Narsistin puolisona tai ero?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 02:25"]

eniten pelkään sitä että mies saa viranomaiset omalle puolelleen sillä charmilla ja karismalla millä on naisensakin iskenyt...[/quote]

Aiheellinen pelko. Muistan miten narsisti-exäni sai ensin puolelleen vanhemman psykologirouvan sekä nuoren psykiatrisen sh:n. Olin jaksamiseni äärirajoilla, ihan lopussa ja huusin, "ettekö te TAJUA, että minä tässä olen se uhri, ei hän!!!"  Naiset kääntyivät katsomaan minua kuin hullua, "mikä saa sinut kuvittelemaan itsesi uhriksi??" Ja narsisti hymyili vieressä omahyväisenä.

Viranomaisissakin on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat tietoisia narsistisesta helvetistä. Sinun tarvitsee löytää yksi, joka ymmärtää tilanteesi ja auttaa sinua. Mutta sinun pitää ensin lähteä etsimään sitä apua! Pakko jaksaa.

Kuten nro 20 kirjoitti, myös minä olen oksentanut pahaa oloani vessassa. Itkin niin, että oksensin. Narsisti-mies nauroi ja teki pilkkaa.

Nro 7

Äitini on naimisissa narsistin kanssa ja muuttunut alkoholistiksi ja petturiksi. Pettämisen paljastumisen seurauksena äidilleni tuli mustelmia vähän sinne tänne.

Itsekin menin narsistin kanssa naimisiin, mutta erosin. Kuvittelin kauan, että kaikki syy tosiaan oli minussa, kuten mies sanoi. Kesti vuosia, ennen kuin oikeasti uskoin, että mies oli paska, en minä. Sen tajuamiseen auttoi ihan sattumalta radio. Se oli taustalla auki, ja siellä alkoi joku keskusteluohjelma, jossa kerrottiin narsisteista ja heidän uhreistaan. Meidän liitto oli oikea tyyppiesimerkki. Paruin päiväkausia helpotuksesta.

Eroon pääsin miehestä keksimällä, että olin pettänyt häntä (se oli ainoa syy, jonka uskoin olevan hänelle tarpeeksi vakava syy suostua eroon). Tappouhkauksia kyllä tuli, mutta olin fiksusti muuttanut miehen ollessa työmatkalla hissuksiin pois, laittanut kaikki yhteystiedot salaisiksi ja soittanut sitten miehelleni sanoen, että tahdon eron. Siitä on nyt yli 10 vuotta, mutta vieläkään en ole uskaltanut mennä entiseen kotikaupunkiini, koska pelkään, että törmään häneen tai hänen kavereihinsa.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 15:04"]

Sen tajuamiseen auttoi ihan sattumalta radio. Se oli taustalla auki, ja siellä alkoi joku keskusteluohjelma, jossa kerrottiin narsisteista ja heidän uhreistaan. Meidän liitto oli oikea tyyppiesimerkki.[/quote]

Jo pelkästään se, että on tietoinen narsistisesta luonnehäiriöstä, on erittäin hyvä juttu! Kirjoitin äsken tästä tuohon toiseen ketjuun.

Narsistit toimivat muuten hämmästyttävän paljon saman kaavan mukaan.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 02:25"]

Mitä jos ei ole fyysisen väkivallan uhkaa? Minun tapauksessani mies lopetti fyysisen väkivallan lasten tulon jälkeen. Mies ei lyö kiusallaankaan etten saisi mitään konkreettista häntä vastaan esim oikeudessa. En oikein tiedä pääsenkö edes turvakotiin jos ei ole väkivallan uhkaa? Henkistä väkivaltaa on koko ajan ja oma elämäni on tällä hetkellä täysin vääristynyt...en vain uskalla lähteä. niinkuin moni muukin narsistin kanssa elävä, päätän lähteä aina kun tilanne on paha. kuitenkin kun tilanne on 'ohi' , haluaa vain sen hetken olla siinä 'hyvässä' olossa eikä voimia riitä miettimään mitään miuta.. Vaikka tietää että se paska tulee taas kohta. tää kierre on kauhea!  Mutta tosiaan eniten pelkään sitä että mies saa viranomaiset omalle puolelleen sillä charmilla ja karismalla millä on naisensakin iskenyt...sitä riskiä en voi ottaa että lapset joutuisivat tuon hullun lähelle ilman minua...:(

[/quote]

Vaikka sinulla ei ole fyysisen väkivallan uhkaa niin sinulla silti on  kaikki oikeus jättää suhde, jossa itsetuntoasi poljetaan, sinua alistetaan ja nöyryytetään henkisesti. Ihmiset ottavat avioeron pienemmistäkin syistä: kasvetaan erilleen, puoliso ei enää viehätä, rakastutaan johonkin ulkopuoliseen. Moni mies jättää perheensä, eikä tosiaan jää selittelemään ratkaisujaan. Sinulla on hyvä syy: jatkuva henkinen väkivalta.

Merkille pantavaa, että selostukset narsistin käyttäytymisestä parisuhteissa ovat niin samankaltaisia. Ikään kuin olisi yksi ja sama henkilö kysymyksessä. Jos tunnistat oman parisuhteesi kuvioita näistä kertomuksista, ongelmasi on todellinen.

Ymmärrettävää, että myrkyllisesssä suhteessa ollut narsistin uhri epäilee itseään, mielenterveyttään ja on usein masennuksesta lamaantunut toimintakyvyttömäksi kuin peura ajovaloissa. Silti se ensimmäinen askel on toimia. Turvakotiin voi soittaa, kertoa tilanteestaan, vaikka ei olisi fyysisen väkivallan uhri. Henkilökunta siellä on myötäelänyt perheväkivallan koko kirjon. Et ole ensimmäinen tämän ongelman parissa kamppaileva. Turvakodista voit saada käytännön ohjeita, mitä auttavia tahoja on käytettävissä tai miten voit lähteä purkamaan omaa tilannettasi.

Huoli lasten huoltajuuden menetyksestä on kyllä ihan aiheellinen, koska narsisti usein  yrittää hakea erotilanteessa kostoa. Kuitenkin jos mies vähänkään uhkailee sinua lasten viemisellä, se kannattaa sanoa ääneen eri viranomaisten kanssa keskustellessa. Silloin nämä samat ihmiset osaavat laittaa narsistin "hurmaavuuden" ja väitteet sinusta "huonona äitinä" oikeaan kontekstiinsa. Onko sellainen isä mallivanhempi, joka uhkailee, kiristää vaimoa erotilanteessa?

Ei auta viranomaisille asian selvittäminen.Siloin kun erosin olin aivan tavallinen mt ongelmaton kotiäiti.Mies oli tietämättäni selkäni takana tehnyt toisen naisen raskaaksi ja suunnitteli systemaattisesti eroa minusta.Lapsen halusi tietenkin itselleen.Tämän toteuttaakseen mies oli hankkinut itseleen psykologin,jolle oli kertonut minun sairastavan "hoitamatonta skitsofreniaa",laittanut äitiyden neuvolassa seurantaan ja ottanut yhteyttä lastensuojeluun.Juttu oli tietämättäni ryöpsähtänyt niin suureksi että mies ehdotteli lastensujelulle lapsen huostaanottoa omien vanhempiensa luokse.Tätä sitten lastensuojelu tuli meille kotiin selvittämään,syytä moiselle toimile ei löydetty,mutta perheasiointoimistossa minut oli jo leimattu "hulluksi".Hulluuttani oli todistamassa lapsen isän salaa nauhoittamia talenteita,jossa tämä oli äänittänyt riitojamme lapsen asumisjärjestelyiden tiimoilta.Lisäksi tällä oli valokuvia kodistamme lapsen syntymästä alkaen.harsovaippapinkoista,tuttipulloista tiskipöydällä ja eteisestä jossa oli kenkiä lattialla.Meillä oli muuten kuitenkin aivan siistiä.Mieheni oli perfektionisti,joka sai raivokohtauksen avonaisesta hammastahnatuubista.Perheasiointoimiston suhtautuminen minuun oli avoimen vihamielistä,suositeltiin käräjäoikeudelle isän kotia.Käräjäoikeuden päätös:Lapsi isälle.Tässä vaiheessa vasta selviää että lapsen isä oli jo tilannut muuton toiselle paikkakunnalle ja että tällä oli kokoajan ollut uusi puoliso.Liian myöhäistä.Käräjäoikeus ei muuta varsinaisessa käsittelyssä päätöstä.Perheasiointoimisto ei ota asiaan kantaa.Sain tavata lasta ensimmäisen vuoden,sitten tapaamiset katkaistaan isän toimesta.Anon tapaamisten täytäntöönpanoja ja lapsen isä muuttaa karkuun uusine perheineen ulkomaille.Eli hyväksyy työkomennuksen.Tapaamiset katkeavat lopulisesti.Siitä on nyt 16 vuotta aikaa.Sittemmin lapsen isä erosi myös tästä uudesta puolisosta,jonka lapset jäivät myös tälle isälle asumaan.Heillä on ollut jo vuosia ongelmia tapaamisten järjestämisen kanssa.

Elämäni on mennyt pilalle kyseisen asian takia,muutoin paitsi työuran osalta.Uusia lapsia en ole enään hankkinut.

persoonallisuushäiriöinen henkilö on erittäin lahjakas sosiaalisesti.Hurmaava.

Siinä on toisen eropuolison turha tehdä mitään.Meillä ainakin koko sosiaalitoimi oli aivan otettu tällaisesta hyvästä isästä,jole lapsi merkitsi kaikkea.Sosiaalitoimi on siis täysin kykenemätön tunnistamaan luonnehäiriöistä ihmistä,jos tällä on korkeakoulututkinto ja laaja Lindekin tuttavapiiri.