onko paikalla ketään kovan työstressin kokenutta?

Aloita keskustelemalla esimiehesi kanssa

no näin aion tehdä. Pelottaa vain, että kohta sopivasti polkaistaan YT:t taas käyntiin ja luuta lakaisee.

Kaksi kertaa olen ollut pitkällä saikulla. Esimiehelle on ihan turha puhua, siitä alkaisi työtehtävien huonontaminen ja työpisteen vaihtuminen joka päivä. Uutta työtä en saa, olen hakenut jo vuosia. Pakko vaan jaksaa, oman terveydenkin uhalla.

En tiedä mitä olet vielä asian eteen  tehnyt, mutta ensi askeleet menee usein esimiehen ja työterveyshuollon kautta. Molemmissa kannattaa asiasta avoimesti keskustella, tarkoitushan on löytää ratkaisu asiaan ei velloa ongelmassa.

Esim. valtion ja kunnan puolella esimies ei oikeasti voi pahemmin vaikuttaa kehyksiin, jos poliittisesti on päätetty ettei lisärekrytoinnit ole sallittuja. Mutta työn jakamiseen ja työjärjestelyihin esimiehellä on vastuu. Onko työt tasaisesti ja oikeudenmukaisesti jaettu? Tehdäänkö työt 'oikein' resursseihin nähden, mitä töitä voidaan karsia. Priorisiointi on oikeasti johdon vastuulla, hyvä kysymys on mitkä nykyiset tehtävät pitää jättää tekemättä että nykyisillä resursseilla pärjätään.

Nää on vaikeita asioita, me käytiin töitä läpi työporukan kanssa että mitä voidaan karsia ja työntekijät eivät löytäneet mitään turhaa tekemistä heiltä tuli vaan ehdotuksia uusista tehtävistä että palvelu olisi parempaa. Mutta kun sitä rahaa ei vain ole, loppujen lopuksi kävin talon lakimiehen kanssa läpi mitkä tehtävämme ovat lain mukaan pakollisia, mitkä asiat on pakko tehdä tänä vuonna, mitkä asiat voidaan siirtää ensi vuoteen ja mitkä voidaan jättää kokonaan tekemättä.
 Ensi vuonnakin meiltä jää neljä henkilöä eläkkeelle ja uusia ei saa palkata.

T. esimies, joka on yrittänyt vähentää omaa ja ryhmänsä stressiä suunnittelulla. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin.

Joo, olen kärsinyt ja perheeni on kärsinyt siitä myös. Olin kerran 4,5kk ilman AINOATAKAAN vapaapäivää ja tuntui, että pää hajoaa. Nyt tilanne on totaalisesti muuttunut

Joo, olen kärsinyt ja perheeni on kärsinyt siitä myös. Olin kerran 4,5kk ilman AINOATAKAAN vapaapäivää ja tuntui, että pää hajoaa. Nyt tilanne on totaalisesti muuttunut

Kannattaa lisätä mielekkyyttä ja laatua vapaa-aikaan.

Minulla on aivan järjettömästi töitä tällä hetkellä mutta en stressaa. Kerroin esimiehelle että nyt on pakko priorisoida ja tehdä uudella lailla ja se alkaa tuottaa tulosta. En ota töitä kotiin enkä juurikaan ajattele niitä vapaa-ajalla paitsi jonkin verran prosessien uudelleenjärjestelyjä, siihen saa hyviä ideoita rentona vaikka nukkumaan mennessä. Eli en koe olevani umpikujassa vieläkään.

no mahtavan kiva että sinä 9 olet taitava. Varmaan sitten tiedätkin, että ihminen ei sille mitään voi jos stressi tulee.

Olen ammatissa, jossa tavallaan hoidetaan näitä juttuja, en halua kertoa enempää. Työni on erittäin vastuullista, olen johtavassa asemassa. Yrityskulttuurissamme ei katsota hyvällä "heikkoutta".

Nyt on vain niin, että alan voida jo fyysisesti tosi huonosti, vaikka henkinen fasadi vielä jotenkin pitääkin.

ap

Ai ei voi mitään? Usko pois, kyllä sille voi mitään. Sinä itse päätät ajatuksistasi ja tunteista joita ne ajatukset tuottavat. Siihen, että ajatukset ovat jumiutuneet, saa kyllä apua. Ota yhteyttä työterveyshuoltoon ja vaadi apua, pelkkä sairasloma harvoin auttaa jos muuhun ei puututa. Sinulla on oikeus mutta myös velvollisuus pyytää apua ennen burnoutia, yksikään firma eikä esimies halua vuoden sairaslomalla olevia työntekijöitä. Stressihän ei ole mikään oikea fyysinen ulkopuolelta tuleva uhka vaan sitä nimenomaan koetaan.

4,5 kk ilman yhtään vapaapäivää on työsuojelulain vastaista. Miksi suostut sellaiseen? Sinä itse olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Mihinkään laittomuuksiin ja älyttömyyksiin ei pidä suostua. Stressaantunut työntekijä tekee virheitä, eikä työtehokaan välttämättä ole kaksinen. Jokainen viisas esimies ymmärtää, että alaisetkin tarvitsevat lepoa. 

Ap, jos sinulla on fyysisiä oireita, voit hakea sairaslomaa niiden pohjalta. Puhu myös henkisestä jaksamisestasi työterveyslääkärin kanssa. Itse en osannut hoitaa stressiäni silloin, kun se iski päälle vaan sinnittelin määräaikaisen työsuhteen loppuun. Olin niin puhki, että en jaksanut hakea itselleni ammattiapua ennen kuin olin enimmäkseen maannut kotona toipumassa puolisen vuotta. Lääkäri ei epäillyt hetkeäkään oireitteni todenperäisyyttä ja pääsin terapiaan. Sain myös masennuslääkkeet. Tuon pahan romahtamisen jälkeen olen sitten osannut varoa paremmin omaa jaksamista. Osaan jo lukea varoitusmerkkejä ja olen joutunut myös opettelemaan työn priorisointia. 

Stressi kiteytyy juuri siihen ajatukseen, että ihmisen on pakko tehdä kaikki samat jutut kuin ennenkin samalla lailla kuin ennenkin, ei saa olla heikko eikä antaa periksi. se on kuitenkin AINA väärä kuvitelma. Kun asiaa hieman kiehuttaa, se tiivistyy tähän: me kuvittelemme, että stressi ja kiire ovat tärkeiden ja menestyvien ihmisten osa maailmassa. tämä ei pidä paikkaansa. oikeasti stressi on niiden ihmisten osa maailmassa, jotka eivät pysty tekemään työtään vaaditulla tavalla koska a) työ on väärä ja turha itsesään, b) vaadittu työntekotapa on väärä ja turha tai c) he itse eivät ole tehtävänsä tasalla. C- vaihtoehdon olemassaolo saa ihmisen pakoilemaan stressin myöntämistä ja ajatusta siitä, että pitäisi jotenkin " hellittää".

Syillä ei kuitenkaan ole väliä. Tosiasia on, että vuoden tai puolenkin vuoden stressi syö elinajasta ehkä 10 vuotta ja heikentää elämänlaatua ehkä kookoo loppuelämäksi. Jahka ihminen tajuaa, että tämä on hänen ainoa elämänsä, hän tajuaa myös, että sillä ei ole kissankaan väliä, vaikka minua pidettäisiin surkeana sellaisessa työssä, joka pilaa tämän ainoan elämän.  Lopputulema on, että tiedän omat rajani ja mielestäni niiden sisäl tulos riittää, mutta jos työpaikalle ei riitä, niin good by ja good riddance sitten vaan!

Todettakoon, että itse saamani arvostus työpaikalla on lisääntynyt sen jälkeen kun aloin vetää selvempiä rajoja ja viis veisata yleisestä pakkosuorittamishengestä. Ja ihmeiden ihme: Tuloksetkin on oikeasti parantuneet, kun keskityn siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

Nro 14:n teksti on täyttä asiaa.
Ongelma aiheutuu uskoakseni siitä ettei työntekijä uskalla myöntää ettei selviä töistään. Syynä tälle on se, että työntekijä pelkää ettei ole tarpeeksi hyvä hoitamaan tehtäväänsä.
Syy työkuormaan voi olla se tai sitten se on jossain muussa.

Jokaisella meistä on täällä ainoastaan tämä elämä. Sen elämän pitäisi olla hyvää aikaa.