En kestä melua esimerkiksi musiikkia ym. Saan kummeksuntaa osakseni.
Olen hyvin introvertti ja yksin viihtyvä ihminen. Pidän hiljaisuudesta ja saan joopa päänsäryn, jos joudun kuuntelemaan esimerkiksi musiikkia. Joskus olen saanut jopa päänsärkykohtauksen, kun tytär, joka pitäsii tanssista, on soittanut musiikkia. Tämä siis myös aiheuttanut ktoona joskus ongelmia, kun tytär haluaisi tanssia, mutta minulle puheäänelläkn soiva musiikki on kauhistus. Tästä syystä lapsetkin kuuntelevat musiikkia korvanapeilla soittimesta.
Tästä en ole suoranasesti työpaikalla kertonut, mutta kerrottuani yleensä, etten siedä musiikkia tai melua, ihmiset kummastelevat. Mikä siinä on niin ihmeellistä, että toiset haluavat elää rauhassa ja hiljaisuudessa? En juurikaan välitä muiden ihmistenkään seurasta, vaan olen mieluummin yksin.
Poikani (16v) on myös perinyt tämän saman ominaisuuden, hän käy koulussa ja loppuajan on tietokoneella tai lukee ym.hilajista ja rauhallsita puuhaa kotona. Tytär on vastarannan kiiski. Olen joskus harkinnut pitäisikö hänelle hakea apua, kun raivoaa siitä, kun ei saa kuunnella musiikkia, jotta voisi tanssia.
Kommentit (42)
Mäkään en oikein kestä meteliä. En tykkää olla baareissa tms. Pystyn kyllä olemaan mutta ei se mukavaa ole. Kotona tykkään pitää telkkarin hiljaisella, en kuuntele musiikkia kovaa jne. En oikein siedä lasten meteliä.
Mulla on aistiyliherkkyyttä ainakin tuntoaistin suhteen, mutta ehkä sitten kuulonkin.
Mun isä on samanlainen, kuin AP. KOtona aina kuunneltiin musiikkia ovi kiinni omassa huoneessa tai korvanapeilla. TV:tä katsellessa piti oikein pinnistää, että kuuli jotain. Ymmärrän isääni ja vanhemmiten minusta on tullut hieman samanlainen. Verenpaineeni nousee, kun mieheni joskus kuuntelee musiikkia melko kovalla. En kuitenkaan sano mitään, koska tiedostan, että musiikinkuuntelu kuuluu normaaliin elämään. Ihmiset on erilaisia.