Lue keskustelun säännöt.
Erosin narsistista ja
26.10.2013 |
kävi niin, että se kahjo kosti kaikin tavoin sen, että läksin pois. Oltiin avoliitossa ja kaikki minun ostamani tavarat jäivät joko sinne tai tai pantiin puoliksi. Mutta kaikki hänen ostamansa ovat hänen! Olin vain niin loppu vuosikaudet ollut ja kamalassa masennuksessa... Perusteli sen sillä, että hän käynyt töissä. Minä olin kuntoutustuella sairauden vuoksi 4 vuotta. Olin vaikeasti masentunut.
Uhkaili, huusi, kiusasi ja kidutti koko muuttopäivän. Sain "tasinkoa" 3000, josta vähensi omin päin 500 "tuhoamastani makuuhuoneen lattiasta" ja 500 kauppalaskua.Jouduin ostamaan kaupan tilille ruokaa, kun omat rahat olivat Keva-Kela -sekoilun vuoksi katkolla jonkin aikaa.
Ottaisin vain viisaita neuvoja vastaan ja en mitään kettuilua. Olen todella väsynyt ja toisaalta kuitenkin helpottunut. Nyt ei tarvitse sitä kamalaa paskaläjää katsella vaan voin rauhassa rakentaa elämääni. Meillä on kaksi lasta, jotka toistaiseksi jäivät isälleen, koska koti, jossa yhä asuvat, on entinen kotimme. 3 päivää minun muuttoni jälkeen tuli uusi nainen taloon. Mies nappasi sen muijan jostain vain minua kiusatakseen. Kostoksi erosta. Mutta ei lainkaan ajattele lapsia....
Nyt kasaan voimiani ja olen niin paskana, että tapaan toki lapsiani, mutta en voi vielä ykköshuoltaja olla. Ex-ukkoni toivoisin vain vaikka kuolevan.....
Voitteko neuvoa itse hankkimieni tavaroiden, huonekalujen jne. suhteen? Hankin suurella vaivalla Muumin matalat lautaset ja nekin jäivät sille paskalle... kun en vain jaksanut tapella. Oli pakko päästä pois.Soitan oikeusaputoimistoonkin toki.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:17"]
Sanoisin, että nuo muumilautaset eivät ole tällä hetkellä suurin ongelmasi.
Unohda kaikki materia, ja keskity siihen että saat itsesi kuntoon ja että saat tavata lapsiasi säännöllisesti. Tee heti huoltajuudesta sopimus ja pidä huoli, että sitä noudatetaan. Lähihuoltajuutta tuskin tulet koskaan saamaan, lapset jäivät nyt isälleen ja tilannetta tuskin tullaan muuttamaan, vaikka kuntosi tästä paranisikin.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
[/quote]
En ole ap, mutta haluaisin silti mielelläni kuulla, mihin perustat väittämäsi. Et nimittäin perustele sitä millään tavalla, ja sellaisenaan heittosi vaikuttaa vähintäänkin julmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pidä oikeuksistasi kiinni.
Sinun ei olisi tarvinnut suostua miehen tekemään ositukseen (sillä sitähän se oli, hän saneli, mitä saat mukaasi, mitä et) vaan osituksen voi antaa ulkopuoliselle jakajallekin.
Kysy oikeusaputoimistossa, mitä voidaan vielä tehdä omaisuutesi pelastamiseksi.
Pidä kiinni vaatimuksestasi yhteishuoltajuuteen. Älä vahingossakaan suostu siihen, että mies saisi yksihuoltajuuden. Pidä myös huoli, että lapset saavat käydä luonasi niin usein, kuin vain jaksat pitää heitä luonasi. Masennukseen sairastuminen ei ole este huoltajuuden pitämiseksi, eikä se ole myöskään lähihuoltajuuden saamisen este päinvastoin kuin kakkonen väitti. Jos et kuitenkaan pysty pitämään lapsista huolta, se on sitten eri asia. - Kuka muuten huolehti lapsista silloin, kun asuit vielä perheesi kanssa yhdessä? Eksäsikö? Vai sinä? Jos sinä olet huolehtinut lapsista, se on oikein hyvä todiste siitä, että pidät lapsista hyvää huolta.
Huolehdi myös itsestäsi. Tärkeintä on, että saat itsesi kuntoon mahdollisimman pian. Kannattaa terapiassa selvitellä eron jälkeiset tunnemyllerrykset mahdollisimman hyvin, jotta pääset toipumaan eksäsi aiheuttamasta stressistä.
Tsemppiä!
Unohda ne mitä taaksesi jätit, et voi enää niille mitään, joten, ota katse eteenpäin, unohda menneisyys ja koeta olla varovainen tulevaisuuden suhteen.
Sanoisin, että nuo muumilautaset eivät ole tällä hetkellä suurin ongelmasi.
Unohda kaikki materia, ja keskity siihen että saat itsesi kuntoon ja että saat tavata lapsiasi säännöllisesti. Tee heti huoltajuudesta sopimus ja pidä huoli, että sitä noudatetaan. Lähihuoltajuutta tuskin tulet koskaan saamaan, lapset jäivät nyt isälleen ja tilannetta tuskin tullaan muuttamaan, vaikka kuntosi tästä paranisikin.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!