Lue keskustelun säännöt.
Aspergerit, tai muuten vaan liian rehelliset/sosiaalisesti heikot tyypit
10.09.2020 |
Minkälaisia sammakoita olette lennättäneet suustanne, joista ruoskitte itseänne vielä vuosiakin myöhemmin?
AP aloittaa. Eräs ex-ystäväni joskus kertoi mulle, että hänellä tuli ero. Mun kommenttini siihen oli: "Siitä kestää kauan päästä yli".
Se on totta, olin rehellinen, mutta tahditon. En vaan tajunnut sitä, että se saattoi olla loukkaavasti sanottu, ennen kuin multa koira kuoli ja samainen ystäväni kommentoi siihen: "Siitä kestää kauan päästä yli".
Silloin tajusin, että olin aikoinaan loukannut häntä tyhmällä kommentillani ja hän nyt "kosti" sen mulle :(
On v-mäistä olla sosiaalisesti täys luuseri. Ilmankos mulla ei ole enää ollenkaan ystäviä. Mun koko ihmissuhdehistoria on sammakoiden lentämistä suusta. Ihmekös kukaan mieskään ei minusta ole koskaan kiinnostunut. Minuun kyllä on ulkonäön puolesta ihastuttu, mutta kun avaan suuni niin kiinnostus loppuu.
Mutta tässä on kauheinta se, että en tarkoita pahaa kenellekään! Olen todella hyväntahtoinen ja suorastaan överiempaattinen ihminen, mutta kun en osaa sanoa asioita silleen...hienosti. Ja oikein. Niin kuin ne kuuluisi sanoa ja niin kuin ihmiset haluaa ja ansaitsee kuulla.
Saisko vertaistukea? Kertokaa kuinka pahasti olette mokanneet vain olemalla rehellisiä, mutta typerä.
En voi olla ainoa luuserinainen. En edes uskalla enää tutustua ihmisiin koska tiedän mokaavani kaiken.
Kommentit (54)
Kollegalla oli syntymäpäivät ja näin hänen hääräävän kakun kanssa keittiössä. En tiennyt mitä juhlitaan, joten kysäisin että mitkäs juhlat nyt on. No hän vastasi että omat kuusikymppiset. Vastasin siihen "onneks olkoon sit vaan" ja juuri sellaisella kamalalla äänensävyllä... Vaikka tarkoitin tietysti hyvällä ja yritin onnitella rennosti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin että ehkä kaverisi oli kokenut sinun sanasi juuri sopiviksi ja on ottanut tavaksi sanoa samoin kun tilanne on sopiva?
Minun lapsi kuoli niin eräs sukulainen sanoi että kaikilla meillä on ennalta määrätty määrä päiviä täällä. Oli tarkoitus lohduttaa mutta minusta ikävästi sanottu. Kuollut lapsi oli toinen kaksosista, eräs toinen sanoi "onneksi toinen selvisi", mikä sekin oli mielestäni loukkaavaa. Parasta on vain sanoa "voi miten surullinen uutinen, otan osaa".
Kaverini kun tulin raskaaksi, kysyi "siis oli vissiin vahinko vai mitä?" Neuvolassakin ensimmäinen kysymys oli "oliko se vahinko". Vähän voisi vaikka kuunnella toista, kun innoissaan kerroo että on raskaana.
tulkitsitko väärin? kirjoitti:
Minusta tuo oli juurikin hyvin ja lohduttavasti sanottu, koska sehän on täyttä totta.
Ehkäpä se oli sitä ystäväsikin mielestä ja sen vuoksi halusi lohduttaa sinua omassa surussasi samoilla sanoilla.
(Vertaa esim."kaikkihan sitä nykyisin eroaa, ei muuta kuin illalla baariin ja uus mies kierrokseen." tms.
tai "Mitä märiset, sehän oli vain koira!")
Jep. Kyllä ne ihan normaalitkin ihmiset osaavat olla todella loukkaavia sanomisissaan. Eivätkä edes jää niitä murehtimaan vuosikausiksi niin kuin nämä neurologialtaan epätyypillisiksi ja muka empatiakyvyttömiksi luokitellut.
No on se ainakin parempi kuin se, että loukkaa tahallaan. Sellaisiakin on, pahoja, ja paljon. Ja ainahan noihin voi yrittää palata ja pyytää anteeksi, että sanoi ajattelemattomasti, että ei tarkoittanut mitään pahaa ja tarjoutua vaikka vain pelkäksi korvaksi, jos toinen sitä tarvitsee. Tai kysyä, voiko jotenkin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Must on parempi sanoa että siitä kestää kauan päästä yli, kuin vähätellä että ”toi nyt on pikkujuttu unohda jo”. Mielestäni ihan kivakin jos joku ymmärtää että on kyse isosta ja vaikeasta asiasta eikä mistään läpihuutojutusta.
Olen möläytellyt itse pahempia. Ystäväni kertoi odottavansa lasta, niin ennenkuin älysin harkita, olin sanonut ääneen ”miks te haluatte _lapsen_ ?”. Samalla sekunnilla tajusin että tuota ei pitänyt sanoa ääneen, ja ystäväni alkoi huutoitkeä.
Ihan normaali ei kaverisikaan tässä ole, jos alkaa itkemään tuollaisesta. Tietenkin tyhmä kysymys ja väärä hetki kysyä tuollaista negatiiviseksi tulkittavaa, kun pitäisi onnitella ja mitä se sinulle edes kuuluu, miksi joku haluaa lapsen?
Raskaana ollessaan nainen on melko herkkä, ei hän normaalitilassa olisi itkenyt.Minulle paljastui myöhemmin että hän oli saanut aiemmin keskenmenoja ja vauva oli todella toivottu.
Lause vain tuli suustani, en itse halunnut lapsia ja se oli vain niin ällistyttävä uutinen, luulin aina ettei hänkään haluaisi. En ehtinyt harkita, sanoin ajatukseni ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taidan vaan muistaa ne hetket, kun olisi pitänyt uskaltaa puhua ja olenkin seissyt vaan hiljaa ja miettinyt mitä sanoa. Sinällään en ole paljon mitään ikäviä juttuja ehtinyt sanoa, kun muutenkin olen puhunut niin vähän. Ehkä sekin on ollut aika ikävää muita kohtaan toisaalta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin että ehkä kaverisi oli kokenut sinun sanasi juuri sopiviksi ja on ottanut tavaksi sanoa samoin kun tilanne on sopiva?
Minun lapsi kuoli niin eräs sukulainen sanoi että kaikilla meillä on ennalta määrätty määrä päiviä täällä. Oli tarkoitus lohduttaa mutta minusta ikävästi sanottu. Kuollut lapsi oli toinen kaksosista, eräs toinen sanoi "onneksi toinen selvisi", mikä sekin oli mielestäni loukkaavaa. Parasta on vain sanoa "voi miten surullinen uutinen, otan osaa".
Kaverini kun tulin raskaaksi, kysyi "siis oli vissiin vahinko vai mitä?" Neuvolassakin ensimmäinen kysymys oli "oliko se vahinko". Vähän voisi vaikka kuunnella toista, kun innoissaan kerroo että on raskaana.
Mun äidin kommentti, kun kerroin olevani raskaana: Et kai sä aio pitää siitä.
En ollut mikään elämänhallintaongelmainen tms. Nuori kyllä (20v), mutta jotain rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen, tosi kiltti mutta joskus sanon törpösti asioita. En vaan tajua. Sitten ihmettelen kun kaveri on möksis. Ei paljon kavereita olekaan enää. Ehkä näin on helpompi.
En saa asperger testeissä pisteitä kovinkaan paljon, mutta ehkä jotenkin olen tottunut liian rehelliseen puheeseen kotona. Voihan tietysti joskus toinenkin osapuoli tulkita pahantahtoiseksi jotain mikä ei ole.
Mitä varten yleensä menet semmosia testejä tekemään????
Kaikki tällä foorumilla on jonku sortin burgereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kollegalla oli syntymäpäivät ja näin hänen hääräävän kakun kanssa keittiössä. En tiennyt mitä juhlitaan, joten kysäisin että mitkäs juhlat nyt on. No hän vastasi että omat kuusikymppiset. Vastasin siihen "onneks olkoon sit vaan" ja juuri sellaisella kamalalla äänensävyllä... Vaikka tarkoitin tietysti hyvällä ja yritin onnitella rennosti :(
Tämä on itsellekin tapahtunut ja että kun hävetti. Yritin just olla "rento".
OMG☹️
Kerran yksi minua paljon lyhyempi henkilö pyysi minua ottamaan jotain hyllystä ja sanoi leikillisesti: "Meillä kun on vähän tuota pituuseroa." Vastasin: "Ai vähän." Tarkoitin sen itseironisesti omaa pituuttani kohtaan. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että ehkä kuulostin kettuilevalta sitä lyhyempää kohtaan, mutta kun tilanne oli jo mennyt, niin en viitsinyt enää tarkentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinen ihastus kertoili jostain naisista, joita oli viimeksi deittaillut. Ne naiset kuulosti mun mielestä kovin erilaisilta kuin tuo henkilö itse. Sanoin sitten, että "sun pitäisi lopettaa tuo moniongelmaisten deittailu". Tarkoitin sillä, että herää mies, olisit valtavan haluttu jos haluaisit, ei tarvitse tyytyä tuohon (ota vaikka minut, olen fiksu nainen). Mies kuitenkin loukkaantui tuosta sanomisestani pahasti, ja ghostasi pian kaveruudenkin.
Vierailija kirjoitti:
Silloinen ihastus kertoili jostain naisista, joita oli viimeksi deittaillut. Ne naiset kuulosti mun mielestä kovin erilaisilta kuin tuo henkilö itse. Sanoin sitten, että "sun pitäisi lopettaa tuo moniongelmaisten deittailu". Tarkoitin sillä, että herää mies, olisit valtavan haluttu jos haluaisit, ei tarvitse tyytyä tuohon (ota vaikka minut, olen fiksu nainen). Mies kuitenkin loukkaantui tuosta sanomisestani pahasti, ja ghostasi pian kaveruudenkin.
Ehkä hän ei tykännyt siitä, että haukuit niitä naisia. Vai haukkuiko hän heitä ensin itse?
Sehän siinä on se ongelma etten tajua sitä siinä hetkessä. Tajuan kaiken aina vasta paljon myöhemmin.
Ja siitä tulee todella tyhmä olo. Okei, olen hieman iän myötä onnistunut tulkitsemaan ihmisten ilmeistä jotain. Mutta usein on niin, että jos tahattomasti loukkaan jotain niin he eivät reagoi siihen mitään (tai en tajua sitä) eivätkä kerro jos loukkasin. Voin vain kuvitella kuinka paljon mun typeriä tölväisyjä on päivitelty muille, että se sanoi näin ja noin, ajatelkaa kuinka tyhmä ihminen se onkaan.
-ap