielämästä, mutta toisin kävi ja olen erittäin kiitollinen ja onnellinen tästä elämästäni. Eli avioliittovuosia takana 14 vuotta rakkaan ukkoni rinnalla, kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa, pari vuotta sitten rakennettiin oma ihana kotitalo(asuntovelkaa, ei ihanaa..), koulutusta vastaava vakituinen työ, joka on mielekästä ja haastavaa, kaksi farmariautoa ja liikehuoneisto..

35v, asuntolaina kohta maksettu omakotitalostamme, 3 lasta (vanhin kohta 18v, nuorimmat vain muutaman vuoden nuorempia). Töissä, avioliittoa päälle 10v takana, 2 ammattia opiskeltu lastenhoidon ohella (kun lapset olivat nuorempia). Säästöjä on :) Elämä on ihanaa :)

35 v., avoliitossa jo 15 vuotta, pätkätöissä, väitöskirja kesken, lapsia ei (omasta tahdosta) ole, velaton keskusta-asunto ja pikkuisen perintöäkin. Vapaa-aika kuluu liikuntaan ja lomat matkusteluun. Ihana elämä kaikin puolin!

30v, ei lapsia, sinkku, maisterin paperit, pätkätöitä, vuokra-asunto, ei autoa. Voisi mennä huonomminkin.

Häh. Mikä mun elämäntilanteessa on niin huonosti, että peräti kolme alapeukuttanut? Itse en voisi olla onnellisempi tähän mitä nyt jo on ja missä vaiheessa juuri nyt olen.

Vai mitä nämä alapeukutukset nyt tässä(kin) ketjussa tarkoittaa?

Se "3 lasta, naimisissa 11v, velkainen okt, ei työkokemusta, opiskelut kesken."

Kohta 30v.

Kaksi pientä lasta ja juuri eronnut heidän isästään jossa lievästi narsistisia piirteitä eli ei häviä vähin äänin elämästäni.

Pieni vuokra asunto. Ei työpaikkaa odottamassa eikä koulutusta. Aloitin kirjaimellisesti pohjalta mukanani pari lusikkaa ja jätesäkkiä.

Uin siis läjässä paskaa tällähetkellä. Olen yksinäinen ja kokoan olematonta itseluottamustani..

Joka aamu silti nousen ja hoidan lapset niin mallikelpoisesti kuin kykenen. Siivoan ja pidän itsestäni huolta. Iltaisin itken ettei lapset näe. Puran sitä kaikkea pois ihan fyysisesti mitä tuo suhde ja sen jälkimainingit ovat tehneet.

Aion mennä kouluun jotta saan jotain omaa. Lapset hoitoon ja arki rullamaan heti kun "pahin" ohi ja pienet tottuneet tilanteeseen.

Yritän ajatella joka päivä jotain positiivista ja lapsista saa voimaa aina!

Ajattelen aina Intian katulapsia kun kuvittelen että mulla menee huonosti..

36, eronnut avoliitosta, ei lapsia. Vuokralla asun ja gradua teen...Työnäkymät omalla alalla huonot, mutta aion aloittaa alusta valmistuttuani...siis en opiskeluja, vaan elämäntyylin. vielä on aikaa muuttua :) tai siis pitää olla! (huoh)

28v. Seurustelen onnellisesti, asun yksin vuokralla, opinnot kesken, ei lapsia. Työkokemusta eri alalta kuin mitä opiskelen, ns. b-suunnitelma. Olen onnellinen, vaikka en omista oikeastaan mitään muuta kuin henkistä pääomaa, säästössä kyllä useampi tonni. Pidän itseäni kyllä hieman lapsellisena, mutta ura kilpaurheilijana on vaan vienyt aikaa perheen perustamiselta ym. - ja tunnetustihan naisurheilijat eivät Suomessa pahemmin tienaa.

Väsynyt äiti. 2 pientä lasta, avoliitossa,oma asunto.

Olen 35, naimisissa, yksi lapsi ja toinen tulossa. Olemme olleet mieheni kanssa jo liki 14 vuotta ja olen onnellinen hänen kanssaan. Olen koulutukseltani tohtori ja ihanassa, mutta ikävä kyllä epävarmassa pätkätyössä tutkijana. Velkainen omistusasunto lähellä h:gin keskustaa. Mietimme haluammeko kolmannen lapsdn vai ei.